Yalla yalla!

Syksy on ollut Etelä-Ranskassa kohtuullisen synkkä. Kolmeen-neljään otteeseen maakuntaan on julistettu oranssin tason hätätila sateiden vuoksi. Tuo on toiseksi korkein taso ja miltei joka kerta se tarkoittaa todella pahoja tulvia pienillä alueilla ja muuten vaan suuria sademääriä laajemmilla alueilla. Koska maaperä täällä on kova, hiekkainen ja kivinen, ei sadevesi imeydy kuten Suomessa, vaan se juoksee pintoja pitkin pilaamassa mm. jalkapallokenttiä.

Niinpä otteluita ja kokonaisia sarjakierroksiakin on peruttu ja siirrelty syksyn aikana useampaan kertaan. Sarjapelejä on saatu kasaa Luynesissä vain seitsemän, joten keväälle niitä on jäämässä yksitoista. Kaikenkaikkiaankin pelejä syksylle on kertynyt vain 15. Seitsemästä sarjapelista Kovanen on pelannut viisi, kun merkityksettömässä Provencen cupin ottelussa nilkka vääntyi huonosti rakennetulla tekoalustalla. Paluun kentille hän teki US Miramasia vastaan viime lauantaina, joten nyt jalka tuntuisi taas kestävän kuukauden tauon jälkeen.

Vastaan tullut Miramas oli lähes täysin arabi-taustainen joukkue. Katsomosta kiiri "Yalla yalla!"-kannustuksia ja arabiankielistä sättimistä tuomaristolle. Alueen murteella säestettynä tämä kuulostaa eräänlaiselta suhisevalta murinalta.

On aika tyypillistä tälle alueelle, että joukkueet muodostuvat etnisiksi kokonaisuuksiksi. Valmentajan tausta tai voimakkaiden pelaajien taustat usein houkuttelevat samantaustaisia poikia hakeutumaan juuri kyseiseen joukkueeseen. Miramasin tapauksessa tuo on hieman yllättävää, sillä kaupunki (24 000 as.) on hieman erossa muista kaupungeista.

Kovasen paluu kentälle alkoi penkiltä. Portti kentälle aukesi vasta reilun puolen tunnin pelin jälkeen, kun kotijoukkue oli ajautunut sekavaan tilaan ja 0-1 tappiolle. Kovasen tullessa kentälle, omalle paikalleen kympiksi, tapahtui "Litmaset" ja koko joukkueen peli rauhoittui. Pelin painopiste siirtyi Miramasin maalille ja vääjäämättömästi ote siirtyi Luynesille.

Lopputulos 2-1. Voitto Luynesille ja erittäin tasaisessa sarjatilanteessa joukkue nousi kakkosriville. Aluksi palloja sinne tänne huiskinut Kovanen sai loppua kohden pallotatsiaan takaisin ja ratkaisi ottelun aivan kertakaikkisen loistavalla yksilösuorituksellaan. Onpa todella suuri harmi isälle, ettei tuo hetki tallentunut valokuvaksi.

Loppuhetkillä tapahtunut ratkaisu otettiin villisti juhlien vastaan yleisön ja joukkueen parissa, mutta pitää sanoa, että kova joukkueen sisäinen kilpailu alkaa näkyä ulospäin. Kun noin 25-miehinen harjoitusrinki ja miesten joukkueessa pelaavat 19-vuotiaat muodostavat noin 30-35:n pelaajan ryhmän, josta valinnat tehdään, on kilpailu pelipaikoista edelleen veristä. Vain 14 valitaan peliin ja tuo ryhmä alkaa muodostua pikkuhiljaa. Mukana joukkueessa on kolme sellaista pelaajaa, jotka mielletään paikallisten silmissä ulkomaalaiseksi ( Suomi, Irlanti ja Meksiko). Pohjois-Afrikkalaisia ei  sujuvan ranskankielen vuoksi mielletä  tähän kategoriaan. Tämä tuo negatiivisia piirteitä kentälle ja katsomoon, sillä U19 on viimeinen mahdollisuus saada pojasta pelaaja ylempiin sarjoihin. Jos tässä sarjassa et lyö läpi, olet tuomittu keskitason joukkueisiin loppuiäksesi. Tämä on erittäin kova tuomio arabi-perheissä, joissa poikia jumaloidaan ja heidän vuokseen ollaan valmiita tekemään mitä vaan. Hyvä kun on kilpailua, mutta toivotaan sen pysyvän kuitenkin aisoissa, ettei ylilyöntejä nähtäisi.

Hyviä pyhiä Suomeen! Alla muutama kuva Luynes Sports - US Miramas ottelusta.

