Z5

Z5
Catalansin kotikentän seinältä löytyi jalkapallokulttuuria. Vaikeasti suomennettavissa, mutta koitetaan:" Elämä on lahja, onni ja taistelu." Futiskentälle sopisi ehkä paremmin käännös:" Elämänlahja on onni saada kamppailla!"

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Taustat

Kirjoitan tämän taustakertomuksen monikossa, sillä perheessämme kyseessä on aina ollut koko perheen harrastus.
Aloitimme jalkapalloharratuksen TiPS:in futisleikkiksessä, kun poikamme oli viiden-kuuden vuoden ikäinen. Nuo alkuvuodet olivat mukavaa ja iloista aikaa, jossa vanhempien rooli harrastuksen jatkumisessa oli keskeinen.
Peruskoulun alaluokilla jouduimme vaihtamaan seuran Rajakylän Itä-Vantaan Urheilijoihin, kun harkkamatkat alkoivat olla liian pitkiä arkeen sovitettavaksi. Uudessa seurassa harrastuskipinä tosissaan syttyi ja palloa piti olla potkimassa aina kun siihen vain oli mahdollisuus. Elettiin toka-kolmasluokkalaista aikaa. Tässä iässä eritoten korostuu valmentajan vaikutus peli-intoon ja saammekin kiittää, että IVUssa oli vaativa, mutta kannustava valmentaja tuolloin tarjolla.
Neljännelle luokalle mennessä tuli muutto Sipooseen ja aloimme kasvattamaan häntiä Sibbo Vargarnan kaksikielisessä pallokoulussa. Tällöin lapsemme alkoi myös puhua toistuvasti jalkapalloammattilaisuudesta tavoitteenaan, Mäkelänrinteeseen pyrkimisestä ja muu elämä futiksen ulkopuolella alkoi menettää merkistystään. Mukava partioharrastuskin sai väistyä futiksen tieltä.
13-vuotiaana saatu Joona Toivion lupaavan pelaajan palkinto oli lopullinen kipinä innostukselle ja turvallisesta kyläseurasta piti päästä vihreämmille laitumille. Vanhempina olimme luvanneet tukea urheilulle niin kauan kuin koulu sujuu ja innostusta riittää, joten tuolloin tuli aika lunastaa annetut lupaukset. Alkoi tehokuljetusten futisvuosi Tuusulaan ja Keravalle.
Nyt, kun takana on onnistunut kausi Etelä-Länsi sarjassa, kertyi pelurillemme sen myötä lisää itseluottamusta. Kauden tärkein kasvattava tekijä olikin havainto, ettei kovinkaan kärki ole kaukana edellä. Se on saavutettavissa ja ohitettavissa.
Kulunut kausi kehitti myös sekä fyysisesti, että pelillisesti. Kyläseuran soolokuljetukset vaihtuivat joukkuepelaamisen oppiin ja Ranskaan lähtiessämme olemme vanhempinakin alkaneet jo jakaa saman intohimon ja uskon, joka lapsellamme on ollut jo vuosien ajan päämäisesti mielessään. Kovalla työllä ja hyvällä asenteella jatkaen, tulevaisuus on omissa käsissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti