Valmentajan vaihtoviikot – osa 3

Hieman koosteen omaisesti listaan kuluneen kuukauden tapahtumia :

Tulihan se sieltä, mitä oli odoteltu tällekin kaudelle, nimittäin valmentajan vaihto. Nyt tälläinen tapahtuma on osunut neljän kauden aikana jo osallemme kolmasti, joten kovin harvinaista se ei tunnu olevan. Mikä tekee tästä poikkeuksellisen verrattuna aiempiin on se, että nyt vanha valmentaja Karim otti Kovasen puhutteluun ennen lähtöään ja antoi tälle palautteen. Muille ei kyseistä kunniaa suotu, joten lienee syytä olla ylpeä isä. Palaute oli nimittäin erittäin positiivinen. « Sinulla on kaikki mitä tarvitaan, hyvä laukaus, hyvä pelisilmä ja olet molempijalkainen ja teknisesti todella hyvä. Sinun tarvitsee vielä oppia fyysisesti kovemmaksi, niin kaikki on mahdollista… » Näin aikanaan sanoi kuulemma myös valmentaja Aimé Jacquet puhuessaan Robert Piresille vuoden 1998 Ranskalle voittoisissa MM-kisoissa. Ovat kuulemma kuuluisat ja lainatut sanat paikallisissa futispiireissä.

Provencen cupissa tuli seinä nimeltä Cignac vastaan. Tätä erittäin kovaa joukkuetta vastaan Luynes pelasi kelpo pelin ja hävisi täpärästi maalilla 1-2.  Talven kuluessa on nyt vastaan tullut liuta kovia joukkueita, joten mittareita on riittänyt. Yhdessäkään matsissa Kovasella ei ole ollut henkilökohtaisesti hätää, joten ikäluokkansa mittarilla mitattuna kärki ei ole kovinkaan kaukana. Joukkueena Luynes ei ole yhtä tasokas kuin nämä alueen kärkijoukkueet ja se tuo tietysti omat haasteensa peliin. Ihan helpolla ei verkkoa heiluteta altavastaajan asemasta, varsinkin kun rooli joukkueessa on ollut yleispelaajan sillisalaatti.

      Championatissa tukalaan asemaan ajautunut joukkue sai katkaistua uuden valmentajansa johdolla pienen tappioputkensa ja otti Miramasista selkeän voiton vieraissa 0-3. Uusi valmentaja tuntee pojat ennestään ja järjesteli pakan uusiksi. Edellisen kerran tämä Abdelkader oli Kaanilla valmentajana pari vuotta sitten. Silloin suomalainen pelasi aika ajoin jopa liukkaana liberona ja pakin tontilta löytyi paikka tässäkin matsissa. Ehkäpä valmentaja tiesi mitä teki, ehkä ei. Voitto kuitenkin ja mahdollisuus välttää putoaminen parani selkeästi.

      

      Alla kuvakoostetta Miramas pelistä. 

      Viimeinen kuva on sitten hassu, kun Jose Pablolta näyttäisi vaihtuvan pää.

Edessä paluu Suomeen

Samalla kun on käynyt selväksi, että tämä kausi Ranskassa palvelee lähinnä alkavaa kautta Suomessa, niin toisaalta voidaan sanoa, että harjoittelun osalta vastuu on enemmän ja enemmän siirtynyt Kovaselle itselleen. Valmentajan elämän vaikeudet ja suruviesti jotenkin sotkivat työn joukkueessa ja joukkuepelaaminen on ollut täysin kateissa. Harjoituksia on peruttu ja otteluista jokaisessa on ollut miehityksessä uusia pelaajia. Valmentajan suunsoitosta saama neljän ottelun pelikielto viimeistään on sotkenut koko joukueen pelin.