Sarjatilanne joulutauolle lähdettäessä

Hämmästys ja kummastus

Meni siihen taas muutama sarjakierros ennen kuin turisti ymmärsi, että mitä se gallianmies oikein puuhaa? Olemme näet viimeinkin oppineet ymmärtämään mistä U19-sarjassa on kyse. Sarjassa pelataan ilmeisesti siten, että penkillä saa olla vain kolme vaihtopelaajaa, mutta edestakaiset vaihdot sallitaan. Siis pelaajien määrä on rajoitettu 14:ään. Niinpä yhdelläkään joukkueella ei ole esim.varamaalivahtia mukana ja pelaajia vaihdetaan sisään ja ulos alusta lähtien, jotta vauhti säilyisi. Tuntuu kuin peluutuksen oppikirja sanoisi, että pelit voitetaan ylläpitämällä vauhtia alusta loppuun. Samalla sai selityksen se seikka, miksi erään vastustajajoukkueen hyökkääjän naama vaihtui erätauolla. Kaverit lienee keskenään riittävän samannäköiset, joten tauolla paidanvaihto ja lisää vauhtia peliin.

Olisi aika mielenkiintoinen ajatus, jos Suomessa, missä on vähemmän pelaajia, kokeiltaisiin kyseistä pelimallia vaikkapa A-junnuissa? Nopeutuisiko peli, kasvaisiko kilpailu?

Luynesissä kilpailu pelipaikoista on jokaviikkoista. Maanantaina ja tiistaina treenaavat kaikki. Tämä tarkoittaa noin 20-25 pelaajaa, sillä osa pojista on vaihtanut joukkueisiin, joissa peliaikaa on helpommin tarjolla. Torstain treeneihin valitaan tästä porukasta noin 17 poikaa ja aikuisten joukkueesta tulee 2-3 viikonloppuna pelaavaa poikaa. Näin torstaille saadaan keskittyneempi treeni ja kilpailu pelaavaan valittavasta 14:stä on kova. Pelipäivä on lauantaina ja joka viikonloppu on jonkinlainen matsi.

Luynes Sports aloitti sarjan voitolla, mutta sitä on seurannut kolmen ottelun tappioputki. Kovasen kannalta on positiivista, että hän on joukkueen runkoa ja on tullut valituksi pelaavaan joukkueeseen joka kerralla.  Negatiivista on vaihtuva pelipaikka, usein monta kertaa jopa saman pelin sisällä. Toinen negatiivinen seikka on valmennus. Harjoitusten aikana valmentaja Karim on suorastaan loistava. Harjoitteet ovat kovia, hauskaakin on joukossa, mutta ennen kaikkea töitä tehdään tosissaan ja ammattimaisella asenteella. Kaverilla on valmentajan työn lisäksi toinenkin duuni voimistelun opettajana, mutta täysipäiväisyys valmentajana on tavoite. Hänen heikkoudekseen on osoittautumassa huonot pelaajavalinnat, joita hän tekee joka matsiin sekä tulehtuneet välit seuran presidenttiin. Tuo jälkimmäinen tietää LS:ssä yleensä huonoa, mikäli tuloksia sarjassa ei välittömästi ole tulossa. Valmentajan vaihtoviikot saattavat taas olla edessä.

Sarjamatsissa Martiguesissa

Vielä 90-luvun puolivälissä Martigues:n miehistö palloili Ligue 1:ssä, eli Ranskan futiksen huipulla. Kolmen liigakauden jälkeen joukkue kuitenkin pudotettiin CFA.han, eli tasolle 4. Mitähän lienee tapahtunut, mutta saattaa liittyä erään paikallisen liikemiehen kuuluisiin toilauksiin? Tuolla reissulla joukkue on vieläkin, vaikka ottelut soivatkin radiossa ja joukkueen 15 000:n hengen stadion on usein täynnä.

Joukkueen junnufutis kuuluu kiistattomasti alueen kärkitusinaan Etelä-Ranskan alueella. Joukkueen ykkönen pelaa liigaa ja kakkonenkin on tässä kovatasoisimmassa aluesarjassa.

Vastustaja tuli matsiin selkeästi kovalla joukkueella, jossa oli muutamia edukseen erottuvia yksilöitä. Tämä on erittäin harvinaista - varsinkin hiekkapelissä - joten lainoja oli selkeästi otettu ylhäältä. Ehkäpä Luynesin ensimmäisen kierroksen voitto Gemenoksesta oli herättänyt pelon ensimmäisen matsin hävinneessä kotijoukkueessa, eikä liian pitkää tappioputkea haluttu sarjan alkuun. Nousua Martigues 2 kuitenkaan tuskin tavoittelee, sillä kahden liigajoukkueen pitäminen tuskin on sallittua.

