Valmentajan vaihtoviikot

Nopeammin kuin ehdin lausua oikein sanan "Bouygues", alkoivat toimet seurassa kriisiytyneen sarjatilanteen vuoksi. Suuresti tykkäämämme ykkösjoukkueen koutsi sai potkut ja ykkös-ja kakkosjoukkueet yhdistettiin. Valmentajan synti oli, ettei hän laittanut poikia tarpeeksi koville, vaan yritti ratkoa kriisiä kertomalla jokaiselle pelaajalle, mitä osa-alueita parantaa. Tuollaiset henkilökohtaiset keskustelut olivat liikaa vanhemmille ja joukkueen presidentille, joten maanantain treeneissä oli sitten jo uudet valmentajat ja uusi kuri. Nyt focus on täysillä yrittämisessä ja itsensä likoon laittamisessa.

On totta, että vanha valmentaja ei ollut kovin suuri taktikko, mutta enää taktiikan ei ole niin väliä. Nyt juostaan ja totellaan. Kun joukkueet yhdistettiin, tehtiin myös selväksi ettei kukaan ole pelipaikkaansa automaattisesti ansainnut ja ykkösjoukkueen peliä tekevät pojat passitettiin auttamaan kakkosjoukkuetta. Kakkosesta taas nostettiin ykkösen peliin useampi poika.

Oma poikammekin löysi itsensä St.Cannatista kakkosen pelistä. Hienon pelin hän pelasikin, joskin sarjatasojen välinen ero oli aika selkeä ja yllättäen topparina pelaaminenkaan ei haitannut.

Toimet tuntuivat auttavan koko joukkuetta, sillä ykkönen pelasi sarjajohtajaa vastaan vieraissa tasan ja kakkonen kävi (pelkästään kolmen ykkösjoukkueen pojan esityksellä) hakemassa helpon vierasvoiton pahimmasta kilpailijastaan St.Cannatista.

Nyt onkin edessä mielenkiintoiset viikot, kun kilpailu pelipaikoista avattiin täysin levälleen ja noin kolmestakymmenestä pojasta valitaan joka viikko uudet joukkueet.

Kikkaa pukkaa

Paikallisen valmennuksen salat aukeavat tuskallisen hitaasti. Välillä ajattelen, että josko niitä onkaan, mutta silloin tällöin jokin pieni aihe aukeaa. Talven mittaan on käynyt selväksi, että  poikamme joukkueen pitää todella taistella sarjapaikastaan kaikin voimin.

Kun Suomessa tehdään valmennusohjelma kauteen ja siihen valmistautumiseen, niin ranskalaisessa valmennusmallissa ohjelma taidetaan tehdä joka viikko. Alkuviikosta valmistellaan pelaavaa kokoonpanoa ja yritetään saada aikaan paras mahdollinen tulos taas seuraavana viikonloppuna. Kun Suomessa ollaan kärsivällisiä ja koitetaan saada joukkuepeli kulkemaan, Ranskassa heitellään pelaajia tasolta toiselle ja ollaan hyvin kärsimättömiä. Tämä on mahdollista, koska pelaajia on joukkueissa paljon ja taso laaja.

Täällä pelaajana olet yhtä hyvä kuin viimeisin pelisi. Harjoituksissa riittää poikia, joiden pitää antaa näytöt seuraavaa viikonloppua varten. Tämä saa aikaan sen, että mikäli joku ottaa hieman rennommin, erottuu hän heti porukasta. On siis parempi laittaa kaikki peliin joka harjoituksessa. (Joskus rötväily saattaa tarttua koko joukkueeseen ihan niin kuin Suomessakin, kyllä teinit ovat laiskoja täälläkin.)

Kuluneella viikolla on tullut seurattua harjoituksia pitkästä aikaa hieman tiiviimmin. Pelimiehemme joukkueella on alla 3-4 tappio sarjajumbolle. Tältä Air Bel-joukkueelta tosin peliin saapui Ligue mediterranean tason joukkue, joka kävi korjaamassa kakkosreservin asetelmia sarjataulukossa. Tämä oli odotettua, kun peli oli normaalin sarja-aikataulun ulkopuolella peruutuksen vuoksi. Air Bel oli ehkäpä kovin pelimiehemme kohtaama joukkue toistaiseksi, heillä puolustuksen keskipituus taisi olla noin 190 cm.

