U19 detectionit käyntiin

Laitetaan aluksi kauden päätös pikapakettiin:

Saluunatappelun tuomiona valmentaja ja yksi pelaaja kummastakin joukkueesta saivat potkut. Joukkue meni tukilakkoon valmentajan puolesta ja niinpä taistelu noususta katkesi kesken kauden kuin kanan lento. Kakkosjoukkue pelasi viimeisen pelin alta pois. Se siitä teoreettisesta nousumahdollisuudesta. Mitään piirin tuomioita ei maltettu odotella, vaan hanskat lyötiin naulaan ihan saman tien. Ehkäpä tämä oli hyvä, sillä edessä on kuitenkin jo nyt alkanut detection-kausi, joka vaatii kaikilta osallistujiltaan täyden huomion ja valmistautumisen.

Ajankohtaisempaa ja siis mielenkiintoisempaa on se, että U19-vuotiaisiin saatiin uusi valmentaja. Hän on taustoiltaan Gignac- ja ASA-taustaa omaava, joten seuran kannalta voidaan ajatella, että Luynes Sports on päättänyt ottaa kurssin kohti ylempää sarjatasoa ja satsata hieman valmentajaan. Tämä voi kuitenkin olla käytännössä useamman vuoden projekti, vaikka League Mediterranee onkin jo asetettu tämän kauden tavoitteeksi. Sinne nousu on (kuten jo jokus aiemminkin on tullut sanottua) varmastikin peräkkäisiin Suomen mestaruuksiin verrattava pitkän linjan satsaus. Eli ei ihan välttämättä onnistu ensi yrittämällä.

Ensimmäinen detection-peli pelattiin alkuperäistä seuraamme, eli l'ASAa vastaan. Vastassa oli paljon tuttujakin poikia, jotka erittäin armeijamaisessa otteessa pelaavat League Mediterraneeta, tahkoten sen keskivaiheilla. Kun Luynesin karsinnoissa oli mukana kolmen joukkueen verran poikia, niin ottelu pelattiin kolmessa reilun puolen tunnin osiossa. Kokonaistuloksena ASA oli vahvempi 6-4, mutta oman puolituntisensa pelimiehemme ryhmä voitti 2-1. Toinen maaleista merkattiin hänelle ja muutenkin mitään häpeämistä ei esityksessä ollut, päinvastoin. Liigapakit olivat aika ajoin pinteessä. Koska pelaajamateriaalia on taas paljon, voimme vain toivoa, että uusi valkku käyttää valintoja tehdessään muitakin kriteerejä kuin mittanauhaa.

Näemme jo nyt, että edessä on pitkät detectionit, sillä näyttöjä on vain 1-2 tapahtumaa viikossa ja ulkopuolelta tuntuu olevan kovasti tulijoita. Liekö sana uudesta valmentajasta ja tavoitteista kiirinyt? Urheilijoilta tämä vaatii paljon, sillä jokaisen näyttöminuuttin aikana pitää laittaa kaikki peliin. Kuntoa pitää siis yrittää ylläpitää omatoimisesti ja vielä parantaa nousevasti, sillä loppua kohden avoimien paikkojen määrä pienenee.

Nyt kun kolme kautta on jo takana, on suomalaista käynyt valmentamassa yhteensä neljä-viisi eri valmentajaa. Voimme siis alkaa ehkä hieman jo vaarallisesti vertamaan valmentajien tasoa Suomen ja Ranskan välillä. Tässä voidaan yleisenä linjauksena sanoa, että Suomi voittaa älykkyydessä, mutta häviää brutaalisuudessa ja yksinkertaisuuden tavoittelussa. Jätämme lukijan päätettäväksi kumpi on se osa-alue, joka tuo tuloksia.