Ohessa kuvakirjontaa matsista, jossa Kaan ehti hääriä paikallaan vain muutaman minuutin, ennen kuin loukkaantumiset pakottivat taas paikkuuhommiin puolustukseen. Luynesin 4-2-1-3 on osoittautunut haavoittuvaksi ja on heti loukkaantumisten tapahtuessa paljolti riippuvainen Kovasen paikkamiskyvystä, kun suurin osa joukkuetovereista ei ole tarvittavalla tasolla käytettävissä monipuolisesti.Sen verran ehdittiin kuitenkin hyökkäystoimintaa nähdä, että revanssissa on kaikki mahdollisuudet ottaa suurseuran päänahka.

Liikaakin vastuuta

Viikon takaisessa sarja-avauksessa kaatui Gemenos, joka oli yllättävän kova joukkue. Mukaansatempaavassa ottelussa aloitettiin ilman nivusvaivasta kärsinyttä suomalaista. Kun puolen tunnin kohdalla oli jo käynyt selväksi, ettei kentällä ollut kokoonpano saisi maalia aikaiseksi, kaivettiin viime kaudelta tutut kaverukset Suomesta ja Meksikosta esiin ja peli alkoi kääntyä Luynesille. 30. minuutilla kentälle tullut Kovanen aloitti ensin keskikentän pohjalla, mutta puolustajan loukkaantumisen myötä painui alas puolustuslinjan vasemmalle laidalle. Näin Ranskassa.

Kaverukset värkkäsivätkin 2-1 osuman Gemenoksen puolustuksen avustuksella ja tärkeät sarjapisteet jäivät Aixiin. Seuraavaksi matka jatkuu sitten ammattilaisjoukkue Martiquen kakkosjoukkueen vieraaksi. Siellä on odotettavissa todennäköisesti ensimmäisen vuoden (-97) pelaajista koostuva joukkue, jonka pelaajat kärkkyvät mahdollisuutta päästä antamaan näytöt liigan huipulla pelaavaan ykkösjoukkueeseen, joka taas varmasti on pääasiassa -96 syntyneitä.

Näyttäisi, että valmentajan täysi luotto on ansaittu. Kovanen laitetaan kentälle puolikuntoisenakin ja kovassa kilpailussa keskikentällä, ei muita kanditaatteja voi käyttää yhtä vapaasti kuin Kaania. Pelimies itse oli hieman ärtyneen oloinen löytäessään itsensä taas puolustuksesta FC Etoile De Houveaunea vastaan, mutta tosiasia oli, ettei Luynes panostanut cupiin ollenkaan ja puolustuslinjaan oli unohtunut valita riittävästi pelaajia tai he olivat kiinni miehissä. Samapa se, kauden alussa kaikki peliaika on tärkeää ja kiitollisena pitää ottaa kaikki vastaan, mitä saa.

Uutiset on ...tättärää...hyviä

22 poikaa valittiin joukkueeseen ja loput passitettiin pois. C'est la vie.

Vielä viimeisessä treenissä ennen valintaa ilmestyi pari uutta poikaa, joista ainakin toisen tunnistimme eräästä liiga-joukkueesta. Liekö saapuivat valmentajan kutsumana, sillä pääsivät molemmat joukkueeseen?

Niin selvisi joukkuesseen myös yksi suomalainen, joten nyt vaan taistelu peliajasta alkakoon.
Koossa on erittäin hyvä joukkue, jossa kova kilpailu. Toivottavasti peli sujuu ja ylilyönneiltä vältytään mahdollisimman pitkään.

Lauantain iltapäivämatsissa kausi alkaa. Ensimmäisenä vastaan tulee Gemenos, jonka tasosta ei ole mitään tietoa. Gemenos on pieni kylä Aubagnen kaupungin laitamilla, mutta jotenkin sekin on onnistunut saamaan joukkueen ylös excellenttiin. Ei siis voi odottaa mitään heittopussia, vaikka mieli tekisikin.

Sarjassa on vain18 peliä, joten voiton arvo on suuri, mutta tasapelin vielä suurempi. Pisteitä voitosta saa 4, tasapelistä 2 ja tappiostakin yhden. Tasapeli on siis melkein kuin häviäisi...Voittaja nousee liigaan, eli Ligue Mediterraneen, alhaalta vaihtuu enemmän joukkueita alaspäin. Yleensä kaksi joukkuetta putoaa, joskus jopa neljä. Riippuu alueen menestyksestä maan sarjoissa. Täällä vain voittajilla on hyvä olla.

