Uusi pelaaja ykköseen

Perjantain treenit loppuivat istuskeluun ja pitkiin puheisiin. Tätä oli edeltänyt todella pitkät ja kovavauhtiset neljänneskentän 'karusellit', eli yhden tai kahden kosketuksen pyörivät pienpelit. Jos vauhti uhkasi hiipua, niin valmentaja piiskasi huudollaan lisää liikettä. Ykkösjoukkue treenasi omalla neljänneksellään ja kakkonen omallaan. Koska harjoitus oli ollut rankka ja ilma aika kylmä, tuntui odottelu isästä melko piinalliselta. Sellaisen hikoilun jälkeen istuttiin maassa ja kylmenevässä illassa liki puoli tuntia.

Puheen aikana valmentaja kertoi koko joukkueelle, että nyt ykkösjoukkueeseen on otettu uusi pelaaja. Kertaakaan ennen näin ei ole toimittu, vaan poikia on heitelty ylös sekä alas kummemmin selittelemättä. Nyt kyseessä kuitenkin on poika ulkomailta, joten vaatii kovasti politiikkaa ja erikoisia maneereita, jotta tuollainen pysyvänkaltainen siirto voidaan ranskalaisille pojille ja heidän vanhemmilleen esittää. Yksi entisistä ykkösen pojista joutuikin tekemään tilaa ja sai komennuksen kakkoseen. Valmentajan puheessa oli myös annettu perustelut kaikkien kuullen, miksi näin ja millä ansioilla. Lopulta ykkösjoukkueen valmentaja antoi pojallemme löysän lupauksen, että sarjamatsissa Vitrollesia vastaan hän saa tilaisuuden antaa näytöt.

Tuo näytön paikka tosiaan annettiin, kun sunnuntaina 30 minuutin pelin jälkeen pelimiehemme pääsi omimpaansa, eli kymppipaikalle pyörittämään peliä. Eikä olisi voinut paremmin mennä. Vaikka vastustaja olikin yksi kauden vaisuimmista, niin silti työvoittona tehty maali ja suvereeni keskikentän hallinta antoivat selvän kuvan siitä, että paikka joukkueessa on ansaittu.

Mitä siis oikein on tapahtunut tammi-helmikuun ja toukokuun alun välillä, jotta valmentajan vaihdossa menetetty pelipaikka on saatu valloitettua takaisin?  Vastaus on kovasti työtä kuntopiirissä (jota tehtiin aiempaa raskaammaksi), punttisalia, juoksuharjoituksia, nopeusharjoituksia ja ruokahalua. Ja paljon psyykkausta kovempiotteiseen pelaamiseen. Ja harjoituksissa yrittämistä loppuun asti - ilman kitinöitä. Näistä aineksista on pienet futarit tässä iässä tehty.

Toukokuussa on vielä kaksi sarjamatsia ja kesäkuun alussa viimeinen. Samalla pre-IB lukiossa alkavat koeputket, joten omatoimiharjotus pitänee suorittaa entistä tarkemmin valikoiden. Kun U17-matsin jälkeen alkaneen U15-liigamatsin pelaajat valuivat aiemman ottelun kuluessa katsomoon (U15 DHR Lyunes - Monaco), huomasimme, että he olivat kooltaan isompia kuin monikaan poikamme joukkueessa. Kävi siis selväksi, että pelikovuus ja fyysinen voimakkuus ovat edelleen tiukasti agendalla, kun kesäloman jälkeistä omatoimiharjoittelua aletaan suunnitella.