U19 detectionit käyntiin

Laitetaan aluksi kauden päätös pikapakettiin:

Saluunatappelun tuomiona valmentaja ja yksi pelaaja kummastakin joukkueesta saivat potkut. Joukkue meni tukilakkoon valmentajan puolesta ja niinpä taistelu noususta katkesi kesken kauden kuin kanan lento. Kakkosjoukkue pelasi viimeisen pelin alta pois. Se siitä teoreettisesta nousumahdollisuudesta. Mitään piirin tuomioita ei maltettu odotella, vaan hanskat lyötiin naulaan ihan saman tien. Ehkäpä tämä oli hyvä, sillä edessä on kuitenkin jo nyt alkanut detection-kausi, joka vaatii kaikilta osallistujiltaan täyden huomion ja valmistautumisen.

Ajankohtaisempaa ja siis mielenkiintoisempaa on se, että U19-vuotiaisiin saatiin uusi valmentaja. Hän on taustoiltaan Gignac- ja ASA-taustaa omaava, joten seuran kannalta voidaan ajatella, että Luynes Sports on päättänyt ottaa kurssin kohti ylempää sarjatasoa ja satsata hieman valmentajaan. Tämä voi kuitenkin olla käytännössä useamman vuoden projekti, vaikka League Mediterranee onkin jo asetettu tämän kauden tavoitteeksi. Sinne nousu on (kuten jo jokus aiemminkin on tullut sanottua) varmastikin peräkkäisiin Suomen mestaruuksiin verrattava pitkän linjan satsaus. Eli ei ihan välttämättä onnistu ensi yrittämällä.

Ensimmäinen detection-peli pelattiin alkuperäistä seuraamme, eli l'ASAa vastaan. Vastassa oli paljon tuttujakin poikia, jotka erittäin armeijamaisessa otteessa pelaavat League Mediterraneeta, tahkoten sen keskivaiheilla. Kun Luynesin karsinnoissa oli mukana kolmen joukkueen verran poikia, niin ottelu pelattiin kolmessa reilun puolen tunnin osiossa. Kokonaistuloksena ASA oli vahvempi 6-4, mutta oman puolituntisensa pelimiehemme ryhmä voitti 2-1. Toinen maaleista merkattiin hänelle ja muutenkin mitään häpeämistä ei esityksessä ollut, päinvastoin. Liigapakit olivat aika ajoin pinteessä. Koska pelaajamateriaalia on taas paljon, voimme vain toivoa, että uusi valkku käyttää valintoja tehdessään muitakin kriteerejä kuin mittanauhaa.

Näemme jo nyt, että edessä on pitkät detectionit, sillä näyttöjä on vain 1-2 tapahtumaa viikossa ja ulkopuolelta tuntuu olevan kovasti tulijoita. Liekö sana uudesta valmentajasta ja tavoitteista kiirinyt? Urheilijoilta tämä vaatii paljon, sillä jokaisen näyttöminuuttin aikana pitää laittaa kaikki peliin. Kuntoa pitää siis yrittää ylläpitää omatoimisesti ja vielä parantaa nousevasti, sillä loppua kohden avoimien paikkojen määrä pienenee.

Nyt kun kolme kautta on jo takana, on suomalaista käynyt valmentamassa yhteensä neljä-viisi eri valmentajaa. Voimme siis alkaa ehkä hieman jo vaarallisesti vertamaan valmentajien tasoa Suomen ja Ranskan välillä. Tässä voidaan yleisenä linjauksena sanoa, että Suomi voittaa älykkyydessä, mutta häviää brutaalisuudessa ja yksinkertaisuuden tavoittelussa. Jätämme lukijan päätettäväksi kumpi on se osa-alue, joka tuo tuloksia.

TEX WILLER

Viime viikonloppuna sarjajumbolta tuli vierasvoitolla 0-6 pisteet ja kaikki näytti sarjanousun kannalta hienolta. Pelimies Suomesta laittoi yhden kuudesta maalista sisään ja nousi tällä kaudella 26:een maaliin. 

Tänä aamuna kuitenkin sinetöityi se, ettei joukkueen nousu ylös onnistunut. Turpaan tuli 0-2 Septemeä vastaan ja nousumahdollisuus on enää teoreettinen. Jos edes sitäkään. Pelillisesti tulos on oikein, sillä kovinkaan lähelle maalintekoa kotijoukkue ei päässyt. Septeme oli liian hyvä ja kova. Lopun Tex Willer -tyyppisestä välienselvittelystä kuitenkin seurannee, että pelin tulos ratkotaan taas jossakin muualla kuin kentällä.