Valintojen maanantai

Juoksuharjoitukset vaihtuivat vauhdilla harjoitusottelu-rumbaan ja pariin kolmeen viime viikkoon mahtui jopa viisi matsia. Näistä huipennuksena mainitsen joukkueen nimeltään Marignane, joka on aikuisten tasolla ammattilaisjoukkue. Muutenkin kaikki vastustajat ovat tulleet vähintäänkin samalta sarjatasolta, joten tulevan kauden vaatimustaso alkaa hahmottua. Sarja tulee oleman erittäin kova fyysisesti, se vaatii tasaisen ja tasokkaan kymmenikön ja armottomasti työtä. Esimerkiksi viimeisen harjoitusvastustajan puolustuslinjan olisi varmasti voinut heittämällä laittaa Suomessa Ykkösen tasoiseen joukkueeseen. Kentän reunalta katsellen, parhaiden U19-joukkueiden erottaminen aikuisten joukkueesta saattaa fyysisessä mielessä ollakin haastavaa paljain silmin. Tarvittaisiin henkilöpaperit nähtäväksi, jotta selviää onko kyseessä junnujoukkue vai aikuiset miehet.

Luynes Sports on saanut todella suuren määrän poikia mukaan karsintoihinsa. Vieläkin harjoituksiin saapuu tasaista tahtia poikia muualta, vaikka kauden alkuun on enää vain kaksi viikkoa. Niinpä valmentaja onkin pyörittänyt suurta pelaajarinkiä harjoitusotteluissa. Kussakin matsissa on aina yksi ryhmä pelannut puoliajan ja toinen porukka toisen. Lisäksi joitakuita on vaihdettu vielä kesken erän. Mitään käsitystä parhaan kymmenikön iskukyvystä ei siis vielä ole. Oma pelimiehemme on saanut joka matsissa peliaikansa, joten siinä mielessä näyttää hyvältä. Maalitilikin on jo avattu. Kilpailu on kuitenkin erittäin kovaa, varsinkin 10-paikalla, sillä samalle pelipaikalle on 3-4 oikein hyvää kanditaattia.

Kauden alun shokki oli, että tällä kaudella Luynesin U19-joukkueita on vain yksi. Kakkosjoukkuetta ei tule, vaan kaikki huomio ja panostus laitetaan ykkösjoukkueeseen. Kun miesten joukkueen tavoite on nousta Ligue Mediterraneen, niin samaa odotetaan vanhimmilta junioreilta. Samalla selvisi syy, miksi valmentaja ei tehnyt ennen kesää liikettäkään valintojen aloittamiseksi. Piti odottaa syksyn tulokkaita muualta ja katsoa josko omat pojat kehittyvät kesän aikana. Onneksi olimme kaukonäköisiä ja satsasimme kesän harjoittelun tasoon. Nyt tuolle tulee takaisinmaksun aika, jos valinta kohdistuu Kaaniin.

Tulevan kauden joukkue valitaan ensi maanantaina (ylihuomenna 22.9.). Tuolloin 20 parasta jatkaa ringissä ja saa seuran lisenssin. Muille koittaa suru ja alkaa uuden joukkueen etsintä kiireesti ennen kauden alkua. Kovin on traaginen tilanne, mutta näin pojatkin ovat tienneet käyvän. Mitä ylemmäs mennään, sitä kovempaa on kilpailu. Ja vaikka ei tulisikaan valituksi, se ei aina tarkoita, etteikö taidot riitä. Valmentajat tekevät valintansa ja joskus on pelaajan onni vaihtaa valmentajaa, jotta tulee huomatuksi.

Vielä on kesää jäljellä

Takana on hieno ja helteinen Suomen loma. Pelimiehemme sai mahtavan tilaisuuden päästä kotinurmille preppaamaan voimaansa ja nopeuttaan Futuran miesten joukkoon. Nyt pitäisi siis kaiken olla valmiina tulevan kauden peruskunnon rakentamisessa.

Kesän tärkein oppi taisi olla, että oikella tiellä ollaan. Kaikki on jalkapalloilijallemme vielä mahdollista. Myös Futuran valmentaja vaikutti oikein tyytyväiseltä näkemäänsä ja paluu kotimaahan tuntuisi oikein luonnolliselta tehdä sitten aikanaan vaikka juuri Futuraan. Kiitos vielä Jukalle ja joukkueelle hienosta avusta, neuvoista ja kannustamisesta. Tuollaiselle porukalle voi toivottaa vain mitä parhainta onnea loppukaudelle.

