Z5

Z5
Catalansin kotikentän seinältä löytyi jalkapallokulttuuria. Vaikeasti suomennettavissa, mutta koitetaan:" Elämä on lahja, onni ja taistelu." Futiskentälle sopisi ehkä paremmin käännös:" Elämänlahja on onni saada kamppailla!"

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Valmentajan vaihtoviikot


Nopeammin kuin ehdin lausua oikein sanan "Bouygues", alkoivat toimet seurassa kriisiytyneen sarjatilanteen vuoksi. Suuresti tykkäämämme ykkösjoukkueen koutsi sai potkut ja ykkös-ja kakkosjoukkueet yhdistettiin. Valmentajan synti oli, ettei hän laittanut poikia tarpeeksi koville, vaan yritti ratkoa kriisiä kertomalla jokaiselle pelaajalle, mitä osa-alueita parantaa. Tuollaiset henkilökohtaiset keskustelut olivat liikaa vanhemmille ja joukkueen presidentille, joten maanantain treeneissä oli sitten jo uudet valmentajat ja uusi kuri. Nyt focus on täysillä yrittämisessä ja itsensä likoon laittamisessa.
On totta, että vanha valmentaja ei ollut kovin suuri taktikko, mutta enää taktiikan ei ole niin väliä. Nyt juostaan ja totellaan. Kun joukkueet yhdistettiin, tehtiin myös selväksi ettei kukaan ole pelipaikkaansa automaattisesti ansainnut ja ykkösjoukkueen peliä tekevät pojat passitettiin auttamaan kakkosjoukkuetta. Kakkosesta taas nostettiin ykkösen peliin useampi poika.

Oma poikammekin löysi itsensä St.Cannatista kakkosen pelistä. Hienon pelin hän pelasikin, joskin sarjatasojen välinen ero oli aika selkeä ja yllättäen topparina pelaaminenkaan ei haitannut.
Toimet tuntuivat auttavan koko joukkuetta, sillä ykkönen pelasi sarjajohtajaa vastaan vieraissa tasan ja kakkonen kävi (pelkästään kolmen ykkösjoukkueen pojan esityksellä) hakemassa helpon vierasvoiton pahimmasta kilpailijastaan St.Cannatista.

Nyt onkin edessä mielenkiintoiset viikot, kun kilpailu pelipaikoista avattiin täysin levälleen ja noin kolmestakymmenestä pojasta valitaan joka viikko uudet joukkueet.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kikkaa pukkaa


Paikallisen valmennuksen salat aukeavat tuskallisen hitaasti. Välillä ajattelen, että josko niitä onkaan, mutta silloin tällöin jokin pieni aihe aukeaa. Talven mittaan on käynyt selväksi, että  poikamme joukkueen pitää todella taistella sarjapaikastaan kaikin voimin.
Kun Suomessa tehdään valmennusohjelma kauteen ja siihen valmistautumiseen, niin ranskalaisessa valmennusmallissa ohjelma taidetaan tehdä joka viikko. Alkuviikosta valmistellaan pelaavaa kokoonpanoa ja yritetään saada aikaan paras mahdollinen tulos taas seuraavana viikonloppuna. Kun Suomessa ollaan kärsivällisiä ja koitetaan saada joukkuepeli kulkemaan, Ranskassa heitellään pelaajia tasolta toiselle ja ollaan hyvin kärsimättömiä. Tämä on mahdollista, koska pelaajia on joukkueissa paljon ja taso laaja.

Täällä pelaajana olet yhtä hyvä kuin viimeisin pelisi. Harjoituksissa riittää poikia, joiden pitää antaa näytöt seuraavaa viikonloppua varten. Tämä saa aikaan sen, että mikäli joku ottaa hieman rennommin, erottuu hän heti porukasta. On siis parempi laittaa kaikki peliin joka harjoituksessa. (Joskus rötväily saattaa tarttua koko joukkueeseen ihan niin kuin Suomessakin, kyllä teinit ovat laiskoja täälläkin.)

Kuluneella viikolla on tullut seurattua harjoituksia pitkästä aikaa hieman tiiviimmin. Pelimiehemme joukkueella on alla 3-4 tappio sarjajumbolle. Tältä Air Bel-joukkueelta tosin peliin saapui Ligue mediterranean tason joukkue, joka kävi korjaamassa kakkosreservin asetelmia sarjataulukossa. Tämä oli odotettua, kun peli oli normaalin sarja-aikataulun ulkopuolella peruutuksen vuoksi. Air Bel oli ehkäpä kovin pelimiehemme kohtaama joukkue toistaiseksi, heillä puolustuksen keskipituus taisi olla noin 190 cm.

Tuosta matsista saisi oman juttunsa (meinasin itsekin saada katsomossa turpiin yhdeltä paksulta ukkelilta, joka oli minulle hyvin vihainen), mutta jääköön sikseen. Sanotaan sen verran - ennen kuin lopullisesti unohdamme tuon näytöksen - että sarjassa ei aina pärjätä pelkälla peliesityksellä. Tarvitaan myös kikkailua kulisseissa. Se kuuluu jalkapalloon, ainakin Ranskassa.