...aikaa analysoida

Alkuvuosi on täällä Etelä-Ranskan jalkapallosarjoissa sujunut jouten. Välillä tuntuu, ettei pitkien lomien välillä juurikaan ole ehditty pelamaan, saati harjoittelemaankaan tarvittavalla rytmillä. Otteluita onkin kertynyt tälle vuodelle vasta kuusi, vaikka ollaan jo maaliskuun puolivälissä. Tämä kuvastaa hyvin paikallista harjoittelumentaliteettiä, sillä 17-vuotiaana pääosa harjoittelusta pitää olla omalla vastuulla ja jo takanapäin, nuoruuden vuosina tehtynä varastoon. Kun ollaan iässä, jossa kasvu on voimakasta, painetaan seurojen harjoittelussa jarrua ja koitetaan välttää ylikuormitusta. Tästä seuraa myös, että pelien arvo kasvaa ja yritys kentällä säilyy kovana.

Jostakin suomalaisesta netin futiskeskustelusta seurailin mielipiteitä, joissa puntaroitiin miksi suomalaiset junnujoukkueet putoavat ulkomaisten kilpakumppaniensa kärryiltä viimeistään mopo-iän kynnyksellä. Uskoisin että asia ei ole ihan näin. Tosiasia taitaa olla niin, ettemme missään vaiheessa ole päässeet samalle viivalle, vaikka kansainvälisissä turnauksissa ehkä onkin tullut hyviä tuloksia. Kun sattumalta näimme 11-vuotiaita poikia kahden pohjoisen ammattijoukkueen detectionissa, voin sanoa, ettei tuon tasoista teknistä futisosaamista Suomesta löydy edes pari vuotta vanhemmista.

Uskoisinkin että suomalaisten pärjääminen nuoremmissa ikäluokissa on enemmänkin sitä, että meillä lapset ovat aiemmin itsenäisiä. Ulkomaalaispoikien reviiri ei ole vielä laajentunut ihan yhtä kauas mammasta kuin suomalaispojilla. On todella harvinaista, että täällä lähdettäisiin kovinkaan kauas pelimatkoille, eikä varsinkaan ranskankielisen alueen ulkopuolelle. Kansainväliset tapahtumat ovat siis varmasti hyvin jännittäviä ranskalaispojille.(Esimerkiksi KäPa:lle pitää kuitenkin nostaa hattua oikean suuntaisesta toiminnasta nuorella iällä, joka osoittaa, että aikaisella harjoittelulla hyvien valmentajien ohjaamana myös suomalaisen joukkueen on mahdollista pärjätä.)

Ranskalainen systeemi iskee oppia poikiin jo varhaisella iällä. Tarha- ja alakouluikäisten valmennukseen laitetaan hyviä valmentajia ja harjoittelussa vaaditaan paljon. Kilpailu on mukana jo alusta asti ja parhaat yksilöt saavat mahdollisuuksia ja huomiota. Kaikki pienet pojat pelaavat palloa ja kaikki haluavat ammattilaisiksi. Vuosien myötä etsitään oikeanlaisia valmentajia ja seuroja sekä etsitään mahdollisuutta pelata halujen mukaisessa seurassa. Kiihkeästi mukana kulkevat vanhemmat arvioivat kriittisesti seuran toimintaa ja niinpä pojat vaihtavat paljon seurasta toiseen.

Kun ikää alkaa tulla yli mopoiän, harrastus siirtyy omatoimisemmaksi. Tarjolla on paikallinen specialiteetti, sillä 5v5-kenttiä on joka puolella ja ne ovat täynnä eri-ikäisiä pelimiehiä. Mukaan pääsee kuka vaan (tyypillisesti 5€/h) ja pelien taso on aina korkeaa, sillä kaikilla pysyy pallo jalassa. Peli on nopeaa, kontaktirikasta ja yhtä sumppua. Kenttä on pieni , noin 10 x 20 m ja niitä on tarjolla valtava määrä pitkin Marseillea. Näistä ammennetaan treeniä ja elämyksiä joukkueharjoitusten ulkopuolella ja itsekin käyn pelaamassa työporukan kanssa vastaavassa.

Kaikki pelaa tarkoittaa täällä, että kaikki pelaa, ikään ja tasoon katsomatta. Seurajoukkueessa - siis siinä ykköskentällisessä - ei kaikkien tarvitse saada pelata, kun jokaiselle kerran jostain löytyy oman tasoisensa peli, jossa mahtuu mukaan pelaamaan. Pitää vain etsiä ja löytää se oma paikkansa. Ehkäpä tässä suhteessa voisi olla suomalaisessa järjestelmässä mietinnän paikka? Voisimmeko mekin ohjata aktiivisemmin pojat oman tasoisiinsa ryhmiin? Kokemus täältä on, ettei siitä kukaan mieltään pahoita pysyvästi, kun se tehdään ajoissa ja pidetään ovi auki kehittyä hitaammin. 