Toinen oppi oli se, että Ranska on erittäin hyvä tausta ponnistaa futis-maailmassa. Ensinnäkin kielen takia (Futurassakin oli jopa kolme ranskankielistä pelaajaa), mutta ensisijaisesti pienessä tilassa ja lyhyenä kulkeva pelityyli valmistaa oikeantyyppiseen liikkumiseen ja pallonhallintaan pienessä tilassa. Kun treenitilanne harjoituksissa salli pelimiehemme pelata keskellä, ei suurta hätää tuntunut olevan edes miesten seurassa. Sen sijaan laidalla dominoivat liikenopeus ja fyysisyys, jossa 17-vuotiaalla on vielä tulevalle kaudelle kasvateltavaa. Tätä vaatii myös alkava sarja.

Oppi on otettu nöyränä ja kiitollisena vastaan ja nyt on aika alkaa ottaa saadusta tehot ulos. Alkavan kauden harjoitukset on jo aloitettu elokuun puolivälissä ja pikkuhiljaa koko joukkue alkaa palailla kesälomilta mukaan. Ranskalaiseen tapaan palloon ei juuri kosketa peruskuntokauden aikana, vaan valtaosan harjoituksesta täyttää, neljä kertaa viikossa, lenkkeily ja juoksu. Palloa potkitaan vasta harjoituksen lopussa, jos yritys on valmentajan mielestä ollut riittävää.

Tilanne on tarkoituksellisesti ongelmallinen pelaajille. Valmentaja vaatii peruskuntokaudella paljon, mutta minkäänlaisia valintoja joukkueesta ei ole sen aikana odotettavissa. Vasta kun kauden alku alkaa lähestyä ja harjoitusmatsien tahti kiihtyy, tullaan valintojen pariin. Tuolloin ei enää ole mahdollista vaihtaa seuraa (kuin huonompaan), joten kunkin pelaajan on tyytyminen osaansa ja yritettävä näytöillään sitten nousta ykkösjoukkueeseen.

Provencen ylimmän sarjatason, Excellentin, lohkojaot arvotaan ensi viikolla. Tämän arvonnan mukaan sitten "sumplitaan" alemmat tasot, eli pre-excellent, honeour ja pre-honeur, niin ettei samalle joukkueelle tule liian yksitoikkoisia vastustajia. Tuosta se ranskalainen jalkapallokausi sitten taas alkaa. Ensimmäiset sarja- eli championatmatsit odottelevat jossakin lokakuun alussa ja koko kausi on pomputeltu kesäkuun lopussa ensi vuonna.  

Kesänurmet kutsuvat

Kausi ja detectionit ovat täällä Ranskanmaalla laitettu kesälomille. Minkäänlaisia joukkuevalintoja ei ole tehty, vaan uusi valmentaja jatkaa valintaprosessiaan elokuun loppupuolella, kun harjoittelukausi seurassa taas jatkuu. Näin valmentaja yrittää pitää mahdollisimman monta pelaajaa kiinnostuneena Luynesista, kunnes seuran vaihto muuttuu niin vaikeaksi, että on pakko jäädä seuraan. Tämä siksi, että useimmissa joukkueissa kokoonpano suljetaan jo kevään päätteeksi, eikä syksyllä enää oteta kuin vain niitä parhaimpia siirtolaisia. Näin toimii suuri osa huipputason joukkueista, mikä on yksittäiselle pelaajalle todella harmillista. Surullisia tapauksia on paljon - olemmehan itsekin saaneet jo aiemmin tämän kokea.

Kun pelaaja alkukaudesta (syksyllä) parhaansa mukaan taistelee pelipaikasta, tulee hän huomanneeksi, että hänen on pelattava sarjaa seuran väreissä, ennenkuin saa varmuuden oman pelipaikkansa kohtalosta. Esiinnyttyään championatissa jonkun seuran väreissä, ei joukkueen vaihto enää ole mahdollinen samalla sarjatasolla. Tämä on ranskalaisen systeemin suurin heikkous. Pelaaja on pakkoliitossa seuran kanssa. Tällä tasolla ylöspäin, League Mediterraneen ei ole asiaa kuin erityisillä näytöillä ja kukapa haluaisi vaihtaa alemman tasoiseen seuraan?

Ranskalainen junnufutis pitää siis noin puolentoista-kahden kuukauden taon. Meidän perheemme futarin osalta kausi jatkuu kotimaassa hienon mahdollisuuden myötä. Syksyn sarjaa ja detectionia varten kovuutta ja vauhtia on tarjolla, kun eräs kakkosen joukkueista antoi mahdollisuuden pelurillemme tulla treenaamaan joukkueensa kanssa. Suuri kiitos tästä Itä-Uusimaan suuntaan ja erityisesti Timolle.

