Teimme isä-poika akselilla parin viikon vierailun
Suomeen. Minulle tuo oli ihan tavallinen työmatka kotitoimistolle, mutta
futarillemme kyseessä oli taitojenmittausreissu. Tämä tarkoitti niin
osallistumista koulujen pääsykokeisiin, kuin treenimahdollisuutta Lahden
organisaatiossa. Siellä oli vanhastaan tuttu valmentaja, joka ystävällisesti
toivotti Kovasen tervetulleeksi treenaamaan 2-divisioonan tasolla pelaavan
joukkueensa mukaan. Hieno mahdollisuus ja ystävällinen vastaanotto, josta tässä
haluaisin vielä laittaa kiitokset mukaan.
Jalkapalloilullisesti kävi hienosti selville
ranskalainen U-19 sarjan taso, kun saimme kokea sekä kakkosen, kolmosen ja
A-junioreiden tason Suomessa. Voidaan sanoa, että ranskalainen juniorisarja on
selkeästi isompikokoinen ja nopeampi kuin suomalainen juniorisarja ja sen taso
asettuukin jonnekin kolmosen ja kakkosen väliin. Tuli sellainen selvä
ahaa-elämys, että Suomessa on varmasti vaikeampi ottaa kehitysaskel junioreista
aikuisiin, kuin Ranskassa.
Toinen ahaa-elämys tuli, kun katselin Kovasen
vapaamuotoista ryntäilyä suomalaisen järjestelmällisen pelimuodostelman
keskellä ja kärjessä. Tässä oli suurin ero suomalaisen ja ranskalaisen
pelisysteemin välillä. Suomessa peli rakennetaan rauhassa, pelipaikat tiukasti
halliten, virheitä ja pallonmenetystä välttäen. Ranskassa pyritään hyökkäämään
heti. Yhtä suomalaista hyökkäystä kohden ranskalainen on hyökännyt jo
kolme-neljä kertaa, yleensä sumpussa pallon menettäen, mutta heti pallosta
takaisin taistellen. Tälle on olemassa jopa oma sanansa,
"recuperation", pallon takaisin voittaminen. Ranskassa pallonmenetys
kuuluu hyökkäyksen riskiin ja kun se tapahtuu, iskee joukkue heti pelitilan
toiselta pois. Tähän vastataankin yleensä terävästi vastaan hyökäten. Peli aaltoilee
nopeasti ja joukkueet ovat pienellä pinta-alalla, usein vain neljänneskentän
alalla.
Ei voi sanoa, että
suomalaisessa järjestelmällisessä pelityylissä olisi jotain vikaa ja varsinkin
valmennus on Suomessa aivan eri tasolla kuin Ranskassa, jossa se on pitkälti luolamiesten
käsissä. Jos näin hyvin valmennetaan, voisi odottaa tasoeron kaventuvan
vauhdilla ulkomaisiin sarjatasoihin nähden. Sisäänrakennettu hyökkääminen ehkä
on kuitenkin se seikka, johon meillä pitäisi pyrkiä systemaattisemmin. Jos
vaikka laitetaan neljä pistettä voitosta, niinkuin Ranskassa juniorisarjoissa?
Tai vaikka viisi?
