Excellent!

Onnistunut seuran vaihto on tehty ja kausi jatkuu nyt porrasta ylempänä. Sarjataso on nimeltään excellent. Pelurimme KK oli heti ensimmäisessä matsissaan avauksessa ja saikin pelata koko 90 minuuttisen sateen liukastamalla kentällä. Uusi pelipaikka löytyy seurasta nimeltään Luynes Sports, U17-vuotiaiden ykkösjoukkueesta ja keskikentän vasemmalta laidalta. Kaikki on siis tällä hetkellä niin kuin pitääkin, joten nyt on aika keskittyä pelipaikan varmistamiseen ja oman pelisuorituksen kehittämiseen sarjan vaatimalle tasolle.

Jos surffailu kiinnostaa, niin uuden seuran sivuilta löytyy tietoa mm. U15 vuotiaiden poikien joukkueessa pelaavasta tytöstä, joka voitti juuri muutama viikko sitten tyttöjen maailmanmestaruuden Ranskan paidassa. Samoin seurasta on lähtenyt naisten euroopanmestari ja miesten puolella ammattilaisia mm. Monacon riveihin. Ensihavainnot valmennuksesta ovatkin suorastaan hämmentyneitä, sillä uusi valmentajakaksikko on aivan loistava! Emme olleet uskoa todeksi, kun päävalmentaja piti pelimiehellemme puhuttelun parin ensiviikon aikana näkemäänsä perustuen ja kertoi olevansa iloinen uuden pelimiehen saapumisesta joukkueeseensa.

Ennen tämän aamun kierrosta tilanne sarjassa U17 Excellent, joka on Provencen alueen ylin sarjataso, oli seuraava:

Pl	Equipe	Pts	Jo	G	N	P	F	Bp	Bc	Pé	Dif
1	Ohs Camp Leveque	14	4	3	1	0	0	11	2	0	9
2	Es Vitrolles	13	4	3	0	1	0	9	7	0	2
3	Es La Ciotat	13	4	3	0	1	0	9	4	0	5
4	As Mazargues	11	4	2	1	1	0	8	6	0	2
5	Usc Baille Floralia	11	4	2	1	1	0	7	3	0	4
6	Es Pennoise	8	4	1	1	2	0	8	9	0	-1
7	So Septemes	8	4	1	1	2	0	6	9	0	-3
8	Luynes Sports	6	4	0	2	2	0	4	7	0	-3
9	So Caillols	4	3	0	1	2	0	4	10	0	-6
10	Sc Air Bel 3	3	3	0	0	3	0	2	11	0	-9

Voitosta palkitaan neljällä pisteellä, tasapelistä kahdella ja tappiostakin saa yhden pisteen.

Lyunes on aloittanut aika vaisusti ja jopa seuran predentti kävi pitämässä motivointipuheen pojille. Se kantoi tänään tasapeliin Marseillen As Mazarguesia vastaan. Tuota Mazargues-tasapeliä voi pitää hyvänä suorituksena, sillä joukkue on viime aikoina kokenut muutoksia ja vastustajakin oli kovatasoinen joukkue.

Sarjan joukkueista sen verran, että OHS Campagne Leveque, Mazargues, Baille, Caillols ja SC Bel Air 3 ovat Marseillelais-joukkueita, kun taas Vitrolles, Pennoise, Septemes ja Lyunes ovat Marseillen lähikaupunkeja kiinnikasvaneena suurkaupunkiin. La Ciotat on sarjan ainoa oma kaupunkinsa rannikolla noin 40 km Marseillesta  Italian suuntaan.  Sporting Club Bel Air on muuten yksi Ranskan parhaista junnujoukkueista ja se pelaakin U17-sarjaa vielä neljällä joukkueella, jotka kaikki ovat eri tasoilla. Ei voi kuin hämmästellä tätä pelaajien määrää verrattuna Suomeen, missä joukkueiden määrä kituu pikkuhiljaa alemmas ikäluokan vanhetessa.

