Syksy on
ollut Etelä-Ranskassa kohtuullisen synkkä. Kolmeen-neljään otteeseen maakuntaan
on julistettu oranssin tason hätätila sateiden vuoksi. Tuo on toiseksi korkein
taso ja miltei joka kerta se tarkoittaa todella pahoja tulvia pienillä alueilla
ja muuten vaan suuria sademääriä laajemmilla alueilla. Koska maaperä täällä on
kova, hiekkainen ja kivinen, ei sadevesi imeydy kuten Suomessa, vaan se juoksee
pintoja pitkin pilaamassa mm. jalkapallokenttiä.
Niinpä
otteluita ja kokonaisia sarjakierroksiakin on peruttu ja siirrelty syksyn
aikana useampaan kertaan. Sarjapelejä on saatu kasaa Luynesissä vain seitsemän,
joten keväälle niitä on jäämässä yksitoista. Kaikenkaikkiaankin pelejä syksylle
on kertynyt vain 15. Seitsemästä
sarjapelista Kovanen on pelannut viisi, kun merkityksettömässä Provencen cupin
ottelussa nilkka vääntyi huonosti rakennetulla tekoalustalla. Paluun kentille
hän teki US Miramasia vastaan viime lauantaina, joten nyt jalka tuntuisi taas
kestävän kuukauden tauon jälkeen.
Vastaan
tullut Miramas oli lähes täysin arabi-taustainen joukkue. Katsomosta kiiri
"Yalla yalla!"-kannustuksia ja arabiankielistä sättimistä
tuomaristolle. Alueen murteella säestettynä tämä kuulostaa eräänlaiselta
suhisevalta murinalta.
On aika
tyypillistä tälle alueelle, että joukkueet muodostuvat etnisiksi
kokonaisuuksiksi. Valmentajan tausta tai voimakkaiden pelaajien taustat usein
houkuttelevat samantaustaisia poikia hakeutumaan juuri kyseiseen joukkueeseen.
Miramasin tapauksessa tuo on hieman yllättävää, sillä kaupunki (24 000 as.) on
hieman erossa muista kaupungeista.
Kovasen
paluu kentälle alkoi penkiltä. Portti kentälle aukesi vasta reilun puolen
tunnin pelin jälkeen, kun kotijoukkue oli ajautunut sekavaan tilaan ja 0-1
tappiolle. Kovasen tullessa kentälle, omalle paikalleen kympiksi, tapahtui
"Litmaset" ja koko joukkueen peli rauhoittui. Pelin painopiste
siirtyi Miramasin maalille ja vääjäämättömästi ote siirtyi Luynesille.
Lopputulos
2-1. Voitto Luynesille ja erittäin tasaisessa sarjatilanteessa joukkue nousi
kakkosriville. Aluksi palloja sinne tänne huiskinut Kovanen sai loppua kohden
pallotatsiaan takaisin ja ratkaisi ottelun aivan kertakaikkisen loistavalla
yksilösuorituksellaan. Onpa todella suuri harmi isälle, ettei tuo hetki
tallentunut valokuvaksi.
Loppuhetkillä tapahtunut ratkaisu otettiin
villisti juhlien vastaan yleisön ja joukkueen parissa, mutta pitää sanoa, että
kova joukkueen sisäinen kilpailu alkaa näkyä ulospäin. Kun noin 25-miehinen
harjoitusrinki ja miesten joukkueessa pelaavat 19-vuotiaat muodostavat noin
30-35:n pelaajan ryhmän, josta valinnat tehdään, on kilpailu pelipaikoista
edelleen veristä. Vain 14 valitaan peliin ja tuo ryhmä alkaa muodostua
pikkuhiljaa. Mukana joukkueessa on kolme sellaista pelaajaa, jotka mielletään
paikallisten silmissä ulkomaalaiseksi ( Suomi, Irlanti ja Meksiko).
Pohjois-Afrikkalaisia ei sujuvan
ranskankielen vuoksi mielletä tähän
kategoriaan. Tämä tuo negatiivisia piirteitä kentälle ja katsomoon, sillä U19
on viimeinen mahdollisuus saada pojasta pelaaja ylempiin sarjoihin. Jos tässä
sarjassa et lyö läpi, olet tuomittu keskitason joukkueisiin loppuiäksesi. Tämä
on erittäin kova tuomio arabi-perheissä, joissa poikia jumaloidaan ja heidän
vuokseen ollaan valmiita tekemään mitä vaan. Hyvä kun on kilpailua, mutta toivotaan
sen pysyvän kuitenkin aisoissa, ettei ylilyöntejä nähtäisi.
Hyviä pyhiä Suomeen! Alla muutama kuva Luynes Sports - US Miramas ottelusta.