Z5

Z5
Catalansin kotikentän seinältä löytyi jalkapallokulttuuria. Vaikeasti suomennettavissa, mutta koitetaan:" Elämä on lahja, onni ja taistelu." Futiskentälle sopisi ehkä paremmin käännös:" Elämänlahja on onni saada kamppailla!"

lauantai 16. helmikuuta 2013

Täydet minuutit - kuitenkin


Kuinka ollakkaan, myös uusi seura on onnistunut sotkemaan asiansa pahemman päiväisesti. Kun joukkueen sisäinen kilpailutilanne luotiin takaisin (vanhan valmentajan saatua potkut), alkoi osalla pojista ja vanhemmista hermo pettää. Vanha ykkösjoukkueen maalivahtikin vaihtoi seuraa, kun ei kestänyt häpeää kakkosjoukkueessa pelaamisesta.  Samoja merkkejä on osassa kenttäpelaajista. Asiaa ei helpota suurestikaan se, ettei tehdyissä valinnoissa ole juurikaan loogisuutta.

Viisi viimeisintä sarjaottelua eivät ole juuri muuttaneet tilannetta sarjataulukossa, joten paine säilyä ylhäällä on edelleenkin kova.  Joukkue pelaa hyvin, mutta voitot kääntyvät tasureiksi. Se on täkäläisessä sarjasysteemissä myrkkyä, eikä ero häviäviin joukkueisiin kapene kovinkaan nopeasti. Huolen aihetta lisää edelleen se seikka, että sarjan viimeisenä majailee yksi alueen suurseuroista, joka ei taatusti anna joukkueensa pudota. Onhan heillä nyt yksi joukkue jokaisella tasolla.

Omalla pelurimme on pelannut sekä ykkös- että kakkosjoukkueessa. Jostain kumman syystä pelipaikka on kuitenkin löytynyt aina puolustuksesta. Kaikki kenttäpelipaikat on nyt siis Ranskassa koluttu. Uskoakseni tämä johtunee vain siitä, että joukkueen etu ajaa täällä yksilön kehittämisen edelle kun seuralla on tarve menestyä. Koska poikamme on pallovarma ja molempijalkainen, hänet voi laittaa lähes mille pelipaikalle hyvänsä. Mutta turha luulla, että uhraus joukkueen puolesta palkitaan selkään taputuksella, jos pelaat huonosti oudolla pelipaikalla. Ehei, olet juuri niin hyvä kuin viimeinen pelisi. Jos vastustajan hyökkääjä vie sinut kebabille, on varma, että löydät itsesi kakkosjoukkueesta miettimästä syntyjä syviä. Olit sitten puolustaja tai et.

Tärkeintä uudessa seurassa on kuitenkin se, että peliminuutteja tuntuisi tulevan täydet joka pelissä ja otteluissa taso on kova. Kehityskaaren jatkuminen on siis taattu ja se jos mikä on omiaan luomaan motivaatiota harjoitteluun. Valmentajilta tulleen palautteen myötä omaehtoinen harjoitusohjelma on nyt käännetty entistä enemmän tähtäämään fyysisyyden ja nopeuden kehittämiseen. Kovuutta pitää saada lisää, sillä sarjan vuotta vanhemmat pojat ovat ajoittain todella kookkaita. Jopa aikuisiin verrattuna. Kuuntelinkin erään pelin alla US Venellesin joukkueen vanhempia, joiden mukaan kookkaan joukkueen pelaajien tavoitepainoksi oli valmentajan toimesta annettu 85-90kg. Tuohon verrattuna meidän perheemme pelimies on vielä neuvolakokoa.

Talviloman alettua sarja jää nyt kuukauden lomalle ja sinä aikana pelataan vain ystävyysotteluja. Pelimiehemme pääsee käymään pikaisesti koti-Suomessa ja mikä tärkeää, koettamaan taas hieman kuinka pallo pomppii vanhojen kavereiden kanssa.

maanantai 4. helmikuuta 2013

Neuvoja Ranskaan muuttavalle junnufutaajalle

Otsikon mukainen pieni ohjevihkonen on nyt valmistunut - ihan juuri niin kuin uudenvuoden lupauksessa tuli luvattua. Jos haluat kopion vihkosta, niin laita viesti minulle.

Ohessa pieni katkelma ohjekirjasta herättämään mielenkiintoa:

...
Pitää kuitenkin muistaa, että Ranskassa on yli 2,1 miljoonaa lisensoitua pelaajaa 18 000:ssa joukkueessa. (Suomessa jalkapallon lisenssejä on n. 120 000.)

Erotuksena Suomeen, sarjatasoja on kahden ikäluokan välein, siis U-7, U-9, U-11, U-13, U-15, U-17 ja U-19. Joka toinen vuosi on siis kovaa taistelua vuotta vanhempia vastaan ja joka toinen vuosi pelataan pääosin omaa ikäluokkaa vastaan.
...