Kesän ratoksi linkkaan tähän huhtikuussa tehdyn koostevideon siihen asti kuluneesta kaudesta, josta tulikin "kolmenkymmenen maalin kausi":

Linkki Youtubeen:  Kaan Foot 2014 Highlights

U19 detectionit käyntiin

Laitetaan aluksi kauden päätös pikapakettiin:

Saluunatappelun tuomiona valmentaja ja yksi pelaaja kummastakin joukkueesta saivat potkut. Joukkue meni tukilakkoon valmentajan puolesta ja niinpä taistelu noususta katkesi kesken kauden kuin kanan lento. Kakkosjoukkue pelasi viimeisen pelin alta pois. Se siitä teoreettisesta nousumahdollisuudesta. Mitään piirin tuomioita ei maltettu odotella, vaan hanskat lyötiin naulaan ihan saman tien. Ehkäpä tämä oli hyvä, sillä edessä on kuitenkin jo nyt alkanut detection-kausi, joka vaatii kaikilta osallistujiltaan täyden huomion ja valmistautumisen.

Ajankohtaisempaa ja siis mielenkiintoisempaa on se, että U19-vuotiaisiin saatiin uusi valmentaja. Hän on taustoiltaan Gignac- ja ASA-taustaa omaava, joten seuran kannalta voidaan ajatella, että Luynes Sports on päättänyt ottaa kurssin kohti ylempää sarjatasoa ja satsata hieman valmentajaan. Tämä voi kuitenkin olla käytännössä useamman vuoden projekti, vaikka League Mediterranee onkin jo asetettu tämän kauden tavoitteeksi. Sinne nousu on (kuten jo jokus aiemminkin on tullut sanottua) varmastikin peräkkäisiin Suomen mestaruuksiin verrattava pitkän linjan satsaus. Eli ei ihan välttämättä onnistu ensi yrittämällä.

Ensimmäinen detection-peli pelattiin alkuperäistä seuraamme, eli l'ASAa vastaan. Vastassa oli paljon tuttujakin poikia, jotka erittäin armeijamaisessa otteessa pelaavat League Mediterraneeta, tahkoten sen keskivaiheilla. Kun Luynesin karsinnoissa oli mukana kolmen joukkueen verran poikia, niin ottelu pelattiin kolmessa reilun puolen tunnin osiossa. Kokonaistuloksena ASA oli vahvempi 6-4, mutta oman puolituntisensa pelimiehemme ryhmä voitti 2-1. Toinen maaleista merkattiin hänelle ja muutenkin mitään häpeämistä ei esityksessä ollut, päinvastoin. Liigapakit olivat aika ajoin pinteessä. Koska pelaajamateriaalia on taas paljon, voimme vain toivoa, että uusi valkku käyttää valintoja tehdessään muitakin kriteerejä kuin mittanauhaa.

Näemme jo nyt, että edessä on pitkät detectionit, sillä näyttöjä on vain 1-2 tapahtumaa viikossa ja ulkopuolelta tuntuu olevan kovasti tulijoita. Liekö sana uudesta valmentajasta ja tavoitteista kiirinyt? Urheilijoilta tämä vaatii paljon, sillä jokaisen näyttöminuuttin aikana pitää laittaa kaikki peliin. Kuntoa pitää siis yrittää ylläpitää omatoimisesti ja vielä parantaa nousevasti, sillä loppua kohden avoimien paikkojen määrä pienenee.

Nyt kun kolme kautta on jo takana, on suomalaista käynyt valmentamassa yhteensä neljä-viisi eri valmentajaa. Voimme siis alkaa ehkä hieman jo vaarallisesti vertamaan valmentajien tasoa Suomen ja Ranskan välillä. Tässä voidaan yleisenä linjauksena sanoa, että Suomi voittaa älykkyydessä, mutta häviää brutaalisuudessa ja yksinkertaisuuden tavoittelussa. Jätämme lukijan päätettäväksi kumpi on se osa-alue, joka tuo tuloksia.

TEX WILLER

Viime viikonloppuna sarjajumbolta tuli vierasvoitolla 0-6 pisteet ja kaikki näytti sarjanousun kannalta hienolta. Pelimies Suomesta laittoi yhden kuudesta maalista sisään ja nousi tällä kaudella 26:een maaliin. 

Tänä aamuna kuitenkin sinetöityi se, ettei joukkueen nousu ylös onnistunut. Turpaan tuli 0-2 Septemeä vastaan ja nousumahdollisuus on enää teoreettinen. Jos edes sitäkään. Pelillisesti tulos on oikein, sillä kovinkaan lähelle maalintekoa kotijoukkue ei päässyt. Septeme oli liian hyvä ja kova. Lopun Tex Willer -tyyppisestä välienselvittelystä kuitenkin seurannee, että pelin tulos ratkotaan taas jossakin muualla kuin kentällä.

Peli ei siis päättynyt loppuvihellykseen, vaan sen jälkeen nähtiin saluunahenkinen palauteosio. Paikalle oli kertynyt erittäin runsas katsomo, sillä peli oli merkittävä kummallekin joukkueelle ja lisäksi U15-vuotiailla oli alueella  turnaus. Kyseessä oli siis satapäinen yleisö. Katsomo pitikin huolen siitä, että vierasjoukkuetta hiillostettiin pelin kuluessa. Ehkä liiankin kanssa, sillä loppuminuuteilla vieraiden numero 6 kävi sylkemässä yleisöön, mikä jäi tuomarilta "huomaamatta".

Kun pilli sitten soi minuuttia kahta myöhemmin pelin loppumisen merkiksi alkoi täydellinen Bourdelle ja joukkotappelu. Ensin aloittivat joukkueet keskenään, mutta kun yksi poika jäi maahan alakynteen ja sai kovia iskuja ja potkuja edelleen osakseen, syöksyi molempien valmentajat, tuomaristo ja lopulta vanhemmat (yli 2m aidan) puolin ja toisin korjaamaan vääryyttä. Kahakka levisi myös katsomoon, missä alkoi yleinen käsirysy ja painiminen.

Täysin hallitsemattoman viisiminuuttisen jälkeen jäljellä oli enää hajanaisia kahakkapesäkkeitä, mutta erityisesti katsomossa kyti pitkään tuonkin jälkeen. Kotijoukkue vetäytyi tuossa vaiheessa pukukoppiin, mikä hieman rauhoitti tunteita muuallakin. Satunnaista käsirysyä ja agressiota jatkui kuitenkin vielä noin varttitunnin, ennenkuin jonkinlainen rauha palasi katsomoon. Kotijoukkue päästettiin ulos kopistaan vasta puolen tunnin päästä.

Joskus on vaikea tunnistaa suurten katsomoiden leikkitappelun ja aidon väkivallan rajaa, mutta nyt siitä ei ollut epäselvyyttä. Iskuja ja potkuja annettiin tosissaan ja kaulusta kierrettiin tiukemmalle ihan aidosti raivon vallassa.

Vaikka pysyviltä vahingoilta toivottavasti säästyttiin, jouduttaneen kotijoukkueen osalta paria poikaa hoitamaan ajan kanssa kuntoon. Pelimiehellämme ei ole suurempia vaurioita, mutta valitettavasti hänkin joutui keskelle kahinaa rynnätessään auttamaan alakynteen joutunutta pelitoveriaan. Muutama potkun jälki jäi reisiin, mutta toivottavasti niiden mukana tuli opetus siitä, kuinka hallitsematon tuollainen tilanne voi olla.

Tex Willer ei tapellut nappikset jalassa, mutta käytteli asettaan kuitenkin tarpeen vaatiessa. Täällä Marseillen alueella on jatkuva huumekauppaan liittyvä väkivallan kierre, joka on tänä vuonna vaatinut jo 10 uhria pohjoisissa kaupunginosissa, mihin alueeseen vastustajan Septemekin kuuluu. Katsomossa raivoava isä tai isoveli saattaa siis hyvinkin olla varustettu aseella, mikä antaa entistä vakavamman näkökulman tilanteelle. Onneksi nyt ei nähty mitään sen vakavampaa, mutta uskon, että jalkapallopiiri tulee antamaan rangaistuksia tuon mittakaavan mukaisesti.

Viimeiset kolme matsia 17-vuotiaissa

Pääsiäisen viettoon lähdettiin sarjatilanteesta, jossa sarjaa on jäljellä kolme kierrosta. Edellisen kauden lopussa tehty sarjajärjestely on näkynyt selvästi pelien tasossa tällä kaudella. Kaikki neljä edellisen kauden lopussa alaspäin pudotettua joukkuetta ovat sarjan kärkisijoilla. Sarjan alapäässä taas alhaalta nousseet joukkueet eivät ole olleet muun sarjan tasolla.