Tuosta matsista saisi oman juttunsa (meinasin itsekin saada katsomossa turpiin yhdeltä paksulta ukkelilta, joka oli minulle hyvin vihainen), mutta jääköön sikseen. Sanotaan sen verran - ennen kuin lopullisesti unohdamme tuon näytöksen - että sarjassa ei aina pärjätä pelkälla peliesityksellä. Tarvitaan myös kikkailua kulisseissa. Se kuuluu jalkapalloon, ainakin Ranskassa.

Annulée, peruttu

Samalla kun juhlimme joululoman alkua, jäi futiskausikin lomalle. Viimeiset joukkueen harjoitukset pidettiin perjantaina ennen joulua ja paluu arkeen on tammikuun alussa. Pitkä loma kolme kertaa kauden aikana ei enää hätkäytä, kun olemme jo oppineet ettei harjoittelu joukkueen kanssa ole täällä samalla tavoin totista puurtamista kuin se ehkä joskus Suomessa on. Työtä täälläkin tehdään, mutta jokainen tekee pääosan työstään itse - omalla ajallaan. Kun sitten ollaan joukkueen kanssa yhdessä, on joukkuehengen luominen osa jokaista harjoitusta. Tämä ilo ja hymy, yhdistyneenä täyden vauhdin yrittämiseen pitäisi saada tuotua Suomeen:

·        Kun harjoitellaan, on lupa olla iloinen.

·        Kun pelataan, pitää yrittää kaikkensa joukkueen puolesta.

Oma pelurimme on jo vuoden päivät koittanut noudattaa 20 tunnin (aluksi 15 tuntisena) harjoitusviikkoa, josta 6 tuntia viikossa tulee joukkueen ohjatuista harjoituksista ja 2 tuntia pelistä lämpöineen. Jäljelle jäävät 12 tuntia ovat aika haastavia saada täyteen, kun koulupäiväkin on tosi pitkä. Toistaiseksi intoa on riittänyt ja kehittymistä on jatkuvasti tapahtunut ja niitä molempiahan tarvitaan. Kasva Urheilijaksi-sivuston rooli on noussut suureksi ja tuonut tarpeellisen kontrollin yksinäiseen urheilijan arkeen.

Isolta osin täällä mennään säiden ehdoilla. Jos sataa vettä, treenit on todennäköisesti peruttu. Jos sataa lunta, niin kaikki mahdollinen on peruttu ainakin yli seuraavan viikonlopun. Lunta ei ole vielä sadellut, mutta vettä on tänä syksynä tullut aika tavalla enemmän kuin normaalisti. Harjoituksista onkin tämän syksyn aikana peruttu noin viidet.

Kauden viimeinen sarjapelikin peruttiin tuomarin tarkastaessa kentän. Vaikka oli jo ollut muutama päivä aurinkoista, kenttä oli vielä kurainen ja huonokuntoinen. Siitä tuli siis tuomioksi:"Annulée!" ja eikun takaisin kotiin sunnuntain viettoon. Pelin vähemmän pelanneena Luynes Sports on nyt pudonnut toiseksi viimeiseksi, mutta tasaisessa sarjassa on hyvät mahdollisuudet vielä nousta, varsinkin kun molemmat pelit sarjajumboa vastaan on vielä pelaamatta. Sarja jatkuu tammikuun lopussa ja molemmat sarjakärjet tulevat heti seuraavaksi vastaan, joten joukkuehenkeä ja yritystä tarvitaan jatkossakin.

On mahtavaa huomata, että jokainen peli tällä sarjatasolla on tasainen ja kovatasoinen, joten yksilön kehitys on tällä tasolla taattu. Pitää muistaa, että sarja on vuotta vanhempien tasollakin kova, yläpuolella on muutama kymmenen joukkuetta ja alapuolella se puolitoista sataa. Toistaiseksi suomalainen on porukassa pärjännyt ja saanut valmentajalta tukea. Pikku hiljaa tulostakin alkaa tulla, sillä harjoitusottelussa tuli ensimmäinen voitto Gignacia vastaan. Tuossa pelissä pelipaikat loksahtivat kohdalleen ja poikamme pelitoverin mukaan pelurimme antoi "52 läpisyöttöä" hyökkäykseen, heh.

Kyllä se siitä!

Terveisiä Suomeen ja Joyeuses fêtes!

Excellent!