Peli ei siis päättynyt loppuvihellykseen, vaan sen jälkeen nähtiin saluunahenkinen palauteosio. Paikalle oli kertynyt erittäin runsas katsomo, sillä peli oli merkittävä kummallekin joukkueelle ja lisäksi U15-vuotiailla oli alueella  turnaus. Kyseessä oli siis satapäinen yleisö. Katsomo pitikin huolen siitä, että vierasjoukkuetta hiillostettiin pelin kuluessa. Ehkä liiankin kanssa, sillä loppuminuuteilla vieraiden numero 6 kävi sylkemässä yleisöön, mikä jäi tuomarilta "huomaamatta".

Kun pilli sitten soi minuuttia kahta myöhemmin pelin loppumisen merkiksi alkoi täydellinen Bourdelle ja joukkotappelu. Ensin aloittivat joukkueet keskenään, mutta kun yksi poika jäi maahan alakynteen ja sai kovia iskuja ja potkuja edelleen osakseen, syöksyi molempien valmentajat, tuomaristo ja lopulta vanhemmat (yli 2m aidan) puolin ja toisin korjaamaan vääryyttä. Kahakka levisi myös katsomoon, missä alkoi yleinen käsirysy ja painiminen.

Täysin hallitsemattoman viisiminuuttisen jälkeen jäljellä oli enää hajanaisia kahakkapesäkkeitä, mutta erityisesti katsomossa kyti pitkään tuonkin jälkeen. Kotijoukkue vetäytyi tuossa vaiheessa pukukoppiin, mikä hieman rauhoitti tunteita muuallakin. Satunnaista käsirysyä ja agressiota jatkui kuitenkin vielä noin varttitunnin, ennenkuin jonkinlainen rauha palasi katsomoon. Kotijoukkue päästettiin ulos kopistaan vasta puolen tunnin päästä.

Joskus on vaikea tunnistaa suurten katsomoiden leikkitappelun ja aidon väkivallan rajaa, mutta nyt siitä ei ollut epäselvyyttä. Iskuja ja potkuja annettiin tosissaan ja kaulusta kierrettiin tiukemmalle ihan aidosti raivon vallassa.

Vaikka pysyviltä vahingoilta toivottavasti säästyttiin, jouduttaneen kotijoukkueen osalta paria poikaa hoitamaan ajan kanssa kuntoon. Pelimiehellämme ei ole suurempia vaurioita, mutta valitettavasti hänkin joutui keskelle kahinaa rynnätessään auttamaan alakynteen joutunutta pelitoveriaan. Muutama potkun jälki jäi reisiin, mutta toivottavasti niiden mukana tuli opetus siitä, kuinka hallitsematon tuollainen tilanne voi olla.

Tex Willer ei tapellut nappikset jalassa, mutta käytteli asettaan kuitenkin tarpeen vaatiessa. Täällä Marseillen alueella on jatkuva huumekauppaan liittyvä väkivallan kierre, joka on tänä vuonna vaatinut jo 10 uhria pohjoisissa kaupunginosissa, mihin alueeseen vastustajan Septemekin kuuluu. Katsomossa raivoava isä tai isoveli saattaa siis hyvinkin olla varustettu aseella, mikä antaa entistä vakavamman näkökulman tilanteelle. Onneksi nyt ei nähty mitään sen vakavampaa, mutta uskon, että jalkapallopiiri tulee antamaan rangaistuksia tuon mittakaavan mukaisesti.

Viimeiset kolme matsia 17-vuotiaissa

Pääsiäisen viettoon lähdettiin sarjatilanteesta, jossa sarjaa on jäljellä kolme kierrosta. Edellisen kauden lopussa tehty sarjajärjestely on näkynyt selvästi pelien tasossa tällä kaudella. Kaikki neljä edellisen kauden lopussa alaspäin pudotettua joukkuetta ovat sarjan kärkisijoilla. Sarjan alapäässä taas alhaalta nousseet joukkueet eivät ole olleet muun sarjan tasolla.