Tein seuran vaihdon tuomien ikävien tilanteiden siivittämänä päätöksen kirjoittaa pienen, muutaman sivun "muuttajan oppaan". Yritän laittaa sen Palloliittoon tiedoksi sille loistavalle tiimille, joka ulkomaalaisia siirtoja järjestelee. Oppimme seuran vaihdon yhteydessä oli, että tänne muuttava ja futista harrastava voi tosiaankin onnistua laittamaan itsensä tukalaan tilanteeseen. Mitään tukimalliahan ei ole olemassa, vaan jokainen on omillaan, joten olisi tarpeellista antaa kaikki mahdollinen tuki ja neuvot jo heti läksiäisiksi.

Seuran vaihto häämöttää

Sarja-avaus tuli ja meni. Seuraavina viikkoina odottelimme hämmennyksen vallassa, josko pelurimme olisi seuraavan matsin kokoonpanossa. Kolmessa seuraavassa ottelussa ei kuitenkaan apuja tarvittu, joten tilanne alkoi näyttää huonolta. Useiden poikien tilanne vaikutti vieläkin huonommalta, sillä heille ei ollut ensimmäisten kahden kuukauden aikana siunaantunut peliaikaa ollenkaan. Kovasti närää itsessäni herätti se seikka, että valmentaja-duon oma poikakolmikko oli joka kerta valittuna peliin. Tämä siitäkin huolimatta, että he eivät osallistuneet try-outiin, käyneet harjoituksissa tai olleet muutenkaan pelillisesti oikealla tasolla. Meille alkoi käydä selväksi, että kyseessä oli täysin itsekeskeinen valmennus.

Kun pelimies kävi kolmannen matsin jälkeen kyselemässä mikäs nyt mättää, niin valmentaja antoi lupauksen peliajasta seuraavassa matsissa. Valoa tunnelin päässä, joten jospa tämä nyt lähtisi paremmille raiteille? Mutta pa***nmarjat se mihinkään muuttunut, sillä seuraavan matsin tullen ykkösjoukkueesta saapui 7 vahvistusta. Yhdessä valmentajien poikien kanssa joukkue oli näin kasassa ja pelurimme ei saanutkaan pelipaikkaa lupauksista huolimatta. Luottamuksemme valmentajaan loppui saman tien.

Yhdessä - koko perheen voimin - teimme päätöksen vaihtaa seuraa. Koko perhe tarvittiinkin mukaan päättämään, sillä vanhaan seuraan nähden mukaan tulisivat taas harkkakyyditykset, joilta olimme ensimmäisen vuoden välttyneet. Koska puoli Ranskaa istuu autossa kuuden ja puoli seitsemän välissä (työmatkaliikenne ja harrastukset, jotka kaikki alkavat klo 18.30), tulee uusista treenikuljetuksista kieltämättä haaste. Onneksi uusi seura löytyi läheltä koulua, joten ainakin osan harjoituksista voi hoitaa suoraan koulupäivän päälle.

Uusi seura on nimeltään Luynes Sports, ja sen ykkösjoukkue (johon pelimiehemme pääsi mukaan) pelaa sarjaporrasta ylempänä kuin entisen joukkueen kakkonen, jossa peliaikaa ei herunut. Samalla saimme siis kovemman sarjan, eli District Provencen korkeiman sarjatason, Excellentin. Vaikka vertaaminen onkin aina vaikeaa, voisi kuvitella Suomen aivan kärjen (1996) pystyvän tähän tasoon, joskin peli on nopeampaa, kovempaa ja tiiviimpää kuin Suomessa. Tason pitäisi olla riittävä loogiseen kehittymiseen, mikä on mukava plussa tilanteessa. Edellisenä vuotena oppi tuli liikkeen ja pelirytmin parantumisena ja nyt seuraa toinen askel vuotta vanhempien ollessa mukana tuomassa lisää kovuutta ja vauhtia. Oikeastaan siis positiivinen käänne. Toivotaan vaan, että uudessa seurassa tulee peliaikaa ja kovia matseja.

Lyunes Sportsissa on aivan erilainen henki kuin isommassa ASA:ssa oli. Harjoituksissa painetaan kovaa, mutta hymy on herkässä ja kilpailu rehtiä. Erotuksena ASA:an, valmennus on ystävällinen, tervehtii ja samoin on muiden vanhempien laita. Ehkäpä pienen kylän kaksi kansainvälistä koulua on luonut tämän kaupunkiin nähden erilaisen tunnelman, vai onko kova kilpailutilanne luonut isompaan joukkueeseen kyräilyn jo nuorissa ikäluokissa?