Onnistunut seuran vaihto on tehty ja kausi jatkuu nyt porrasta ylempänä. Sarjataso on nimeltään excellent. Pelurimme KK oli heti ensimmäisessä matsissaan avauksessa ja saikin pelata koko 90 minuuttisen sateen liukastamalla kentällä. Uusi pelipaikka löytyy seurasta nimeltään Luynes Sports, U17-vuotiaiden ykkösjoukkueesta ja keskikentän vasemmalta laidalta. Kaikki on siis tällä hetkellä niin kuin pitääkin, joten nyt on aika keskittyä pelipaikan varmistamiseen ja oman pelisuorituksen kehittämiseen sarjan vaatimalle tasolle.

Jos surffailu kiinnostaa, niin uuden seuran sivuilta löytyy tietoa mm. U15 vuotiaiden poikien joukkueessa pelaavasta tytöstä, joka voitti juuri muutama viikko sitten tyttöjen maailmanmestaruuden Ranskan paidassa. Samoin seurasta on lähtenyt naisten euroopanmestari ja miesten puolella ammattilaisia mm. Monacon riveihin. Ensihavainnot valmennuksesta ovatkin suorastaan hämmentyneitä, sillä uusi valmentajakaksikko on aivan loistava! Emme olleet uskoa todeksi, kun päävalmentaja piti pelimiehellemme puhuttelun parin ensiviikon aikana näkemäänsä perustuen ja kertoi olevansa iloinen uuden pelimiehen saapumisesta joukkueeseensa.

Ennen tämän aamun kierrosta tilanne sarjassa U17 Excellent, joka on Provencen alueen ylin sarjataso, oli seuraava:

Pl	Equipe	Pts	Jo	G	N	P	F	Bp	Bc	Pé	Dif
1	Ohs Camp Leveque	14	4	3	1	0	0	11	2	0	9
2	Es Vitrolles	13	4	3	0	1	0	9	7	0	2
3	Es La Ciotat	13	4	3	0	1	0	9	4	0	5
4	As Mazargues	11	4	2	1	1	0	8	6	0	2
5	Usc Baille Floralia	11	4	2	1	1	0	7	3	0	4
6	Es Pennoise	8	4	1	1	2	0	8	9	0	-1
7	So Septemes	8	4	1	1	2	0	6	9	0	-3
8	Luynes Sports	6	4	0	2	2	0	4	7	0	-3
9	So Caillols	4	3	0	1	2	0	4	10	0	-6
10	Sc Air Bel 3	3	3	0	0	3	0	2	11	0	-9

Voitosta palkitaan neljällä pisteellä, tasapelistä kahdella ja tappiostakin saa yhden pisteen.

Lyunes on aloittanut aika vaisusti ja jopa seuran predentti kävi pitämässä motivointipuheen pojille. Se kantoi tänään tasapeliin Marseillen As Mazarguesia vastaan. Tuota Mazargues-tasapeliä voi pitää hyvänä suorituksena, sillä joukkue on viime aikoina kokenut muutoksia ja vastustajakin oli kovatasoinen joukkue.

Sarjan joukkueista sen verran, että OHS Campagne Leveque, Mazargues, Baille, Caillols ja SC Bel Air 3 ovat Marseillelais-joukkueita, kun taas Vitrolles, Pennoise, Septemes ja Lyunes ovat Marseillen lähikaupunkeja kiinnikasvaneena suurkaupunkiin. La Ciotat on sarjan ainoa oma kaupunkinsa rannikolla noin 40 km Marseillesta  Italian suuntaan.  Sporting Club Bel Air on muuten yksi Ranskan parhaista junnujoukkueista ja se pelaakin U17-sarjaa vielä neljällä joukkueella, jotka kaikki ovat eri tasoilla. Ei voi kuin hämmästellä tätä pelaajien määrää verrattuna Suomeen, missä joukkueiden määrä kituu pikkuhiljaa alemmas ikäluokan vanhetessa.

Tein seuran vaihdon tuomien ikävien tilanteiden siivittämänä päätöksen kirjoittaa pienen, muutaman sivun "muuttajan oppaan". Yritän laittaa sen Palloliittoon tiedoksi sille loistavalle tiimille, joka ulkomaalaisia siirtoja järjestelee. Oppimme seuran vaihdon yhteydessä oli, että tänne muuttava ja futista harrastava voi tosiaankin onnistua laittamaan itsensä tukalaan tilanteeseen. Mitään tukimalliahan ei ole olemassa, vaan jokainen on omillaan, joten olisi tarpeellista antaa kaikki mahdollinen tuki ja neuvot jo heti läksiäisiksi.