Loppukautta kohden pelit taas kovenevat ja kipinät sinkoilevat, kuten jo aiemmilla kausilla olemme oppineet. Noususta taisteleva Air Bel Marseillesta kävelytti ykkösensä kentälle ja saimme nähdä mitä ikäluokan huippufutis tarkoittaa. Lähes täysin afrikkalais-taustaisella nipulla pelannut Air Bel pisti taululle tylyt 4-0. Kovanen pärjäsi kyydissä oikein hyvin ja onnistui luomaan ne harvat tilanteet, joita Luynes sai ylipäätään aikaiseksi. Maaliin asti palloa ei kuitenkaan saatu ja omassa päässä vastustajan hyökkäys oli vain liian nopea.

Kuten yltä jo paljastuukin, on edessämme perheen muutto Suomeen. Kaan Kovaselle tämä tarkoittaa uuden joukkueen etsimistä, nyt jo täysin jalkapalloon panostaen. Kesäkuun alusta lähtien alkavat näytöt Suomessa ja  toivotaan tietysti hyvää onnea olla tuolloin parhaassa kunnossa. Haaveissa olisi löytää joukkue, jossa vielä kesken kauden tulleena otettaisiin harjoitusrinkiin ja mahdollisuus seuraavalla kaudella varsinaiseen läpilyöntiin varmistuisi.

Kaan Kovanen, seurahistoria:

- Tikkurilan Palloseura                             2003 - 2005   

- Itä-Vantaan Urheilijat (Rajakylä)           2005 - 2007                         

- Sibbo Vargarna                                    2007 - 2010                         

- Pallokerho Keski-uusimaa                    2010 - 2011

- AS Aixoise                                          2011 - 2012

- Luynes Sports                                      2012 - 2015

Vielä kuitenkin kausi jatkuu Ranskassa ja nyt kamppaillaan lähinnä sarjapaikan puolesta. Pelin taso sarjassa on erinomaista, joten se palvelee hyvin tulevaa kesääkin silmällä pitäen. Alla pari kuvaa tappiollisesta Air Bel-matsista.

Mistral gagnant - Mistraali voittaa

Jalkapalloa on monenlaista. Tällä kertaa Alpeilta merelle puhaltava Mistral-tuuli saneli peliin sävelet ja vei voiton ottelussa. Catalansin kotikentällä joukkueet jäivät tasatulokseen 1-1.

Oheinen kuvasarja kertoo kaiken ottelun luonteesta. Pallo ei pysy paikallaan ja tuskallista maalipotkun antoa valvomaan menevä tuomarikin meinaa lentää tuulen mukana. Kaikkia naurattaa.

Hauskaa Mistraalissa on se, että kun se puhaltaa, taivas on pilvistä puhdas ja aurinko paistaa. Tylsää taas se, että on jäätävän kylmää. Jopa suomalaisen mittapuun mukaan.

Kovanen pelasi tällä kertaa vasemmalla laidalla. Kuvista hänet löytää numerolla 12.

Aikanaan Renaud teki kappaleen Mistral gagnant (kappaleen viimeksi levytti hitiksi Coeur de Pirate, suosittelen). Siinä kuvataan, kuinka kaikenlaista voi yrittää, mutta lopulta tuuli korjaa voiton. Hieman samalaiset tunnelmat vallitsevat katsomossa, jossa kovasti toivotaan valmentajan jo kohta löytävän jonkinlaisen kokoonpanon, jatkuvan vaihtelun sijaan. Kovanen tosin pelaa joka matsissa, mutta milloin missäkin, milloin kenenkin kanssa.

Bonne Mere - futiskentän ylhäinen suojelija

Luynesin ja Kovasen huominen vierasmatsi pelataan sen verran eksoottisessa paikassa, että ansaitsee maininnan tälläkin palstalla. Peli pelataan aivan keskellä urbaania Marseillea. Kenttä sijaitsee kaupungin suojelupyhimuksen, Notre Dame de la Garden tornin huopussa olevan Bonne Meren, jalkojen juuressa.

Vastassa on Marseillen kaupunginosassa Endoumessa paikallinen Catalans-joukkue.
Ohessa hieman turistikierrosta Endoumessa aiheen ympäriltä.

