Laitetaan
aluksi kauden päätös pikapakettiin:
Saluunatappelun
tuomiona valmentaja ja yksi pelaaja kummastakin joukkueesta saivat potkut.
Joukkue meni tukilakkoon valmentajan puolesta ja niinpä taistelu noususta
katkesi kesken kauden kuin kanan lento. Kakkosjoukkue pelasi viimeisen pelin
alta pois. Se siitä teoreettisesta nousumahdollisuudesta. Mitään piirin
tuomioita ei maltettu odotella, vaan hanskat lyötiin naulaan ihan saman tien.
Ehkäpä tämä oli hyvä, sillä edessä on kuitenkin jo nyt alkanut detection-kausi,
joka vaatii kaikilta osallistujiltaan täyden huomion ja valmistautumisen.
Ajankohtaisempaa
ja siis mielenkiintoisempaa on se, että U19-vuotiaisiin saatiin uusi
valmentaja. Hän on taustoiltaan Gignac- ja ASA-taustaa omaava, joten seuran
kannalta voidaan ajatella, että Luynes Sports on päättänyt ottaa kurssin kohti
ylempää sarjatasoa ja satsata hieman valmentajaan. Tämä voi kuitenkin olla
käytännössä useamman vuoden projekti, vaikka League Mediterranee onkin jo
asetettu tämän kauden tavoitteeksi. Sinne nousu on (kuten jo jokus aiemminkin
on tullut sanottua) varmastikin peräkkäisiin Suomen mestaruuksiin verrattava
pitkän linjan satsaus. Eli ei ihan välttämättä onnistu ensi yrittämällä.
Ensimmäinen
detection-peli pelattiin alkuperäistä seuraamme, eli l'ASAa vastaan. Vastassa
oli paljon tuttujakin poikia, jotka erittäin armeijamaisessa otteessa pelaavat
League Mediterraneeta, tahkoten sen keskivaiheilla. Kun Luynesin karsinnoissa
oli mukana kolmen joukkueen verran poikia, niin ottelu pelattiin kolmessa
reilun puolen tunnin osiossa. Kokonaistuloksena ASA oli vahvempi 6-4, mutta
oman puolituntisensa pelimiehemme ryhmä voitti 2-1. Toinen maaleista merkattiin
hänelle ja muutenkin mitään häpeämistä ei esityksessä ollut, päinvastoin. Liigapakit
olivat aika ajoin pinteessä. Koska pelaajamateriaalia on taas paljon, voimme
vain toivoa, että uusi valkku käyttää valintoja tehdessään muitakin kriteerejä
kuin mittanauhaa.
Näemme
jo nyt, että edessä on pitkät detectionit, sillä näyttöjä on vain 1-2
tapahtumaa viikossa ja ulkopuolelta tuntuu olevan kovasti tulijoita. Liekö sana
uudesta valmentajasta ja tavoitteista kiirinyt? Urheilijoilta tämä vaatii
paljon, sillä jokaisen näyttöminuuttin aikana pitää laittaa kaikki peliin.
Kuntoa pitää siis yrittää ylläpitää omatoimisesti ja vielä parantaa nousevasti,
sillä loppua kohden avoimien paikkojen määrä pienenee.
Nyt kun kolme kautta on jo takana, on suomalaista käynyt valmentamassa
yhteensä neljä-viisi eri valmentajaa. Voimme siis alkaa ehkä hieman jo
vaarallisesti vertamaan valmentajien tasoa Suomen ja Ranskan välillä. Tässä
voidaan yleisenä linjauksena sanoa, että Suomi voittaa älykkyydessä, mutta
häviää brutaalisuudessa ja yksinkertaisuuden tavoittelussa. Jätämme lukijan
päätettäväksi kumpi on se osa-alue, joka tuo tuloksia.