Tälläisten ammattiherjaajien ajattelussa joukkueajattelu on lyönyt yli. Tärkeintä ei ole tukea pelaajia, vaan varmistaa, että joukkue on paras mahdollinen. Niinpä kotijoukkueenkin katsomo on omilleen todella vaikea, jos peli ei kulje tai suusta on tullut sammakoita.
Herjan kohteena olevalle pelaajalle tämä tarkoittaa äärimmäisen kovaa stressiä, sillä katsomo on erittäin armoton. L'OM - Caen pelin aikana Olympiquen vaihtopenkki kävi lämmittelemässä kentän reunalla. Kun katsomo tämän huomasi, alkoi ammattihuutelijoiden kuoro pommittaa:
"Hei Gignac, loukkaannu pian! Palaa takaisin Toulouseen! Sä oot tosi huono, surkea."
"Morel, sä oot pa**a! Äitisi häpee sua!"
Tätä huutelua ja provosointia jatkui koko pelin ajan, sillä
vaihtopenkki lämmiteli lähes koko ajan. Yhdessä vaiheessa osa pelaajista lähti
mukaan ja koitti vastata huuteluun, mutta kokeneet joukkuetoverit onneksi
työnsivät hermostuneet takaisin ruotuun. Ammattihuutajalle tämä oli kuin
piristysruiske ja huutelu sen kuin kiihtyi.
Lopulta parjatut pelaajat vaihdettiin kentälle. Ulos tuleva
pelaaja sai suosionosoitukset, joskaan niihin ei ehkä ollut aihetta. Sen sijaan
kentälle juoksevalle buuattiin nyt koko katsomon voimalla. On melko varmaa,
ettei kumpikaan mainituista pelaajista enää ensi kaudella potki Marseillessa.
Pystyi näet hyvin näkemään, että tunne oli molemminpuolinen katsomon ja
kyseisten pelaajien välillä.
Oma pelimiehemme on ilmoittanut jo monen vuoden ajan tavoitteekseen pelata ammatikseen. Kun koitin tuon matsin jälkeen kysellä, josko hän olisi tullut toisiin ajatuksiin, niin vastaus oli." Entistä varmemmin, tuli vaan lisäenergiaa kun näki taas läheltä mikä on tavoite." Mitään negatiivista ei hänen muistoihinsa ollut tallentunut.
Jotakin huippu-urheilijoissa varmaan on, mikä saa kaiken pahan ja epäolennaisen peittymään heidän ajatuksistaan ja pelkkä rakkaus lajiin saa muodostamaan päätöksen jatkaa urheilulajiaan. Kaipa se on yksi vaatimus huipulle pääsemiseksikin, joten suotakoon moinen kirkassilmäisyys heille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti