Z5

Z5
Catalansin kotikentän seinältä löytyi jalkapallokulttuuria. Vaikeasti suomennettavissa, mutta koitetaan:" Elämä on lahja, onni ja taistelu." Futiskentälle sopisi ehkä paremmin käännös:" Elämänlahja on onni saada kamppailla!"

tiistai 31. tammikuuta 2012

Kummalliset liberot ja kaaripallotaktiikat

Kivenkova Club De Beaumont oli loistava esimerkki siitä, kuinka monenkirjavaa taktiikkaa täällä näkee. Jo joukkueen alkulämmöissä kiinnitimme huomion valmentajaan, joka keskellä kenttää juoksutti parijuoksuja tupakki huulessa roikkuen. Hieman nauratti, kun muistelimme suomalaista futiskulttuuria, missä katsojienkin tupakointi herättää intohimoja. Tuo "Sikari-Sakari"-tyyppinen valmentaja peluutti ryhmittymäänsä niin, että kolmen-neljän puolustajan alakerta pysyi koko ajan alhaalla. Heistä yksi oli hyökkääjän iholla roikkuva 'breaker', jonka tehtävänä oli varmistaa, ettei hyökkääminen maita liian hyvin. Perheemme pelaava jäsen kertoi puolustuslinjan olleen myös loukkauksia suoltava katupoikajengi. Ilmeisesti riittävä määrä arki-ranskan kurssista on jo siis opittu.

Toinen piristävä erikoisuus ja aika tyypillinen peluutus on libero, joka roikuu usein kaukana muun puolustuslinjan alla. Tätä taktiikkaa käyttää parikin joukkuetta, ilmeisesti ottaakseen tilaa pelinrakennukselle. Liberon on oltava pelinlukutaitoinen kaveri, joka osaa paitsioansan, muutoin saattaa tulla rumaa jälkeä. Aika erikoista peluutusta ja Suomessa ei menisikään ehkä sellaisenaan läpi. Täällä sen sijaan peli on piensyöttöpeliä ja kovinkaan montaa pitkää avausta tai keskitystä ei yleensä nähdä. Hyökkäyssuunnassa liberolla on kuitenkin näin enemmän tilaa ja hän voi tiiviin ryppään alapuolella heitellä palloja omalle hyökkäykselle yli pelaajalauman.  Tämä on myrkkyä, mikäli puolustus on hitaampi kuin hyökkäys.

Muuten, tuon tupakointiasian lisäksi myös toinen suomalainen futiskampanja hymyilyttää täällä hieman. 'Rasisti on reppana', on sanonut Palloliiton kasvatuskamppanja jo vuosia. Se on hyvä kampanja, eikä siinä moitteen sijaa. Täällä porukka kentällä on kuitenkin niin monenkirjavaa ja värikästä, etten ainakaan minä keksi ketä kohtaan voisi olla rasistinen. Jos vaikka otetaan tuo Beaumontin joukkue, niin siinä oli mukana vain kaksi vaaleaa poikaa. Muut joukkueen pojat olivat sen verran suurikokoisia ja voimakkaan näköisiä, että rasistinen reppana olisi saanut todellakin äkkilähdöt siinä porukassa.

lauantai 14. tammikuuta 2012

Muista aina "liikenteessä"...

Ranskalainen on täysin tottunut siihen, että joka kadulla ja kaistalla on aina autoja. Ei siis tarvitse varoa autoa tulevaksi, kuten Suomessa, vaan on koko ajan oltava valppaana. Tämä jatkuva valppaus johtaa aluksi omituiselta tuntuviin asioihin, joita kohdatessaan suomalaisesta tuntuu kuin niissä ei olisi järkeä ollenkaan.

Yksi tälläinen kummallisuus on ajaminen liikenteessä ilman valoja. Meidäthän on Suomessa aivopesty siihen, että autot pitää huomata. Täällä taas on niin, että kun autoja on koko ajan joka paikassa, on tärkeämpää kaupungissa huomata jalankulkijat autojen joukosta. Ruuhkaisilla moottoriteillä on tärkeää, että jarruttaminen erottuu heti, joten ajovalot laitetaan pois häiritsemästä.

Liikenne on siis herkäksi viritetty ja siellä on mahdollista puikkelehtia muiden ohitse, jos on nopea ja rohkea. Jos on hidas ja arka, voi juuttua pitkiksikin ajoiksi paikalleen. Jonossa seisominen onkin yksi vaarallisimmista tilanteista ranskalaisessa liikenteessä, kun molemmin puolin liikenne viuhuu ohi ja pahimmillaan molempiin suuntiin seisovan jonon läpi. On selvä, että liikennekulttuuri ohjaa lapsia (vanhempiensa esimerkillä) olemaan nopeita, rohkeita ja hieman röyhkeitäkin.

