U17 joukkueen syksy ja kauden alku on ollut ailahtelevainen.
Aika ajoin joukkue on pelannut erinomaisesti, kuten esimerkiksi cupin ottelussa
suurempaa FC Aubagnea (n. 50 000 asukkaan kaupunki Marseillen itäpuolella)
vastaan, jossa se venyi aina rankkareille asti. Tuolloin muuten joukkueen
ainokaisen peliajalla teki suomalaiskymppi kaukolaukauksella. Todella äänekkään
ja ison katsomon edessä hänkin kuitenkin tuhri rankkarinsa yhdessä muiden
poikien kanssa. Vain yksi viidestä pojasta onnistui maalin takana ärjyvän ja
uhkailevan taustakuoron edessä.
Huonompaa puolta taas on saatu nähdä useammin ja sen vuoksi
lopulta kolme poikaa erotettiin joukkueesta. Suunsoitto ja väkivaltainen käytös
sekä harjoituksissa, että peleissä johtivat tähän Ranskassa usein käytettävään
rangaistukseen, joka käytännössä lopettaa kyseisten poikien harrastuksen
kilpatasolla kokonaan. Erottamisesta seuraa nimittäin se, ettei mikään toinen
seura huoli erotettuja. Pojille
langetettiin kymmenen pelin kilpailukielto, joten loppukauden ajaksi heistä ei
olisi uudelle joukkueelle mitään iloakaan. Käytännössä he voivat yrittää
paluuta pelikentille vasta seuraavan kauden detectioneiden kautta... ja uudessa
seurassa.
Kauden ensimmäinen kutsu kahta vuotta vanhempien
joukkueeseen tuli viime viikolla. Niinpä tänään poikamme löysikin itsensä taas
puolustajan paikalta U19-sarjan matsissa aina kovaa Biveriä vastaan.
Ensimmäisellä puoliajalla eräs kotijoukkue Luynesin pojista
katkaisi kätensä luun ihan irti-poikki. Epäonnista pelimiestä noutamaan
kutsuttiin ambulanssi. Tämän onnettoman tapahtuman johdosta peli venyi yli
kaksi ja puoli tuntiseksi ja lopulta keskeytyi pimeän tuloon 5-10 minuuttia
ennen loppuvihellystä.
Kun pelin loppupuolella naapuruston roskanpoltosta leijaili kentän ylle
pieniä savukiehkuroita, vihellettiin peli ensimmäisen kerran poikki. Tuomari
meni yhdessä kapteeneiden kanssa kulmalipulle tiirailemaan ja tarkkailemaan,
josko ristikkäisen kulman lippu näkyy vai ei. Hänelle oli myös annettu selvät
ohjeet siitä, mihin kellon aikaan kentän valojen pitää syttyä. Kun Luynesissä
ei nyt ollut ketään sytyttämässä valoja klo.17:00, niin tuomari viehelsi peli
keskeytyneeksi 25 minuutin ajaksi. Tauon jälkeen peli joko pelattaisiin
valaistuna loppuun tai lopetettaisiin ja alueen komissio päättäisi pelin
kohtalosta. Hassua koko jutussa oli tietenkin se, että näkyvyys oli kaikkien
muiden kuin tuomarin mielestä ihan normaali. Kun valojen sytyttäjän tiedettiin
olevan Martiguesissa tuomaroimassa peliä, niin koko farssin lopputulos tiedettiin
jo sen alussa.