Z5

Z5
Catalansin kotikentän seinältä löytyi jalkapallokulttuuria. Vaikeasti suomennettavissa, mutta koitetaan:" Elämä on lahja, onni ja taistelu." Futiskentälle sopisi ehkä paremmin käännös:" Elämänlahja on onni saada kamppailla!"

maanantai 27. helmikuuta 2012

Stade Velodrome

“OO-LYYM-PII-KEE-DÖÖ-MAA-SEIJ ! ” eli kotoisammin L’OM (äännetään loo-em) pesi kotiistadionillaan Inter Milanin ja me onnistuimme saamaan matsiin liput. Itse peli ja sen ympärillä pyörivä kulttuuri huutoineen, pommeineen ja vastustajan herjaamisineen oli erittäin värikäs tapahtuma. Hauskimpana paikallisena piirteenä voisin mainita katsomoiden välisen “keskustelun”, joita virage nord ja virage sud käyvät pikittäin kentän yli. Molemmissa katsomoissa on 10000-15000 katsojaa ja ne huutelevat kotoisasti toisilleen kommentteja kuorohuutona. Aika hauskaa. Joskus jopa itse peli pääsi unohtumaan tuon leikin lomassa.
Meillä kuitenkin päälimmäinen mieleenjäänyt seikka oli nähdä pelaajat luonnossa. Katsomosta nähtynä kaikki pelaajat olivat hyvin rotevia. Tätä ei TV:n kuvaruudulta ymmärrä, kun ei ole vertailukohtia joihin nähden havainnoida. Jos ei olisi tiennyt kyseessä olevan huippu-urheilijoiden, niin olisi voinut kaukaa katsoen luulla pelaajia jopa lihaviksi. Niin silmiinpistävän lihaksikkaita olivat.
Pelimaakarimmekin toivottavasti koki herätyksen ja alkaa nyt ymmärtää paremmin vanhempien ruokailukehotuksia. Samalla aukeni oma ymmärrykseni sille, miksi ykkösjoukkueissa pelaa tässä maassa vain suurikokoisia palaajia. Huipulle pääsyn edellytyksenä on erittäin vahva fysiikka. Se voisi tuon nähdyn perusteella olla kovan yrityksen lisäksi tärkein ominaisuus, millä Ranskassa edetään huipulle. Juniorien pelisysteemi on pienpelin kaltaista ja opettaa nopeuteen, kun taas roolimallit ovat usein nähtävillä ja kertovat ulkonäöllään viestiä fyysisyydestâ. Kun noihin elementteihin lisätään ylitsevuotava into peliin, ei  ihme, että huippupelaajia syntyy liukuhihnalta.
Kiinnostaako muuten, mitä vastustajalle huudeltiin?  Toivotettiin vain – reippaasti ja iloisesti -mammanpoikien äidille terveisiä  ja menestystä mitä perinteisimmässä palveluammatissaan – tietysti Italian kielellä.

tiistai 14. helmikuuta 2012

Pakkanen

Kauhea talvi, Siberia, on kohdannut Provencea. TV:n meteo on seurannut jo viikkoja, kuinka ilmamassa Siberiasta vyöryy yli Euroopan ja väistämätön, eli kaikkien aikojen kamalin talvi uhkaa toteutua.

Kun lunta on vuoristossa paljon, on hyvä varautua myös siellä, missä noin 99% ihmisistä asuu eli muualla. Niinpä on parasta sulkea koulut ja jättää menemättä töihin. Jos matkalla on yksikin alamäki, missä on vaarana ajautua nelipyöräluisulla rotkoon, silloin on parasta pysyä sisätiloissa. Viimeiset kaksi viikkoa jatkunut pakkaskeli ja kaksi lumisadetta ovatkin kerryttäneet tiet valkoisiksi. Ei tosin lumesta (jota ei ole), vaan hysteerisestä suolauksesta, joka on muodostanut paikoin puolen sentin vahvuisen valkean kerroksen tielle. Paikoin suolaus on jopa vaarallisen liukas. Aika ironista, eikös vaan?

Kaksi viimeistä sarjakierrosta lasten ja nuorten amatöörifutiksessa on peruttu. Samoin on tehty rugbyssa. Kaikki urheilukentät koko provinssin alueella on aluehallinnon toimesta suljettu. Perustelut ovat vankkaa pro-tasoa, eli ensinnäkin kenttä on jäässä ja toisaalta lasten lihakset eivät kestä liikuntaa alle nollan lämpötiloissa. Ei siis mikään ihme, ettei Suomesta nousta kansainväliselle tasolle. Lapsiemme lihakset ovat näet luultavasti täysin pilalla, kun treenikaudesta valtaosa harjoitellaan pakkasessa.

Kaikki ranskalaiset urheiluseurat tuntuvat noudattavan annettuja keskushallinnon komentoja erityisellä hartaudella. Kentillä ei näy harjoittelemassa ketään. Se on jotenkin outoa suomalaiselle, kun meillä ei taida tälläistä auktoriteettia urheilun saralla olla. En myöskään usko, että meillä maltettaisiin noudattaa vaikkapa palloliiton nettisivujen kehotusta olla harjoittelematta kunnes vallitsee taas kiva urkkakeli.

Vaikka urheilu on täällä monelaisen kiivauden kohde, ei mikään kuitenkaan aja ranskalaista pakkaseen. Jos on olemassa pienikin tekosyy välttää kylmyys, niin tuntuu kuin koko kansa huokaisisi helpotuksesta ja jäisi tyytyväisenä nauttimaan kodin lämmöstä. Herkimmät reagoivat jo pelkästä aavistuksesta, mutta karskeimmatkin taipuvat lopulta pakon edessä -nimittäin sen palloliiton tekstiviestin edessä.