Uudessa joukkueessa selvisi myös syy vanhan joukkueen kohteluun. ASA on kerännyt liikaa poikia eli lisenssejä, jotta se saa enemmän apurahoja. Kaikkia on käytettävä kentällä, jotta lisenssi pysyy seurassa ja valmentaja saa liksansa liitolta. Tyly meininki, jossa nuori on ottavana osapuolena. Lähitulevaisuudessa selviää, kuinka kovan painin lisenssin siirto uuteen seuraan vaatii. Olemme tähän kuitenkin valmiita ja varautuneita henkisesti parinkin kuukauden pelitaukoon. Palataan tähän sitten seuraavassa blogissa.

Match amical eli "Nyrkit heilumaan, pojat !"

Sarja-avaus meni siis mönkään. Tätä surkeutta lähdettiin paikkaamaan kovalla treeniviikolla ja viikonlopuksi sovitulla harjoitusmatsilla. Näitä sarjan ulkopuolisia pelejä kutsutaan täällä nimellä match amical eli vapaasti suomennettuna ystävyysottelu. Kovin kummallista on se, että noissa "ystävyysotteluissa" on käynyt tällä kaudella vähän niin kuin vanhoissa elokuvissa Don Camillolle, tämän järjestäessä Pepponen kanssa kylien välisiä otteluita. Nyrkit viuhuvat ja ystävyys ei ensimmäisenä tule mieleen ottelua seuratessa.

Alkuun vähän toisintoa viime kaudesta, sillä ensimmäiset 31 minuuttia suomalaispeluri istui penkillä pelin aaltoillessa tuon ajan tasaisena. Päästyään kentälle peli ratkesi hänen maalillaan 33:lla minuutilla. Tosin ennen tätä oli nähty jo yksi tulinen tunteenpurkaus, kun vastustaja huitaisi ASA:n pelaajaa kyynärpäällä kasvoihin ja tämän johdosta ensimmäiset nyrkinvaihdot toimiteltiin siis alkuminuuteilla.

Ensimmäisen puoliajan loppu ja toisen alku siirtävät otteen täysin ASA:lle ja peli on ratkenneena lukemiin 1-5. Tässä vaiheessa ensimmäisen kerran, ehkä palkinnoksi hyvin pelatusta matsistaan pelimiehemme päästetään lähes oikealle pelipaikalleen vasemmalle alakertaan. Nyt on puolustus kunnossa ja vastustaja turhautuu, kun se ei saa mitään aikaiseksi. 

Lopullinen korkki ketsuppipullosta pamahtaa auki, kun oma suomalaisemme ottaa pallon vastustajan hyökkääjältä aivan 100-0 ja lähtee nousemaan ylöspäin noin 85. minuutilla. Tuo nöyryyttävä temppu kostetaan heti takaapäin viikatteella ja kun pelurimme istuu maassa kiroilemassa, tulee ylhäältä vielä nyrkki naamaan. Samassa koko kenttä on mätkimässä toisiaan, suomalaispelurin istuessa maassa ihmettelemässä mitä oikein tapahtui. Jopa vastustajan maalivahti juoksee esittelemään vaarallisia karatepotkujaan nappikset jalassa ja kaaos on täydellinen. Tuomari viheltää pelin loppuneeksi ja vanhemmat ryntäävät kentälle kiskomaan poikia irti toisistaan.

Sitten huudetaan vähän vanhempien välillä, kenen poika on syyllinen ja kenen taas ei. Tuomarikin saa kuulla osansa. Mutta niin nopeasti kuin kaikki alkoikin, yhtä nopeasti kaikki on ohi. Ranskalaiseen tapaan koko häslinki loppuu kuin leikaten ja tilanne palautuu normaaliksi. Yht' äkkiä on juuri äsken tapahtunut tappelu lähes kokonaan unohdettu ja pojat painuvat koppeihinsa. Voittajat juhlivat ja häviäjiä harmittaa. Viimeiseksi annetaan vielä poskisuukot oman joukkueen vanhemmille ja sitten lähdetään kotiin katsomaan mitä hyvää se mere-cherie on sunnuntailounaaksi laittanut?