Ohitse pääseminen on toinen luonteenpiirre ranskalaisessa liikenteessä. Jos edessäsi on joku, on hän tielläsi. Jos onnistut pääsemään hänestä ohitse, niin ainakaan tästä esteestä ei ole haittaa jatkossa. Jatkuvassa liikennevirrassa vastaava tilanne on koko ajan ja ohitse pyrkiminen on jatkuvaa. Kaikki takana oleva on merkityksetöntä, mikä näkyy usein piittaamattomina ohitteluina taakse katsomatta.

Kaiken tämän voi nähdä junnupelissä kentällä. Peliä pelataan vain nenän osoittamaan suuntaan, lyhyin etäisyyksin, aina yhdestä esteestä kerrallaan ohitse, eikä koskaan pitkiä monta estettä kerralla ohittavia ratkaisuja käyttäen. Pelikäsitys, joka suomalaisella pelaajalla on selkeästi paremmalla tasolla kuin täällä keskiverroin, tuntuu kehittyvän ranskalaispojille vasta myöhäisemmällä iällä.

Kun ranskalaispojilla on pohjilla nopea lyhytsyöttöpeli ja ahtaassa tilassa vuosia junnaaminen, on varmaan helpottava oppia näkemään peliä laajemmalti ja saada haltuunottotekniikan osalta lisää tilaa ja aikaa. Oppimisjärjestys on varmaankin lopputuloksen kannalta parempi kuin suomalaispoikien vastaava. Meillä koti-Suomessa kun pyritään usein pelaamaan tyhjään tilaan ja avaamaan peli laitoja myöten. Tämä sallii pienet virheet haltuunotossa ja hieman hitaampikin voi edetä pitkiä matkoja. Ranskassa se on kuitenkin vain aikuisten pelitapa.

Olisiko tarpeen harkita voimakkaamman "ruuhkaan totuttelun" rakentamista suomalaiseen junnuharjoitteluun? Voisimme vaikka pitää pelikenttää pienempänä pidempään, samalla pidentäen peliaikoja. Tuon kaltainen sisäänajo voisi olla tarpeen, jos jonakin päivänä haluamme yleisen palloilun tason nousevan sille tasolle, josta saadaan yleisö kiinnostumaan tai maanosan turnauksiin nousevia joukkueita kasattua.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Valoa jalkapallokansalle...

Palasin lyhyeltä Suomessa vietetyltä joululomalta töihin viikkoa ennen muuta perhettä. Kun yht'äkkiä ei ollutkaan mitään tekemistä kokonaiseen viikkoon, päätin käyttää ajan hyödyksi. Niinpä iltaisin pikkutunneilla sorvasin excel sauhuten pelimiehelle uutta harjoitusohjelmaa.

Muuton jälkeen syksyllä, oli pelurillamme muutama musta hetki, kun usko paikalliseen harjoitteluun - tai oikeammin sen puutteeseen - oli viedä urheilijaltamme motivaatiot. Päätimme tuolloin, että pyrin laatimaan hänelle ohjelman paikkaamaan saamatta jäänyttä valmennusta ja treeniä. Teimme yhdessä syksyksi ohjelman, jossa oli 14 viikkotuntia urheilua. Mikä tärkeintä, tuossa ensimmäisessä jaksossa oli oma seuranta tehdyille harjoituksille. Harjoitusohjelman sisältö rakentui niistä osa-alueista, joissa tuntui olevan parantamisen varaa. Ohjelma on tuntunut auttavan sekä motivaatioon, että niihin osa-alueisiin, joita halusimme yrittää korjata.

Kun ohjelmallinen urheilu tuntuu olevan motivoiva ja kannustava tapa harrastaa, päätimme jatkaa samaan tapaan tänäkin vuonna. Tähtäimeksi asetettiin uskon säilyminen omaan tekemiseen ja samalla näyttää ranskalaisille närhen munat.

Harjoitusten sisältö on alkuvuonnakin minulta, mutta syksyyn nähden on tulossa liikkuvuuden  ja nopeuden kehittämiseksi muutamia lisäharjoituksia. Jatkossakin viikkotunnit ovat 14, mutta enää ei koululiikuntaa tai tennistä isän kanssa lasketa mukaan. Ja vapaapäivä pyhitetään joka viikolle vastakin.

Toistaiseksi valmennussuhteessa on rauha maassa ja isä & poika jatkavat hyvässä hengessä. Katsotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan ja miten tuo uusi harjoitusohjelma maittaa.

Muuten ... Hämmästyttävä havainto paikalliselta pallokentältä oli, että sen valot olivat visusti sammutetut koko koululoman ajan. Tässä kaupungissa kukaan ei pelannut jalkapalloa lähes kahteen viikkoon! Kun koulut alkoivat, tuli myös valot illaksi jalkapallokansalle ja kiihkeä, innostunut futaaminen sai alkaa.

Terveiset kaikille lukijoille ja Hyvää Uutta vuotta!