Valoa jalkapallokansalle...

Palasin lyhyeltä Suomessa vietetyltä joululomalta töihin viikkoa ennen muuta perhettä. Kun yht'äkkiä ei ollutkaan mitään tekemistä kokonaiseen viikkoon, päätin käyttää ajan hyödyksi. Niinpä iltaisin pikkutunneilla sorvasin excel sauhuten pelimiehelle uutta harjoitusohjelmaa.

Muuton jälkeen syksyllä, oli pelurillamme muutama musta hetki, kun usko paikalliseen harjoitteluun - tai oikeammin sen puutteeseen - oli viedä urheilijaltamme motivaatiot. Päätimme tuolloin, että pyrin laatimaan hänelle ohjelman paikkaamaan saamatta jäänyttä valmennusta ja treeniä. Teimme yhdessä syksyksi ohjelman, jossa oli 14 viikkotuntia urheilua. Mikä tärkeintä, tuossa ensimmäisessä jaksossa oli oma seuranta tehdyille harjoituksille. Harjoitusohjelman sisältö rakentui niistä osa-alueista, joissa tuntui olevan parantamisen varaa. Ohjelma on tuntunut auttavan sekä motivaatioon, että niihin osa-alueisiin, joita halusimme yrittää korjata.

Kun ohjelmallinen urheilu tuntuu olevan motivoiva ja kannustava tapa harrastaa, päätimme jatkaa samaan tapaan tänäkin vuonna. Tähtäimeksi asetettiin uskon säilyminen omaan tekemiseen ja samalla näyttää ranskalaisille närhen munat.

Harjoitusten sisältö on alkuvuonnakin minulta, mutta syksyyn nähden on tulossa liikkuvuuden  ja nopeuden kehittämiseksi muutamia lisäharjoituksia. Jatkossakin viikkotunnit ovat 14, mutta enää ei koululiikuntaa tai tennistä isän kanssa lasketa mukaan. Ja vapaapäivä pyhitetään joka viikolle vastakin.

Toistaiseksi valmennussuhteessa on rauha maassa ja isä & poika jatkavat hyvässä hengessä. Katsotaan mitä uusi vuosi tuo tullessaan ja miten tuo uusi harjoitusohjelma maittaa.

Muuten ... Hämmästyttävä havainto paikalliselta pallokentältä oli, että sen valot olivat visusti sammutetut koko koululoman ajan. Tässä kaupungissa kukaan ei pelannut jalkapalloa lähes kahteen viikkoon! Kun koulut alkoivat, tuli myös valot illaksi jalkapallokansalle ja kiihkeä, innostunut futaaminen sai alkaa.

Terveiset kaikille lukijoille ja Hyvää Uutta vuotta!