Yalla yalla!

Syksy on ollut Etelä-Ranskassa kohtuullisen synkkä. Kolmeen-neljään otteeseen maakuntaan on julistettu oranssin tason hätätila sateiden vuoksi. Tuo on toiseksi korkein taso ja miltei joka kerta se tarkoittaa todella pahoja tulvia pienillä alueilla ja muuten vaan suuria sademääriä laajemmilla alueilla. Koska maaperä täällä on kova, hiekkainen ja kivinen, ei sadevesi imeydy kuten Suomessa, vaan se juoksee pintoja pitkin pilaamassa mm. jalkapallokenttiä.

Niinpä otteluita ja kokonaisia sarjakierroksiakin on peruttu ja siirrelty syksyn aikana useampaan kertaan. Sarjapelejä on saatu kasaa Luynesissä vain seitsemän, joten keväälle niitä on jäämässä yksitoista. Kaikenkaikkiaankin pelejä syksylle on kertynyt vain 15. Seitsemästä sarjapelista Kovanen on pelannut viisi, kun merkityksettömässä Provencen cupin ottelussa nilkka vääntyi huonosti rakennetulla tekoalustalla. Paluun kentille hän teki US Miramasia vastaan viime lauantaina, joten nyt jalka tuntuisi taas kestävän kuukauden tauon jälkeen.

Vastaan tullut Miramas oli lähes täysin arabi-taustainen joukkue. Katsomosta kiiri "Yalla yalla!"-kannustuksia ja arabiankielistä sättimistä tuomaristolle. Alueen murteella säestettynä tämä kuulostaa eräänlaiselta suhisevalta murinalta.

On aika tyypillistä tälle alueelle, että joukkueet muodostuvat etnisiksi kokonaisuuksiksi. Valmentajan tausta tai voimakkaiden pelaajien taustat usein houkuttelevat samantaustaisia poikia hakeutumaan juuri kyseiseen joukkueeseen. Miramasin tapauksessa tuo on hieman yllättävää, sillä kaupunki (24 000 as.) on hieman erossa muista kaupungeista.

Kovasen paluu kentälle alkoi penkiltä. Portti kentälle aukesi vasta reilun puolen tunnin pelin jälkeen, kun kotijoukkue oli ajautunut sekavaan tilaan ja 0-1 tappiolle. Kovasen tullessa kentälle, omalle paikalleen kympiksi, tapahtui "Litmaset" ja koko joukkueen peli rauhoittui. Pelin painopiste siirtyi Miramasin maalille ja vääjäämättömästi ote siirtyi Luynesille.

Lopputulos 2-1. Voitto Luynesille ja erittäin tasaisessa sarjatilanteessa joukkue nousi kakkosriville. Aluksi palloja sinne tänne huiskinut Kovanen sai loppua kohden pallotatsiaan takaisin ja ratkaisi ottelun aivan kertakaikkisen loistavalla yksilösuorituksellaan. Onpa todella suuri harmi isälle, ettei tuo hetki tallentunut valokuvaksi.

Loppuhetkillä tapahtunut ratkaisu otettiin villisti juhlien vastaan yleisön ja joukkueen parissa, mutta pitää sanoa, että kova joukkueen sisäinen kilpailu alkaa näkyä ulospäin. Kun noin 25-miehinen harjoitusrinki ja miesten joukkueessa pelaavat 19-vuotiaat muodostavat noin 30-35:n pelaajan ryhmän, josta valinnat tehdään, on kilpailu pelipaikoista edelleen veristä. Vain 14 valitaan peliin ja tuo ryhmä alkaa muodostua pikkuhiljaa. Mukana joukkueessa on kolme sellaista pelaajaa, jotka mielletään paikallisten silmissä ulkomaalaiseksi ( Suomi, Irlanti ja Meksiko). Pohjois-Afrikkalaisia ei  sujuvan ranskankielen vuoksi mielletä  tähän kategoriaan. Tämä tuo negatiivisia piirteitä kentälle ja katsomoon, sillä U19 on viimeinen mahdollisuus saada pojasta pelaaja ylempiin sarjoihin. Jos tässä sarjassa et lyö läpi, olet tuomittu keskitason joukkueisiin loppuiäksesi. Tämä on erittäin kova tuomio arabi-perheissä, joissa poikia jumaloidaan ja heidän vuokseen ollaan valmiita tekemään mitä vaan. Hyvä kun on kilpailua, mutta toivotaan sen pysyvän kuitenkin aisoissa, ettei ylilyöntejä nähtäisi.

