Tuhlaajapojan paluu

Hyytävä talvi ja sen vaatima raskas kahden viikon sarjan peruutus, sekä koulun talviloma, joka ei ajoittunut samalle ajalle talven kanssa, tekivät alkuvuoden sarjasta kovin hajanaisen. Pelimies ei oikein päässyt vauhtiin, kun tapahtumia oli harvakseltaan ja tuloksena olikin kuiva kausi. Tammi-helmikuun aikana pelatuissa sarjamatseissa (joita oli siis yhteensä vain 4 kpl) tuloksena oli laihat 0+0, vaikka joukkue pelasikin hyvin.

 Vasta vuoden viides matsi toi mukanaan sarjabyyrin numero 5 (nyt tehot sarjassa 5+7). Maali syntyi muutaman yksinläpitilanteen ja hutikudin jälkeen maalivahdin jalkojen välistä, joten kyseessä on varsinainen tuhlaajapojan paluu. Toivottavasti nyt putosi muutama apina reppuselästä ja peli kulkee taas kesäisemmin jatkossa.

Kuivaan kauteen voi olla monta syytä, mutta yksi pitää tunnistaa ja tunnustaa. Vieraassa ympäristössä on kaikkien asioiden oltava kunnossa, jotta keskittyminen peliin on mahdollista. On muistettava, että pelisuoritusten pitää antaa joustaa, jotta muut asiat saadaan järjestettyä kuntoon ja jalkapallo tulee sitten kuitenkin vasta perustarpeiden jälkeen. Jos vanhemmat tai pelaaja itse asettaa jatkuvan menestyksen tavoitteekseen, on uudessa ympäristössä lähestulkoon ihme, jollei jokin ulkoinen tekijä häiritse onnistumista.

 Meidän tapauksessamme ulkoisen häiriön aiheutti väärä kouluvalinta, joka meidän vanhempien olisi pitänyt tunnistaa nopeammin. Kun nuori pelimies koulussa turhautuu ja opetukset tuntuvat vaikeilta, on vaikea kantaa sellaista itsetuntoa kentällä, kuin kovassa taistossa olisi tarpeen. Vanhempien pitääkin olla aistit valppaina tukemaan ja - joskus radikaalisti - reagoimaan, mikäli pelin ja muun elämän yhdistelmä käy raskaaksi.

 Onneksi oma työnantajani ymmärsi tilanteemme ja saimme pelimiehen pika pikaa uuteen parempaan kouluun, joten nyt elämä näyttää valoisammalta. Läksyjä on luvassa entiseen verrattuna 100% lisää, mutta toisaalta liikuntaa on koulussa 4 tuntia viikossa. Lajiksi sai jopa valita futiksen koulun omalla street-futiskentällä. Hieman toista kuin kajahtaneen sotainvalidin kuntopiirit 70- ja 80-luvulla hikisessä jumppasalissa.
 
Kun futarille vielä sallitaan aikaa sopeutua muutokseen rauhassa, niin eiköhän ne verkot syssymällä taas ole tötteröllä.