Eikös ne Don Camillo elokuvatkin aina päättyneet kaulaileviin vihamiehiin, joita kuitenkin enemmän yhdisti rakkaus yhteisiin asioihin, kuin vihanpito. Kuin isot lapset, jotka eivät voineet välttää kiusausta, kun mahdollisuus kunnon voimainmittelöön avautui? Niinpä niin.

 Täällä väkivalta on osa peliä, mutta tappeluiden seuraukset usein kuitenkin onneksi aika laihoja.

C'est parti, saison 2012 - 2013

Kausi saatiin viimein käyntiin, kun alueen palloliitto sai otteluohjelmansa kasaan. Tätä ihmettä odoteltiin viime hetkille ja vasta viikkoa ennen kauden alkua saimme selville sarjan alkamisen  päivämäärän.

ASA 2:n osalta pohjatyö jäi todella vajaaksi, kun harjoitusmatseja kertyi vain kaksi. Valmennuksella oli kieltämättä myös hieman epäonnea, kun Avignonin turnaus peruuntui, mutta muutoinkin homma tuntui lähteneen lapasesta. Omalla pelikaanillamme oli kauden alla kertynyt treenimatsien minnutteja vain 45, mikä on kaikin tavoin punnittuna kovin vähäinen määrä. Ensimmäinen sarjamatsi oli siis käytännössä myös syksyn ensimmäinen kunnon ottelu.

Kovien karsintojen jälkeen keväällä tunnelmat olivat korkealla, kun molempien ASA-joukkueiden taso näytti kovalta. Syksyn tullen ilmestyi kuvaan kuitenkin "discrimination" ja meidänkin piti jo ryhtyä kyselemään valmentajalta, josko peliaikaa siunaantuu ollenkaan? Harjoitusotteluiden kokoonpanoissa nimittäin pelasi yllättäin 3-4 eri valmentajien poikaa, joista tasan yksi vastaa pelitasoa ympärillä. Lopuilla kolmella ei pitäisi olla mitään asiaa kentälle tällä tasolla. Tuloksista tulikin melkoisia turpalöylyjä ja seuranneiden mielenosoitusten vuoksi kolme poikaa erotettiin määräaikaisesti joukkueesta. Näin siis valmennus laittoi omaa epäreiluuttaan kommentoineet pojat kärsimään.

Oli onni ettei oma poikamme ollut tuolloin kokoonpanossa ollenkaan, sillä ulkomaalaiselta tuskin olisi hyväksytty minkäänlaista naamanvääntelyä tuossa tilanteessa. Tämä on erinomainen muistutus ulkomaille lähteville pelaajille siitä, ettei negatiivisia tunteita saa päästää valmennuksen tietoon. Jos harmittaa, se pitää purkaa nurkan takana tai jossain muualla. Kentällä pitää painaa alusta loppuun oli tulos mikä hyvänsä ja kannustaa muita posittivisella tavalla. Näin saatat aika ajoin päästä samalle viivalle muiden kanssa.

 
Ykkösvalmentajalle hartaasti kirjoittamamme kirje saattoi tuoda hieman tulosta ja sarjamatsissa oli  taas kasassa parempitasoinen porukka, joskin pelikietoon laitetut kolme poikaa siitä puuttuivat. Mikä tärkeintä, suomalainen sai kokonaisen tunnin peliaikaa ja viimeinkin sillä pelipaikalla, jossa varmastikin paras panos joukkueelle tuotetaan. Keskikentällä.

 

 Nappikset ja suojat on tarkastettu. Peli alkaa 16.9.2012. ES Milloises - ASA 2. Piirikunnallista U17-sarjaa Provencen Districtissä.

 Harjoittelematon ja eripuraisen tuntuinen joukkue otti ensimmäisessä ottelussa 4-0 tappion Etoile Sportive Milloisesille, mutta toisen puoliajan lopulla alkoi jo näkyä merkkejä yhteispelin löytymisestä. Onneksi seuraavaan matsiin on taas pari viikkoa väliä ja kenties yksi harjotusmatsi vielä ehditään pelaamaan välissä.