Pl	Equipe	Pts	Jo	G	N	P	F	Bp	Bc	Pé	Dif
1	Biver Sports	56	15	13	2	0	0	42	8	0	34
2	So Septemes	48	15	10	3	2	0	37	22	0	15
3	Luynes Sports	47	15	10	3	2	0	48	19	0	29
4	As Bouc Bel Air	46	15	9	4	2	0	53	21	0	32
5	Es Milloise	37	15	7	1	7	0	26	19	0	7
6	As Gignac 3	31	15	4	4	7	0	26	40	0	-14
7	E. St Cannat Lambesc	27	15	4	0	11	0	25	50	0	-25
8	Fc Rousset Svo	26	14	4	1	8	1	27	34	0	-7
9	Aix Ucf	20	15	1	2	12	0	22	50	0	-28
10	As Gardanne	19	14	1	2	11	0	13	56	0	-43

Erikoinen pistetilanne tekee arviot sijoituksesta vaikeiksi. Yksi Luynesin peleistä näet jäi syksyllä  pelaamatta, kun Rousset ei muistanut ilmaantua paikalle. Pelistä tuomittiin voitto Luynesille, mutta saldoon kirjattiin vain kolme pistettä. Normaalisti voitto tuo neljä pistettä, tasuri kaksi ja tappiokin yhden. Kauden loputtua alkaakin taas tuttuun tapaan kabinettipelit, joissa sijoitukset lopullisesti ratkotaan.

Kun kauden jälkeen ikäluokka ja sarjataso vaihtuvat ylemmäs, on mielenkiintoista nähdä riittääkö toisen ikävuoden pelaajilla vielä mielenkiintoa tsempata nousutaistelussa. Peleistä on jäljellä vielä

sarjajumbo Gardanne (pieni kaupunki Aixin ja Marseillen välissä, n. 21 000 asukasta) ja sen jälkeen sarjan kärkikaksikko. Septemes ja Biver taas ovat molemmat alueen tunnettuja seuroja ja Luynesin ikuisia kiistakumppaneita. Tiedossa on siis tuliset kaksi viimeistä kierrosta, sillä käytännössä molemmat joukkueet pitäisi voittaa. Gardannen kanssa lienee kyse on vain siitä, montako maalia saadaan verkkoon.

Katsastetaan nyt samalla myös ensi kauden joukkueen tilanne pykälää ylemmällä sarjatasolla.

Pl	Equipe	Pts	Jo	G	N	P	F	Bp	Bc	Pé	Dif
1	Salon Bel Air Foot	49	15	10	4	1	0	24	8	0	16
2	Js St Julien	42	15	8	3	4	0	25	20	0	5
3	Es La Ciotat	38	15	7	2	6	0	21	18	0	3
4	Fc Martigues 2	37	14	6	5	3	0	37	20	0	17
5	Luynes Sports	35	14	6	3	5	0	17	12	0	5
6	Euga Ardziv	35	15	6	2	7	0	25	29	0	-4
7	So Caillols	34	14	6	2	6	0	24	21	0	3
8	Uspeg	30	15	4	3	8	0	22	32	0	-10
9	As Gignac 2	27	14	3	4	7	0	18	21	0	-3
10	O M 3	23	15	2	2	11	0	18	50	0	-32

Sarjassa on kolmen eri ammattilaisseuran reservit ja kahden suuremman kaupungin edustusjoukkueet. Tämä tekee kauden alun odotuksesta mielenkiintoisen. Joskin Olympique Marseille 3 näyttäisi olevan menossa alas ellei asiaa sitten kesän kabineteissa korjata toisin.

U19-joukkueen valmentaja on jo seurannut U17-ikäluokan pelejä silmä kovana. Hänen ilmeistään päätellen fyysisyydessä pitäisi parantaa kaikkien niiden, jotka joukkueeseen aikovat  mahtua.

Näyttäisi siltä, että Lyunesin joukkue jatkaa Excellentissä. U19-ikäluokan sarja on erittäin kovatasoinen ja ensimmäinen aikuisten sarjaan verrattava taso, sillä pojat kentällä ovat jo kuin miehiä. Siitä olisi erinomainen paikka ponnistaa sitten lukion jälkeen hieman vapaammin johonkin totiseen seuraan siipiä koettelemaan. Tähän sakkiin mukaan pääseminen vaatii erittäin hyvää yritystä kauden jälkeen alkavissa detectioneissa. Ja suotuisan valmentajan. Jotain valtavasta tason laajuudesta kertoo, että viime kaudella kyseisessä joukkueessa pelasi Ghanan poikamaajoukkueen entinen pelaaja. Hän lähti Eurooppaan etsimään rahaa ja tuli kieltä oppimaan ensimmäiseksi kaudeksi juuri Luynesiin.