Pl	Equipe	Pts	Jo	G	N	P	F	Bp	Bc	Pé	Dif
1	Biver Sports	56	15	13	2	0	0	42	8	0	34
2	So Septemes	48	15	10	3	2	0	37	22	0	15
3	Luynes Sports	47	15	10	3	2	0	48	19	0	29
4	As Bouc Bel Air	46	15	9	4	2	0	53	21	0	32
5	Es Milloise	37	15	7	1	7	0	26	19	0	7
6	As Gignac 3	31	15	4	4	7	0	26	40	0	-14
7	E. St Cannat Lambesc	27	15	4	0	11	0	25	50	0	-25
8	Fc Rousset Svo	26	14	4	1	8	1	27	34	0	-7
9	Aix Ucf	20	15	1	2	12	0	22	50	0	-28
10	As Gardanne	19	14	1	2	11	0	13	56	0	-43

Erikoinen pistetilanne tekee arviot sijoituksesta vaikeiksi. Yksi Luynesin peleistä näet jäi syksyllä  pelaamatta, kun Rousset ei muistanut ilmaantua paikalle. Pelistä tuomittiin voitto Luynesille, mutta saldoon kirjattiin vain kolme pistettä. Normaalisti voitto tuo neljä pistettä, tasuri kaksi ja tappiokin yhden. Kauden loputtua alkaakin taas tuttuun tapaan kabinettipelit, joissa sijoitukset lopullisesti ratkotaan.

Kun kauden jälkeen ikäluokka ja sarjataso vaihtuvat ylemmäs, on mielenkiintoista nähdä riittääkö toisen ikävuoden pelaajilla vielä mielenkiintoa tsempata nousutaistelussa. Peleistä on jäljellä vielä

sarjajumbo Gardanne (pieni kaupunki Aixin ja Marseillen välissä, n. 21 000 asukasta) ja sen jälkeen sarjan kärkikaksikko. Septemes ja Biver taas ovat molemmat alueen tunnettuja seuroja ja Luynesin ikuisia kiistakumppaneita. Tiedossa on siis tuliset kaksi viimeistä kierrosta, sillä käytännössä molemmat joukkueet pitäisi voittaa. Gardannen kanssa lienee kyse on vain siitä, montako maalia saadaan verkkoon.

Katsastetaan nyt samalla myös ensi kauden joukkueen tilanne pykälää ylemmällä sarjatasolla.

Pl	Equipe	Pts	Jo	G	N	P	F	Bp	Bc	Pé	Dif
1	Salon Bel Air Foot	49	15	10	4	1	0	24	8	0	16
2	Js St Julien	42	15	8	3	4	0	25	20	0	5
3	Es La Ciotat	38	15	7	2	6	0	21	18	0	3
4	Fc Martigues 2	37	14	6	5	3	0	37	20	0	17
5	Luynes Sports	35	14	6	3	5	0	17	12	0	5
6	Euga Ardziv	35	15	6	2	7	0	25	29	0	-4
7	So Caillols	34	14	6	2	6	0	24	21	0	3
8	Uspeg	30	15	4	3	8	0	22	32	0	-10
9	As Gignac 2	27	14	3	4	7	0	18	21	0	-3
10	O M 3	23	15	2	2	11	0	18	50	0	-32

Sarjassa on kolmen eri ammattilaisseuran reservit ja kahden suuremman kaupungin edustusjoukkueet. Tämä tekee kauden alun odotuksesta mielenkiintoisen. Joskin Olympique Marseille 3 näyttäisi olevan menossa alas ellei asiaa sitten kesän kabineteissa korjata toisin.

U19-joukkueen valmentaja on jo seurannut U17-ikäluokan pelejä silmä kovana. Hänen ilmeistään päätellen fyysisyydessä pitäisi parantaa kaikkien niiden, jotka joukkueeseen aikovat  mahtua.

Näyttäisi siltä, että Lyunesin joukkue jatkaa Excellentissä. U19-ikäluokan sarja on erittäin kovatasoinen ja ensimmäinen aikuisten sarjaan verrattava taso, sillä pojat kentällä ovat jo kuin miehiä. Siitä olisi erinomainen paikka ponnistaa sitten lukion jälkeen hieman vapaammin johonkin totiseen seuraan siipiä koettelemaan. Tähän sakkiin mukaan pääseminen vaatii erittäin hyvää yritystä kauden jälkeen alkavissa detectioneissa. Ja suotuisan valmentajan. Jotain valtavasta tason laajuudesta kertoo, että viime kaudella kyseisessä joukkueessa pelasi Ghanan poikamaajoukkueen entinen pelaaja. Hän lähti Eurooppaan etsimään rahaa ja tuli kieltä oppimaan ensimmäiseksi kaudeksi juuri Luynesiin.