 

Vaikka onkin jo syyskuun puoliväli, helle on kova. Hävityn matsin jälkeen joukkue laitettiin rangaistuslenkille miettimään tekosiaan

Tuleva sarjalohko näyttää kovalta, sillä mukana on vain kaksi kakkosjoukkuetta ja loput kahdeksan ovat ykkösiä. Tämä tarkoittaa kahden ikävuoden sarjajaolla sitä, että pääasiassa pelit ovat vuotta vanhempia vastaan. Mukana sarjassa on Gardanne (25 000 as., kuin Valkeakoski), kolme joukkuetta Marseillesta (n. 1,5 Milj. asukasta) , mm. Septeme, jossa Zidane pelasi, kaksi Aixista (150 000 as.) ja neljä näiden välistä tai ympäristöstä. Pisimmillään pelimatkat tällä kaudella ovat siis 30 km.

Lomilta lomps!

Kuuden viikon kesäloma on ohitse ja joukkue alkaa keräillä itseään taas kokoon kentän laitamille. Tämä ei kuitenkaan tapahdu suomalaisen säntillisesti sovittuna päivänä, vaan jokainen pitää lomaa haluamansa määrän ja ilmestyy paikalle, kunhan vaan jaksaa. Parin viikon ajan poikia on tippunut paikan päälle aina muutama per treenit ja harkkapeleihinkin on päässyt suoraan lomalta.

Treeneissä sen sijaan on ollut urheilullinen ote. Ensimmäisellä viikolla oli neljät pitkät treenit ja viikonloppuna matsi!  Harjoitukset ovat alkaneet jo viideltä. Ensin ohjelmassa on ollut aina lenkkeilyä, urheilukentällä pillin tahtiin kiihdytellen. Lenkin jälkeen treenaus kentällä onkin näyttänyt väsyneeltä heti alkuunsa. Myöhäisimmillään poika on saapunut kotiin vasta puoli yhdeksän jälkeen, joten treenit ovat kestäneet jopa kolme tuntia illassa.

Ensimmäisessä harjoituspelissä saimme vähän esimakua siitä, että kunto tosissaan kannattaa hioa pakettiin. Martiguesin joukkue oli isokoinen, mutta onneksi vielä huonokuntoinen. Keskipituus tuossa kuuluisassa - aikuisten tasolla ammattilaisjoukkueeessa - oli varmasti yli 180cm. No, turpaan tuli 1-2, kun kentällä pyöri kaikenlaisia kesälaitumilta suoraan peliin tupsahtaneita poikia. Toisaalta 3x30 min. kovassa helteessä on ehkä hyväkin pelata mahdollisimman laajalla joukkueella.

Sen enempää ei vielä ole raportoitavaa, joten koostan hieman tätä U17-sarjaa, jossa nyt siis meidänkin 15-v pelaa. Tämä on ensimmäinen sarjataso, jossa on kansallinen kahdeksan lohkoinen liiga. Lohko D:ssä pelaavat etelän jengit kuten OM, Montpellier, Ajaccio, Cannes, Monaco, St.Etienne, Nice, Bastia....

Tässä iässä saa vaihtaa joukkuetta jo kauemmaksikin kuin 50 km kodista ja pelaajia saa myös ostaa. Kansallisen liigan alla on sitten alueelliset liigat. Meidän tapauksessamme kyseessä on Ligue Mediterranee, jossa ylempi sarjataso on nimeltään Division Honneur (DH) ja alempi Division Honneur regional (DHR). Mukana DHR.ssä pelaa myös ASA.n ykkösjoukkue. Nämä edellä mainitut sarjatasot ovat Suomalaisten sarjojen yläpuolella nopeudessaan, kovuudessaan ja raivoisassa yrityksessä. En pyri rehentelemään, vaan tyydyn sanomaan, että näin se vaan valitettavasti on.

DHR:ään pyritään paikallista sarjasta, eli Districtistä. Tällä alueella se on Provencen disrict, jota voinee verrata kooltaan Suomeen. Joukkueita on yhä jäljellä melko paljon kotimaahan verrattuna ja taso leveämpi. Onkin mahdoton sanoa mitkä joukkueet ovat kauden jälkeen kunkin tason kärjessä. Ennakkosuosikkeja ei ole. Tuolla Provencen sarjassa oma poikamme ja hänen joukkueensa ASA 2 U17 taistelee paikasta ylimmällä sarjatasolla.