...aikaa analysoida

Alkuvuosi on täällä Etelä-Ranskan jalkapallosarjoissa sujunut jouten. Välillä tuntuu, ettei pitkien lomien välillä juurikaan ole ehditty pelamaan, saati harjoittelemaankaan tarvittavalla rytmillä. Otteluita onkin kertynyt tälle vuodelle vasta kuusi, vaikka ollaan jo maaliskuun puolivälissä. Tämä kuvastaa hyvin paikallista harjoittelumentaliteettiä, sillä 17-vuotiaana pääosa harjoittelusta pitää olla omalla vastuulla ja jo takanapäin, nuoruuden vuosina tehtynä varastoon. Kun ollaan iässä, jossa kasvu on voimakasta, painetaan seurojen harjoittelussa jarrua ja koitetaan välttää ylikuormitusta. Tästä seuraa myös, että pelien arvo kasvaa ja yritys kentällä säilyy kovana.

Jostakin suomalaisesta netin futiskeskustelusta seurailin mielipiteitä, joissa puntaroitiin miksi suomalaiset junnujoukkueet putoavat ulkomaisten kilpakumppaniensa kärryiltä viimeistään mopo-iän kynnyksellä. Uskoisin että asia ei ole ihan näin. Tosiasia taitaa olla niin, ettemme missään vaiheessa ole päässeet samalle viivalle, vaikka kansainvälisissä turnauksissa ehkä onkin tullut hyviä tuloksia. Kun sattumalta näimme 11-vuotiaita poikia kahden pohjoisen ammattijoukkueen detectionissa, voin sanoa, ettei tuon tasoista teknistä futisosaamista Suomesta löydy edes pari vuotta vanhemmista.

Uskoisinkin että suomalaisten pärjääminen nuoremmissa ikäluokissa on enemmänkin sitä, että meillä lapset ovat aiemmin itsenäisiä. Ulkomaalaispoikien reviiri ei ole vielä laajentunut ihan yhtä kauas mammasta kuin suomalaispojilla. On todella harvinaista, että täällä lähdettäisiin kovinkaan kauas pelimatkoille, eikä varsinkaan ranskankielisen alueen ulkopuolelle. Kansainväliset tapahtumat ovat siis varmasti hyvin jännittäviä ranskalaispojille.(Esimerkiksi KäPa:lle pitää kuitenkin nostaa hattua oikean suuntaisesta toiminnasta nuorella iällä, joka osoittaa, että aikaisella harjoittelulla hyvien valmentajien ohjaamana myös suomalaisen joukkueen on mahdollista pärjätä.)

Ranskalainen systeemi iskee oppia poikiin jo varhaisella iällä. Tarha- ja alakouluikäisten valmennukseen laitetaan hyviä valmentajia ja harjoittelussa vaaditaan paljon. Kilpailu on mukana jo alusta asti ja parhaat yksilöt saavat mahdollisuuksia ja huomiota. Kaikki pienet pojat pelaavat palloa ja kaikki haluavat ammattilaisiksi. Vuosien myötä etsitään oikeanlaisia valmentajia ja seuroja sekä etsitään mahdollisuutta pelata halujen mukaisessa seurassa. Kiihkeästi mukana kulkevat vanhemmat arvioivat kriittisesti seuran toimintaa ja niinpä pojat vaihtavat paljon seurasta toiseen.

Kun ikää alkaa tulla yli mopoiän, harrastus siirtyy omatoimisemmaksi. Tarjolla on paikallinen specialiteetti, sillä 5v5-kenttiä on joka puolella ja ne ovat täynnä eri-ikäisiä pelimiehiä. Mukaan pääsee kuka vaan (tyypillisesti 5€/h) ja pelien taso on aina korkeaa, sillä kaikilla pysyy pallo jalassa. Peli on nopeaa, kontaktirikasta ja yhtä sumppua. Kenttä on pieni , noin 10 x 20 m ja niitä on tarjolla valtava määrä pitkin Marseillea. Näistä ammennetaan treeniä ja elämyksiä joukkueharjoitusten ulkopuolella ja itsekin käyn pelaamassa työporukan kanssa vastaavassa.

Kaikki pelaa tarkoittaa täällä, että kaikki pelaa, ikään ja tasoon katsomatta. Seurajoukkueessa - siis siinä ykköskentällisessä - ei kaikkien tarvitse saada pelata, kun jokaiselle kerran jostain löytyy oman tasoisensa peli, jossa mahtuu mukaan pelaamaan. Pitää vain etsiä ja löytää se oma paikkansa. Ehkäpä tässä suhteessa voisi olla suomalaisessa järjestelmässä mietinnän paikka? Voisimmeko mekin ohjata aktiivisemmin pojat oman tasoisiinsa ryhmiin? Kokemus täältä on, ettei siitä kukaan mieltään pahoita pysyvästi, kun se tehdään ajoissa ja pidetään ovi auki kehittyä hitaammin. 

Aix Ucf - Luynes Sports 9.2.2014

Tälläinen henkilökuva-video syntyi viimeisestä sarjamatsista Aixia vastaan. Oheisesta linkistä pitäisi päästä Youtubeen katsomaan miltä näyttää kun aurinko paistaa ja peli kulkee:

 http://www.youtube.com/watch?v=WH8FDlRxQjQ

Pelimiehemme on punainen "10".

2013 pakettiin ja 2014 käyntiin

Ranskalainen sarja kestää kauan. Se alkaa syyskuussa ja päättyy kesäkuussa. Kesken kauden on useampi lomatauko ja näistä pisin on joululoma. Tänä vuonna joulutauko venyikin erityisen pitkäksi, sillä ensimmäinen sarjakierros joulun jälkeen peruttiin kokonaan. Sääennuste uhkasi tuoda huonoa keliä etelään ja kun kentät olivat vetiset jo ennestään, niin koko Ranskan eteläosan futis pidettiin pari viikkoa lisää tauolla. Kun pelejä on paljon, on helpompi siirtää kaikki, kuin alkaa tekemään paljon muutoksia. Näin täällä.

 Vuodesta 2013 jäi hyvä maku. Varsinkin alkanut kausi on tuonut vastuuta ja peliaikaa 10-paikalla, mikä on ollut tärkeää repaleisten alkuvuosien jälkeen. Ensimmäistä kertaa kohta kolmen vuoden aikana voidaan sanoa, että pelimiehemme saa taitojensa mukaista kohtelua. Se vaati pysymistä samassa seurassa yli kauden ajan ja pyyteetöntä työntekoa, pakin tontilta aloittaen. Tänne joskus siirtyvien pelaajien onkin hyvä muistaa, että taidot eivät välttämättä paina vaakakupissa, kun joukkueita kasataan ja pelipaikkoja mietitään. Tärkeintä on tehdä työtä kuten valmentaja vaatii ja toivoa, että luottamus rakentuu mahdollisimman pian.

 Vuodelle 2013 kertyi 31 virallista matsia, mikä on vähemmän kuin Suomessa tuli vuosittain plakkariin. Näistä kuitenkin laskeskelin noin 15-20 olevan kovatasoista tai todella kovatasoista, joten haastettakin on riittänyt. Näistä peleistä saadun kokemuksen arvo on suuri, kun ajatellaan paluuta Suomeen. Uskoakseni täältä palattaessa ei vastustajan väri tai koko juurikaan enää punttia tutista.

 Pelaajan henkilökohtaisen kehittymisen kannalta on ollut hyvä, että täällä on ollut riittävästi taitavia vastustajia, joiden kanssa voi mitata omaa kehittymistään. Tämä seikka on Marseillessa eri tasolla kuin Suomessa oli. Kun PKKU:n kanssa oli tahkonnut pari kierrosta etelä-länttä, niin vastustajien parhaimmisto tunnettiin jo ja valmentajat pystyivät ottamaan tämän huomioon taktiikoissaan. Täällä vastustaja on lähes poikkeuksetta tuntematon. Joka pelissä on siis kyseessä uudet haasteet ja uudet mittarit.

 Alkaneella kaudella on nyt pelattu yhteensä 18 peliä, joissa pelimiehellemme on kertynyt 11 maalia. Tätä voidaan pitää oikein hyvänä tuloksena. Uskoakseni sarjassa ei ole kovinkaan montaa pelaajaa, joka olisi pystynyt samaan.

 Tänään sarja viimeinkin saatiin taas käyntiin. Vastaan asteli legendaarisen Zidanen vanha junnujoukkue, SO Septeme. Tämä on aivan Quartier Nordin (pahamaineisen Pohjois-Marseillen kaupunginosan) laitamilla sijaitseva kaupunginosa, jossa suuret kerrostalot alkavat jo häämöttää lähistöllä. Koska molemmat joukkueet ovat vielä tasapisteissä taistelemassa noususta takaisin Excellenttiin ( keväällä molemmat joukkueet pudotettiin sieltä alas ei-pelillisin perustein), oli odotettavissa tasainen ja kiihkeä taistelu.

 Torjuttu rankkari toi vierasjoukkueelle kaksi pinnaa tasapelistä. Äänekkään paikallisyleisön edessä lähimmäs maalintekoa pääsi suomalaisvahvistus, jonka maanuoliainen osui viistosti takatolpan sisäreunaan. Jostain kumman syystä pallo harmittavasti kimposikin takaisin kentälle ja pelin lopputulokseksi kirjattiin 0-0. Mitään ei hävitty, jos ei voitetukkaan. Härdelli/tappelussakin tuli tasapeli.