Seuran vaihto häämöttää

Sarja-avaus tuli ja meni. Seuraavina viikkoina odottelimme hämmennyksen vallassa, josko pelurimme olisi seuraavan matsin kokoonpanossa. Kolmessa seuraavassa ottelussa ei kuitenkaan apuja tarvittu, joten tilanne alkoi näyttää huonolta. Useiden poikien tilanne vaikutti vieläkin huonommalta, sillä heille ei ollut ensimmäisten kahden kuukauden aikana siunaantunut peliaikaa ollenkaan. Kovasti närää itsessäni herätti se seikka, että valmentaja-duon oma poikakolmikko oli joka kerta valittuna peliin. Tämä siitäkin huolimatta, että he eivät osallistuneet try-outiin, käyneet harjoituksissa tai olleet muutenkaan pelillisesti oikealla tasolla. Meille alkoi käydä selväksi, että kyseessä oli täysin itsekeskeinen valmennus.

Kun pelimies kävi kolmannen matsin jälkeen kyselemässä mikäs nyt mättää, niin valmentaja antoi lupauksen peliajasta seuraavassa matsissa. Valoa tunnelin päässä, joten jospa tämä nyt lähtisi paremmille raiteille? Mutta pa***nmarjat se mihinkään muuttunut, sillä seuraavan matsin tullen ykkösjoukkueesta saapui 7 vahvistusta. Yhdessä valmentajien poikien kanssa joukkue oli näin kasassa ja pelurimme ei saanutkaan pelipaikkaa lupauksista huolimatta. Luottamuksemme valmentajaan loppui saman tien.

Yhdessä - koko perheen voimin - teimme päätöksen vaihtaa seuraa. Koko perhe tarvittiinkin mukaan päättämään, sillä vanhaan seuraan nähden mukaan tulisivat taas harkkakyyditykset, joilta olimme ensimmäisen vuoden välttyneet. Koska puoli Ranskaa istuu autossa kuuden ja puoli seitsemän välissä (työmatkaliikenne ja harrastukset, jotka kaikki alkavat klo 18.30), tulee uusista treenikuljetuksista kieltämättä haaste. Onneksi uusi seura löytyi läheltä koulua, joten ainakin osan harjoituksista voi hoitaa suoraan koulupäivän päälle.

Uusi seura on nimeltään Luynes Sports, ja sen ykkösjoukkue (johon pelimiehemme pääsi mukaan) pelaa sarjaporrasta ylempänä kuin entisen joukkueen kakkonen, jossa peliaikaa ei herunut. Samalla saimme siis kovemman sarjan, eli District Provencen korkeiman sarjatason, Excellentin. Vaikka vertaaminen onkin aina vaikeaa, voisi kuvitella Suomen aivan kärjen (1996) pystyvän tähän tasoon, joskin peli on nopeampaa, kovempaa ja tiiviimpää kuin Suomessa. Tason pitäisi olla riittävä loogiseen kehittymiseen, mikä on mukava plussa tilanteessa. Edellisenä vuotena oppi tuli liikkeen ja pelirytmin parantumisena ja nyt seuraa toinen askel vuotta vanhempien ollessa mukana tuomassa lisää kovuutta ja vauhtia. Oikeastaan siis positiivinen käänne. Toivotaan vaan, että uudessa seurassa tulee peliaikaa ja kovia matseja.

Lyunes Sportsissa on aivan erilainen henki kuin isommassa ASA:ssa oli. Harjoituksissa painetaan kovaa, mutta hymy on herkässä ja kilpailu rehtiä. Erotuksena ASA:an, valmennus on ystävällinen, tervehtii ja samoin on muiden vanhempien laita. Ehkäpä pienen kylän kaksi kansainvälistä koulua on luonut tämän kaupunkiin nähden erilaisen tunnelman, vai onko kova kilpailutilanne luonut isompaan joukkueeseen kyräilyn jo nuorissa ikäluokissa?

