Ranskalainen sarja kestää kauan. Se alkaa syyskuussa ja
päättyy kesäkuussa. Kesken kauden on useampi lomatauko ja näistä pisin on
joululoma. Tänä vuonna joulutauko venyikin erityisen pitkäksi, sillä
ensimmäinen sarjakierros joulun jälkeen peruttiin kokonaan. Sääennuste uhkasi
tuoda huonoa keliä etelään ja kun kentät olivat vetiset jo ennestään, niin koko
Ranskan eteläosan futis pidettiin pari viikkoa lisää tauolla. Kun pelejä on
paljon, on helpompi siirtää kaikki, kuin alkaa tekemään paljon muutoksia. Näin
täällä.
Vuodesta 2013 jäi hyvä maku. Varsinkin alkanut kausi on
tuonut vastuuta ja peliaikaa 10-paikalla, mikä on ollut tärkeää repaleisten
alkuvuosien jälkeen. Ensimmäistä kertaa kohta kolmen vuoden aikana voidaan
sanoa, että pelimiehemme saa taitojensa mukaista kohtelua. Se vaati pysymistä
samassa seurassa yli kauden ajan ja pyyteetöntä työntekoa, pakin tontilta
aloittaen. Tänne joskus siirtyvien pelaajien onkin hyvä muistaa, että taidot
eivät välttämättä paina vaakakupissa, kun joukkueita kasataan ja pelipaikkoja
mietitään. Tärkeintä on tehdä työtä kuten valmentaja vaatii ja toivoa, että
luottamus rakentuu mahdollisimman pian.
Vuodelle 2013 kertyi 31 virallista matsia, mikä on vähemmän
kuin Suomessa tuli vuosittain plakkariin. Näistä kuitenkin laskeskelin noin
15-20 olevan kovatasoista tai todella kovatasoista, joten haastettakin on
riittänyt. Näistä peleistä saadun kokemuksen arvo on suuri, kun ajatellaan
paluuta Suomeen. Uskoakseni täältä palattaessa ei vastustajan väri tai koko juurikaan
enää punttia tutista.
Pelaajan henkilökohtaisen kehittymisen kannalta on ollut
hyvä, että täällä on ollut riittävästi taitavia vastustajia, joiden kanssa voi
mitata omaa kehittymistään. Tämä seikka on Marseillessa eri tasolla kuin
Suomessa oli. Kun PKKU:n kanssa oli tahkonnut pari kierrosta etelä-länttä, niin
vastustajien parhaimmisto tunnettiin jo ja valmentajat pystyivät ottamaan tämän
huomioon taktiikoissaan. Täällä vastustaja on lähes poikkeuksetta tuntematon.
Joka pelissä on siis kyseessä uudet haasteet ja uudet mittarit.
Alkaneella kaudella on nyt pelattu yhteensä 18 peliä, joissa
pelimiehellemme on kertynyt 11 maalia. Tätä voidaan pitää oikein hyvänä
tuloksena. Uskoakseni sarjassa ei ole kovinkaan montaa pelaajaa, joka olisi
pystynyt samaan.
Tänään sarja viimeinkin saatiin taas käyntiin. Vastaan
asteli legendaarisen Zidanen vanha junnujoukkue, SO Septeme. Tämä on aivan
Quartier Nordin (pahamaineisen Pohjois-Marseillen kaupunginosan) laitamilla
sijaitseva kaupunginosa, jossa suuret kerrostalot alkavat jo häämöttää
lähistöllä. Koska molemmat joukkueet ovat vielä tasapisteissä taistelemassa
noususta takaisin Excellenttiin ( keväällä molemmat joukkueet pudotettiin
sieltä alas ei-pelillisin perustein), oli odotettavissa tasainen ja kiihkeä
taistelu.
Torjuttu rankkari toi vierasjoukkueelle kaksi pinnaa tasapelistä.
Äänekkään paikallisyleisön edessä lähimmäs maalintekoa pääsi
suomalaisvahvistus, jonka maanuoliainen osui viistosti takatolpan sisäreunaan.
Jostain kumman syystä pallo harmittavasti kimposikin takaisin kentälle ja pelin
lopputulokseksi kirjattiin 0-0. Mitään ei hävitty, jos ei voitetukkaan.
Härdelli/tappelussakin tuli tasapeli.