Hyviä pyhiä Suomeen! Alla muutama kuva Luynes Sports - US Miramas ottelusta.

Sarjatilanne joulutauolle lähdettäessä

Hämmästys ja kummastus

Meni siihen taas muutama sarjakierros ennen kuin turisti ymmärsi, että mitä se gallianmies oikein puuhaa? Olemme näet viimeinkin oppineet ymmärtämään mistä U19-sarjassa on kyse. Sarjassa pelataan ilmeisesti siten, että penkillä saa olla vain kolme vaihtopelaajaa, mutta edestakaiset vaihdot sallitaan. Siis pelaajien määrä on rajoitettu 14:ään. Niinpä yhdelläkään joukkueella ei ole esim.varamaalivahtia mukana ja pelaajia vaihdetaan sisään ja ulos alusta lähtien, jotta vauhti säilyisi. Tuntuu kuin peluutuksen oppikirja sanoisi, että pelit voitetaan ylläpitämällä vauhtia alusta loppuun. Samalla sai selityksen se seikka, miksi erään vastustajajoukkueen hyökkääjän naama vaihtui erätauolla. Kaverit lienee keskenään riittävän samannäköiset, joten tauolla paidanvaihto ja lisää vauhtia peliin.

Olisi aika mielenkiintoinen ajatus, jos Suomessa, missä on vähemmän pelaajia, kokeiltaisiin kyseistä pelimallia vaikkapa A-junnuissa? Nopeutuisiko peli, kasvaisiko kilpailu?

Luynesissä kilpailu pelipaikoista on jokaviikkoista. Maanantaina ja tiistaina treenaavat kaikki. Tämä tarkoittaa noin 20-25 pelaajaa, sillä osa pojista on vaihtanut joukkueisiin, joissa peliaikaa on helpommin tarjolla. Torstain treeneihin valitaan tästä porukasta noin 17 poikaa ja aikuisten joukkueesta tulee 2-3 viikonloppuna pelaavaa poikaa. Näin torstaille saadaan keskittyneempi treeni ja kilpailu pelaavaan valittavasta 14:stä on kova. Pelipäivä on lauantaina ja joka viikonloppu on jonkinlainen matsi.

Luynes Sports aloitti sarjan voitolla, mutta sitä on seurannut kolmen ottelun tappioputki. Kovasen kannalta on positiivista, että hän on joukkueen runkoa ja on tullut valituksi pelaavaan joukkueeseen joka kerralla.  Negatiivista on vaihtuva pelipaikka, usein monta kertaa jopa saman pelin sisällä. Toinen negatiivinen seikka on valmennus. Harjoitusten aikana valmentaja Karim on suorastaan loistava. Harjoitteet ovat kovia, hauskaakin on joukossa, mutta ennen kaikkea töitä tehdään tosissaan ja ammattimaisella asenteella. Kaverilla on valmentajan työn lisäksi toinenkin duuni voimistelun opettajana, mutta täysipäiväisyys valmentajana on tavoite. Hänen heikkoudekseen on osoittautumassa huonot pelaajavalinnat, joita hän tekee joka matsiin sekä tulehtuneet välit seuran presidenttiin. Tuo jälkimmäinen tietää LS:ssä yleensä huonoa, mikäli tuloksia sarjassa ei välittömästi ole tulossa. Valmentajan vaihtoviikot saattavat taas olla edessä.