Uudessa joukkueessa selvisi myös syy vanhan joukkueen kohteluun. ASA on kerännyt liikaa poikia eli lisenssejä, jotta se saa enemmän apurahoja. Kaikkia on käytettävä kentällä, jotta lisenssi pysyy seurassa ja valmentaja saa liksansa liitolta. Tyly meininki, jossa nuori on ottavana osapuolena. Lähitulevaisuudessa selviää, kuinka kovan painin lisenssin siirto uuteen seuraan vaatii. Olemme tähän kuitenkin valmiita ja varautuneita henkisesti parinkin kuukauden pelitaukoon. Palataan tähän sitten seuraavassa blogissa.

Match amical eli "Nyrkit heilumaan, pojat !"

Sarja-avaus meni siis mönkään. Tätä surkeutta lähdettiin paikkaamaan kovalla treeniviikolla ja viikonlopuksi sovitulla harjoitusmatsilla. Näitä sarjan ulkopuolisia pelejä kutsutaan täällä nimellä match amical eli vapaasti suomennettuna ystävyysottelu. Kovin kummallista on se, että noissa "ystävyysotteluissa" on käynyt tällä kaudella vähän niin kuin vanhoissa elokuvissa Don Camillolle, tämän järjestäessä Pepponen kanssa kylien välisiä otteluita. Nyrkit viuhuvat ja ystävyys ei ensimmäisenä tule mieleen ottelua seuratessa.

Alkuun vähän toisintoa viime kaudesta, sillä ensimmäiset 31 minuuttia suomalaispeluri istui penkillä pelin aaltoillessa tuon ajan tasaisena. Päästyään kentälle peli ratkesi hänen maalillaan 33:lla minuutilla. Tosin ennen tätä oli nähty jo yksi tulinen tunteenpurkaus, kun vastustaja huitaisi ASA:n pelaajaa kyynärpäällä kasvoihin ja tämän johdosta ensimmäiset nyrkinvaihdot toimiteltiin siis alkuminuuteilla.

Ensimmäisen puoliajan loppu ja toisen alku siirtävät otteen täysin ASA:lle ja peli on ratkenneena lukemiin 1-5. Tässä vaiheessa ensimmäisen kerran, ehkä palkinnoksi hyvin pelatusta matsistaan pelimiehemme päästetään lähes oikealle pelipaikalleen vasemmalle alakertaan. Nyt on puolustus kunnossa ja vastustaja turhautuu, kun se ei saa mitään aikaiseksi. 

Lopullinen korkki ketsuppipullosta pamahtaa auki, kun oma suomalaisemme ottaa pallon vastustajan hyökkääjältä aivan 100-0 ja lähtee nousemaan ylöspäin noin 85. minuutilla. Tuo nöyryyttävä temppu kostetaan heti takaapäin viikatteella ja kun pelurimme istuu maassa kiroilemassa, tulee ylhäältä vielä nyrkki naamaan. Samassa koko kenttä on mätkimässä toisiaan, suomalaispelurin istuessa maassa ihmettelemässä mitä oikein tapahtui. Jopa vastustajan maalivahti juoksee esittelemään vaarallisia karatepotkujaan nappikset jalassa ja kaaos on täydellinen. Tuomari viheltää pelin loppuneeksi ja vanhemmat ryntäävät kentälle kiskomaan poikia irti toisistaan.

Sitten huudetaan vähän vanhempien välillä, kenen poika on syyllinen ja kenen taas ei. Tuomarikin saa kuulla osansa. Mutta niin nopeasti kuin kaikki alkoikin, yhtä nopeasti kaikki on ohi. Ranskalaiseen tapaan koko häslinki loppuu kuin leikaten ja tilanne palautuu normaaliksi. Yht' äkkiä on juuri äsken tapahtunut tappelu lähes kokonaan unohdettu ja pojat painuvat koppeihinsa. Voittajat juhlivat ja häviäjiä harmittaa. Viimeiseksi annetaan vielä poskisuukot oman joukkueen vanhemmille ja sitten lähdetään kotiin katsomaan mitä hyvää se mere-cherie on sunnuntailounaaksi laittanut?

Eikös ne Don Camillo elokuvatkin aina päättyneet kaulaileviin vihamiehiin, joita kuitenkin enemmän yhdisti rakkaus yhteisiin asioihin, kuin vihanpito. Kuin isot lapset, jotka eivät voineet välttää kiusausta, kun mahdollisuus kunnon voimainmittelöön avautui? Niinpä niin.

 Täällä väkivalta on osa peliä, mutta tappeluiden seuraukset usein kuitenkin onneksi aika laihoja.