 Kausi alkaa 9.9 ja sitä ennen kiihkeät turnajaiset ottavat ohjelman haltuun. Ensi viikonloppunakin suuntaamme Avignoniin yhden päivän pikaturnaukseen.

Try-out U17, OSA II

Try-out kausi on jatkunut koko kesäkuun. Joka keskiviikko on pidetty harjoitukset, joissa on joka viikko ollut uusia poikia. Harjoitusten lopuksi on valittu 50:stä noin 40-45 poikaa, jotka saavat jatkaa viikonlopulle. Muille on koittanut ankea kotimatka. Jos olet uusi seurassa, niin näyttö pitää antaa heti kerralla. Parhaat uudet yrittäjät saavat tulla viikonlopun peliin, mutta alustava noin kolmenkymmenen pelaajan runko on jo valittu. Tätä kirjoittaessa seura on pyytänyt suomalaispeluriaan hoitamaan medicalin ja muut paperit kuntoon ensi kautta varten, joten valinta osaltamme lienee selvä.

 Aina kun viikonloppuisin on pelattu, on kyseessä ollut todella kiihkeitä kamppailuja. Joka joukkueessa on näet mukana pelureita, joiden on tehtävä näytöt. Tämä on purkautunut rumina otteina, suoranaisena väkivaltana ja tappeluina. Jopa Zidanen entisen junnujoukkueen Septemen kanssa pelattu "match amical" päättyi joukkotappeluun, joka alkoi harkitusta 'Chuck Norris'-tyyppisestä karatepotkusta joukkueemme pelaajan käsivarteen.

 Jos U15 oli fyysistä ja kovaa taistelua, on U17 luonnollisesti näyttäytynyt vielä astetta fyysisempänä ja todella nopeana tasona. Vuotta nuoremmat pelaajat ovat tosiaan helisemässä isompien fyysisyyden kanssa, sillä 1996 syntyneet pojat alkavat Ranskassa olla täysin aikuisia mitoiltaan.

Ranskalaisen futiksen perussäännöt kaikuvat kentän reunalta kuten aiemminkin, mutta nyt vaaditaan nopeammin "SOLUTION!!", kuin ennen. Tuo tarkoittaa yksinkertaistettuna seuraavaa:

1. Jos sinulla on pallo, laita se heti eteenpäin. Syötä tai vie, mutta toimi heti.
2. Jos sinulla ei ole palloa, tule nopeasti lähelle vastaan ja ole syötettävissä. Älä päästä vastustajaa eteesi. Älä myöskään ole liian kaukana.
3. Jos onnistut harhauttamaan vastustajan, jatka pelaamista nopeasti eteenpäin ja tee Solution.

Toiseen suuntaan perussääntö on "PREMIER!!", jolloin joka palloon pyritään ensimmäisenä.

1. Koita päästä palloon mahdollisimman ylhäältä. Jos et pääse, pyri haittaamaan vastustajaa niin, että toinen pallo tulee omalle joukkueelle.
2. Joka tilanteen jälkeen alkaa välittömästi uusi Premier-tilanne heti edellisen perään, niin kauan kunnes pallo on voitettu tai se ei ole enään pelattavissa.
3. Älä lopeta pelaamista. Ranskalainen ei lopeta, jos tulee harhautetuksi vaan seuraa vastustajaa heti ja pyrkii vähintään haittaamaan tämän suoritusta.

Kun kesä alkoi viime viikolla, myös pelaajilla alkoi jalka painaa kovan helteen alla. Kaksi treenikertaa viikossa onkin ollut riittävä tahti pitkän kauden päätteeksi ja kaikki näyttäisi olevan valmista kesäloman alkamiseen.

 Oma pelimiehemme järjesteli itsensä Hesa Cupiin Sipoon riveissä, joten vapaaehtoinen parin viikon pidennys kauteen näyttää väistämättömältä. Olkoon niin, sillä onhan se varmasti pojalle kiva turnaus ja mukava mahdollisuus pelata yhdessä vanhojen pelikavereiden kanssa. Toivottavasti SV:llä peli loksahtaa paikoilleen ja Brasseille annetaan huutia.