Aix Ucf - Luynes Sports 9.2.2014

Tälläinen henkilökuva-video syntyi viimeisestä sarjamatsista Aixia vastaan. Oheisesta linkistä pitäisi päästä Youtubeen katsomaan miltä näyttää kun aurinko paistaa ja peli kulkee:

 http://www.youtube.com/watch?v=WH8FDlRxQjQ

Pelimiehemme on punainen "10".

2013 pakettiin ja 2014 käyntiin

Ranskalainen sarja kestää kauan. Se alkaa syyskuussa ja päättyy kesäkuussa. Kesken kauden on useampi lomatauko ja näistä pisin on joululoma. Tänä vuonna joulutauko venyikin erityisen pitkäksi, sillä ensimmäinen sarjakierros joulun jälkeen peruttiin kokonaan. Sääennuste uhkasi tuoda huonoa keliä etelään ja kun kentät olivat vetiset jo ennestään, niin koko Ranskan eteläosan futis pidettiin pari viikkoa lisää tauolla. Kun pelejä on paljon, on helpompi siirtää kaikki, kuin alkaa tekemään paljon muutoksia. Näin täällä.

 Vuodesta 2013 jäi hyvä maku. Varsinkin alkanut kausi on tuonut vastuuta ja peliaikaa 10-paikalla, mikä on ollut tärkeää repaleisten alkuvuosien jälkeen. Ensimmäistä kertaa kohta kolmen vuoden aikana voidaan sanoa, että pelimiehemme saa taitojensa mukaista kohtelua. Se vaati pysymistä samassa seurassa yli kauden ajan ja pyyteetöntä työntekoa, pakin tontilta aloittaen. Tänne joskus siirtyvien pelaajien onkin hyvä muistaa, että taidot eivät välttämättä paina vaakakupissa, kun joukkueita kasataan ja pelipaikkoja mietitään. Tärkeintä on tehdä työtä kuten valmentaja vaatii ja toivoa, että luottamus rakentuu mahdollisimman pian.

 Vuodelle 2013 kertyi 31 virallista matsia, mikä on vähemmän kuin Suomessa tuli vuosittain plakkariin. Näistä kuitenkin laskeskelin noin 15-20 olevan kovatasoista tai todella kovatasoista, joten haastettakin on riittänyt. Näistä peleistä saadun kokemuksen arvo on suuri, kun ajatellaan paluuta Suomeen. Uskoakseni täältä palattaessa ei vastustajan väri tai koko juurikaan enää punttia tutista.

 Pelaajan henkilökohtaisen kehittymisen kannalta on ollut hyvä, että täällä on ollut riittävästi taitavia vastustajia, joiden kanssa voi mitata omaa kehittymistään. Tämä seikka on Marseillessa eri tasolla kuin Suomessa oli. Kun PKKU:n kanssa oli tahkonnut pari kierrosta etelä-länttä, niin vastustajien parhaimmisto tunnettiin jo ja valmentajat pystyivät ottamaan tämän huomioon taktiikoissaan. Täällä vastustaja on lähes poikkeuksetta tuntematon. Joka pelissä on siis kyseessä uudet haasteet ja uudet mittarit.

 Alkaneella kaudella on nyt pelattu yhteensä 18 peliä, joissa pelimiehellemme on kertynyt 11 maalia. Tätä voidaan pitää oikein hyvänä tuloksena. Uskoakseni sarjassa ei ole kovinkaan montaa pelaajaa, joka olisi pystynyt samaan.

 Tänään sarja viimeinkin saatiin taas käyntiin. Vastaan asteli legendaarisen Zidanen vanha junnujoukkue, SO Septeme. Tämä on aivan Quartier Nordin (pahamaineisen Pohjois-Marseillen kaupunginosan) laitamilla sijaitseva kaupunginosa, jossa suuret kerrostalot alkavat jo häämöttää lähistöllä. Koska molemmat joukkueet ovat vielä tasapisteissä taistelemassa noususta takaisin Excellenttiin ( keväällä molemmat joukkueet pudotettiin sieltä alas ei-pelillisin perustein), oli odotettavissa tasainen ja kiihkeä taistelu.

 Torjuttu rankkari toi vierasjoukkueelle kaksi pinnaa tasapelistä. Äänekkään paikallisyleisön edessä lähimmäs maalintekoa pääsi suomalaisvahvistus, jonka maanuoliainen osui viistosti takatolpan sisäreunaan. Jostain kumman syystä pallo harmittavasti kimposikin takaisin kentälle ja pelin lopputulokseksi kirjattiin 0-0. Mitään ei hävitty, jos ei voitetukkaan. Härdelli/tappelussakin tuli tasapeli.