C'est parti, saison 2012 - 2013

Kausi saatiin viimein käyntiin, kun alueen palloliitto sai otteluohjelmansa kasaan. Tätä ihmettä odoteltiin viime hetkille ja vasta viikkoa ennen kauden alkua saimme selville sarjan alkamisen  päivämäärän.

ASA 2:n osalta pohjatyö jäi todella vajaaksi, kun harjoitusmatseja kertyi vain kaksi. Valmennuksella oli kieltämättä myös hieman epäonnea, kun Avignonin turnaus peruuntui, mutta muutoinkin homma tuntui lähteneen lapasesta. Omalla pelikaanillamme oli kauden alla kertynyt treenimatsien minnutteja vain 45, mikä on kaikin tavoin punnittuna kovin vähäinen määrä. Ensimmäinen sarjamatsi oli siis käytännössä myös syksyn ensimmäinen kunnon ottelu.

Kovien karsintojen jälkeen keväällä tunnelmat olivat korkealla, kun molempien ASA-joukkueiden taso näytti kovalta. Syksyn tullen ilmestyi kuvaan kuitenkin "discrimination" ja meidänkin piti jo ryhtyä kyselemään valmentajalta, josko peliaikaa siunaantuu ollenkaan? Harjoitusotteluiden kokoonpanoissa nimittäin pelasi yllättäin 3-4 eri valmentajien poikaa, joista tasan yksi vastaa pelitasoa ympärillä. Lopuilla kolmella ei pitäisi olla mitään asiaa kentälle tällä tasolla. Tuloksista tulikin melkoisia turpalöylyjä ja seuranneiden mielenosoitusten vuoksi kolme poikaa erotettiin määräaikaisesti joukkueesta. Näin siis valmennus laittoi omaa epäreiluuttaan kommentoineet pojat kärsimään.

Oli onni ettei oma poikamme ollut tuolloin kokoonpanossa ollenkaan, sillä ulkomaalaiselta tuskin olisi hyväksytty minkäänlaista naamanvääntelyä tuossa tilanteessa. Tämä on erinomainen muistutus ulkomaille lähteville pelaajille siitä, ettei negatiivisia tunteita saa päästää valmennuksen tietoon. Jos harmittaa, se pitää purkaa nurkan takana tai jossain muualla. Kentällä pitää painaa alusta loppuun oli tulos mikä hyvänsä ja kannustaa muita posittivisella tavalla. Näin saatat aika ajoin päästä samalle viivalle muiden kanssa.

 
Ykkösvalmentajalle hartaasti kirjoittamamme kirje saattoi tuoda hieman tulosta ja sarjamatsissa oli  taas kasassa parempitasoinen porukka, joskin pelikietoon laitetut kolme poikaa siitä puuttuivat. Mikä tärkeintä, suomalainen sai kokonaisen tunnin peliaikaa ja viimeinkin sillä pelipaikalla, jossa varmastikin paras panos joukkueelle tuotetaan. Keskikentällä.

 

 Nappikset ja suojat on tarkastettu. Peli alkaa 16.9.2012. ES Milloises - ASA 2. Piirikunnallista U17-sarjaa Provencen Districtissä.

 Harjoittelematon ja eripuraisen tuntuinen joukkue otti ensimmäisessä ottelussa 4-0 tappion Etoile Sportive Milloisesille, mutta toisen puoliajan lopulla alkoi jo näkyä merkkejä yhteispelin löytymisestä. Onneksi seuraavaan matsiin on taas pari viikkoa väliä ja kenties yksi harjotusmatsi vielä ehditään pelaamaan välissä.

 

Vaikka onkin jo syyskuun puoliväli, helle on kova. Hävityn matsin jälkeen joukkue laitettiin rangaistuslenkille miettimään tekosiaan

Tuleva sarjalohko näyttää kovalta, sillä mukana on vain kaksi kakkosjoukkuetta ja loput kahdeksan ovat ykkösiä. Tämä tarkoittaa kahden ikävuoden sarjajaolla sitä, että pääasiassa pelit ovat vuotta vanhempia vastaan. Mukana sarjassa on Gardanne (25 000 as., kuin Valkeakoski), kolme joukkuetta Marseillesta (n. 1,5 Milj. asukasta) , mm. Septeme, jossa Zidane pelasi, kaksi Aixista (150 000 as.) ja neljä näiden välistä tai ympäristöstä. Pisimmillään pelimatkat tällä kaudella ovat siis 30 km.