 
Hyvää kesää, palataan elokuussa linjoille.

Try-out U17

Kausi U15 sarjassa on päättynyt ja Ranskalaisessa junioripalloilussa on alkanut ensi kauden rakentaminen, sekä vanhan sarjatason hyvästijättäminen turnausten myötä.

 ASA U15 kävi osallistumassa pienpeliturnaukseen, jossa pelattiin 7v7 puolella kentällä discomusiikin pauhatessa taustalla. Aurinko paistoi ja ihan tosissaan ei ottanut kukaan. Aika mukava tapa heittää vuoden mittaisia hyvästejä vanhoille kavereille vuotta nuoremmissa ja ruveta valmistautumaan seuraavan ikäluokan try-outtiin. Myös vanhat valmentajat saivat hieman vapaampaa yhteiseloa poikien kanssa ja varmaan osaltaan hieman työmotivaation parannusta tehdä lasten kanssa työtä vielä seuraavana vuonna.

Oman pelimiehemme kannalta oli mukavaa, kun ykkösjoukkueen ovi aukeni kauden viimeisillä hetkillä. Vaikka peli sitten loppuikin kaatosateen vuoksi kesken, oli se kuitenkin ykkösjoukkueen peli ja avauksessa. Vastustajana oli Hyeres, mikä on ihan kärkitason huippujoukkueita, joten hyvä mittari nähdä, missä mennään. Tasoeroa ei joukkueiden välillä juurikaan ollut, joten lupaavalta näyttää.

Tätä kirjoittaessa ovat seuraavan sarjatason - alle 17-vuotiaiden U17 - joukkueen try-out karsinnat kovassa käynnissä. Kun pari viikkoa karsintaa on jo pelattu, on kahteen rakennettavaan joukkueeseen käynyt koittamassa noin 50 poikaa kahdesta ikäluokasta. Karsintojen taso on ollut erittäin kova, mutta näyttäisi siltä, että yksi suomalainenkin joukkueessa tulee pelaamaan. Loisto suoritus erittäin fyysisessä seurassa, jossa 173-senttinen pelurimme taittaa olla viiden lyhyimmän joukossa jäljellä olevista!

Try-out on ollut neljän muodostetun joukkueen vastakkaisia pelejä, joita valmennus on seurannut pelin keskeltä ja kentän laidalta. Aina parikymmentä minuuttia peliä kerrallaan ja sitten vaihto. Jos soitat suutasi, loppuvat karsinnat sinun osaltasi siihen. Illan aikana pelejä on pari tuntia, joten näytön paikkoja on kaikille. Kun pelit on pelattu, valmentaja ilmoittaa, kuka tulee seuraaviin harjoituksiin, kuka pelaa tiistaina ja kenen ei enää tarvitse vaivaantua paikalle, vaan saa etsiä joku toisen joukkueen. Peli on selkeä, mutta kohtuullisen julma. Moni poika onkin jo saanut pää painuksissa lähteä etsimään uutta seuraa, mutta onneksi niitä riittää.

ASA U17 pelaa pääasiassa 1996-pohjaisella joukkueella Ligue Mediterraneeta ja 1997-pohjaisella joukkueella Provencen alueellista sarjaa. Molempien osalta edellinen ikäluokka ei ole ollut kovinkaan menestyksellinen, joten kummallakin joukkueella on varmasti kovat nousupaineet.

Peruskoulun päättyminen näkyy täällä monen jalkapalloharrastuksen loppumisena juuri tässä iässä. Näin näyttää käyvän myös lahjakkaimmalle koskaan näkemälleni 1997-pojalle, jota ei ole enää karsinnoissa näkynyt. Babacar oli lähes parimetrinen, hyvin hidasaskeleinen, mutta silti nopea ja mahtavan pehmeän pallotatsin omaava afrikkalaistaustainen poika, joka kentällä oli erittäin suvereeni keskuspuolustaja. Todella harmi, mutta monen tie täällä vie eri suuntaan jo suomalaisittain "kahdeksannelta luokalta".