Z5

Z5
Catalansin kotikentän seinältä löytyi jalkapallokulttuuria. Vaikeasti suomennettavissa, mutta koitetaan:" Elämä on lahja, onni ja taistelu." Futiskentälle sopisi ehkä paremmin käännös:" Elämänlahja on onni saada kamppailla!"

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Ammattina huutelija

Ranskalaisen jalkapallokulttuurin kyseenalainen 'alajaosto' on kovaääninen katsomon osa. Sen tehtävänä on varmistaa, etteivät keskinkertaiset tai huonot pelaajat ole enää ensi kaudella viemässä pelipaikkaa mahdollisesti hankittavilta huippuvahvistuksilta.

Tälläisten ammattiherjaajien ajattelussa joukkueajattelu on lyönyt yli. Tärkeintä ei ole tukea pelaajia, vaan varmistaa, että joukkue on paras mahdollinen. Niinpä kotijoukkueenkin katsomo on omilleen todella vaikea, jos peli ei kulje tai suusta on tullut sammakoita.

Herjan kohteena olevalle pelaajalle tämä tarkoittaa äärimmäisen kovaa stressiä, sillä katsomo on erittäin armoton. L'OM - Caen pelin aikana Olympiquen vaihtopenkki kävi lämmittelemässä kentän reunalla. Kun katsomo tämän huomasi, alkoi ammattihuutelijoiden kuoro pommittaa:
"Hei Gignac, loukkaannu pian! Palaa takaisin Toulouseen! Sä oot tosi huono, surkea."
"Morel, sä oot pa**a! Äitisi häpee sua!"

Tätä huutelua ja provosointia jatkui koko pelin ajan, sillä vaihtopenkki lämmiteli lähes koko ajan. Yhdessä vaiheessa osa pelaajista lähti mukaan ja koitti vastata huuteluun, mutta kokeneet joukkuetoverit onneksi työnsivät hermostuneet takaisin ruotuun. Ammattihuutajalle tämä oli kuin piristysruiske ja huutelu sen kuin kiihtyi.

Lopulta parjatut pelaajat vaihdettiin kentälle. Ulos tuleva pelaaja sai suosionosoitukset, joskaan niihin ei ehkä ollut aihetta. Sen sijaan kentälle juoksevalle buuattiin nyt koko katsomon voimalla. On melko varmaa, ettei kumpikaan mainituista pelaajista enää ensi kaudella potki Marseillessa. Pystyi näet hyvin näkemään, että tunne oli molemminpuolinen katsomon ja kyseisten pelaajien välillä.

Oma pelimiehemme on ilmoittanut jo monen vuoden ajan tavoitteekseen pelata ammatikseen. Kun koitin tuon matsin jälkeen kysellä, josko hän olisi tullut toisiin ajatuksiin, niin vastaus oli." Entistä varmemmin, tuli vaan lisäenergiaa kun näki taas läheltä mikä on tavoite." Mitään negatiivista ei hänen muistoihinsa ollut tallentunut.

Jotakin huippu-urheilijoissa varmaan on, mikä saa kaiken pahan ja epäolennaisen peittymään heidän ajatuksistaan ja pelkkä rakkaus lajiin saa muodostamaan päätöksen jatkaa urheilulajiaan. Kaipa se on yksi  vaatimus huipulle pääsemiseksikin, joten suotakoon moinen kirkassilmäisyys heille.

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Seura on kerho

Ranskalainen jalkapalloseura on monella tapaa sisäpiirin kerho. Parhaiten tämän huomaa, kun käy kentällä sunnuntaisin, jolloin seuran ihmiset ja sen valmentajat ovat kokoontuneet uloskannetun pitkän pöydän ääreen. Tämän ääressä istutaan koko päivä pelien jälkeen ja syödään, jutellaan, kiistellään ja ryypiskellään korttia pelaten. Auringon laskiessa sitten lopetellaan ja kuljetaan kaulakkain kohti auringonlaskua, kaikki päät täynnä "seurahenkeä ja yhteenkuuluvuutta".

 Tälläiseen joukkuehenkeen on vaikea päästä nopeasti sisälle. Se on oikeastaan mahdotonta, kun valmentajasysteemin mukaisesti lapsesi valmentaja vaihtuu kahden vuoden välein. Seuraan ja sisäpiiriin olisi parasta kuulua jo siis alusta lähtien.

 Olemmenkin jo tunnistaneet kaksi muuta  samanlaista tapausta kuin itse olemme. Irlantilais-ranskalainen todella lahjakas ja ahkera poika, oman pelimiehemme ikätoveri, pelaa kolmosjoukkueessa, vaikka lahjat riittäisivät varmasti ylemmäs. Samoin on laita todella lahjakkaan amerikkalais-suomalaisen 11-vuotiaan pojan, joka kotiseurassaan oli kapteeni. Todella lahjakas poika pomputtaa hänkin kolmosjoukkueessa.

 Ranskaan saapuessa pitää siis olla valmis tekemään useamman vuoden edestä työtä ja antaa rauhallisesti tasaisia näyttöjä. Valmentajat pitää pystyä kohtaamaan ranskaksi ja missään nimessä ei kertoa olevansa paikkakunnalla vain väliaikaisesti. Siltä pohjalta ei ohiteta yhtään sisäpiirin poikaa, ei varsinkaan, jos joukkueen peli kulkee riittävällä tasolla ilman mahdollisia vahvistuksia.

 Kausi alkaa kääntyä lopuilleen ja kaksi sarjamatsia on jäljellä verkkaiseen tahtiin. Kun sarjataso vaihtuu kesällä U15:sta U17:ään, on edessä uuden ikäluokan try-out ja uudet valmentajat. Pelaaminen 15/16-vuotiaana U17-sarjassa on varmasti uusi haaste. Tulee olemaan jännittävää nähdä mikä  vaikutus on valintoihin sillä, että pelimies puheleekin jo sujuvaa ranskaa muiden mukana?