U17 Gignac DHR - Luynes Sports 1

Kun Ligue Mediterranéen joukkueita vastaan ei pelimiehemme ole kovin usein päässyt kokeilemaan, niin on syytä tallentaa yksi kuvakavalkadi pelistä historiankirjoihin.

Vastustaja ja isäntä joukkue Gignac on Marseillen lentokentän lähistöllä sijaitseva pienehkö lähiö, joka ammentaa poikia Vitrollesista, Penne Mirabeausta ja Martiguesin alueelta. Yhteensä noin 120 000 - 150 000 asukkaan lähiöalueet siis ympäröivät Gignacia, vaikka paikanpäällä sitä ei voikaan uskoa todeksi. Tuntuu kuin olisi eksynyt johonkin pikkukylään, kauaksi muusta maailmasta. Esimerkiksi joukkueen taitava kymppi, oli vastassa jo aiemmin samalla kaudella ES Vitrollesin paidassa sarjatasoa alempana. 

KK:n pelipaikkana oli jälleen kakkonen (oikea laitapakki). Vastustaja Gignac oli kookkaampi ja nopeampi. Tämä onkin suurin ero näiden kahden sarjatason välillä. Liigan tasolla ei ole joukkueessa enää vuotta nuorempia poikia, kuten on Luynesin ja oman poikamme kohdalla tilanne.

 Pallo omissa. Aika katsella hieman ympäröivää vuoristoa ja laskea mielessä kymmeneen.

Kun kyseessä on ystävyysottelu, on tuomari yleensä toisen joukkueen valmentaja. Pelikenttä saattaa olla hyvinkin vaatimaton (kuten tässäkin matsissa), sillä varsinaisia kenttiä säästellään tärkeisiin otteluihin. Nurmelle ei siis ole asiaan, jos ennen peliä on satanut viimeisten päivien aikana.

Täydet minuutit - kuitenkin

Kuinka ollakkaan, myös uusi seura on onnistunut sotkemaan asiansa pahemman päiväisesti. Kun joukkueen sisäinen kilpailutilanne luotiin takaisin (vanhan valmentajan saatua potkut), alkoi osalla pojista ja vanhemmista hermo pettää. Vanha ykkösjoukkueen maalivahtikin vaihtoi seuraa, kun ei kestänyt häpeää kakkosjoukkueessa pelaamisesta.  Samoja merkkejä on osassa kenttäpelaajista. Asiaa ei helpota suurestikaan se, ettei tehdyissä valinnoissa ole juurikaan loogisuutta.

Viisi viimeisintä sarjaottelua eivät ole juuri muuttaneet tilannetta sarjataulukossa, joten paine säilyä ylhäällä on edelleenkin kova.  Joukkue pelaa hyvin, mutta voitot kääntyvät tasureiksi. Se on täkäläisessä sarjasysteemissä myrkkyä, eikä ero häviäviin joukkueisiin kapene kovinkaan nopeasti. Huolen aihetta lisää edelleen se seikka, että sarjan viimeisenä majailee yksi alueen suurseuroista, joka ei taatusti anna joukkueensa pudota. Onhan heillä nyt yksi joukkue jokaisella tasolla.

Omalla pelurimme on pelannut sekä ykkös- että kakkosjoukkueessa. Jostain kumman syystä pelipaikka on kuitenkin löytynyt aina puolustuksesta. Kaikki kenttäpelipaikat on nyt siis Ranskassa koluttu. Uskoakseni tämä johtunee vain siitä, että joukkueen etu ajaa täällä yksilön kehittämisen edelle kun seuralla on tarve menestyä. Koska poikamme on pallovarma ja molempijalkainen, hänet voi laittaa lähes mille pelipaikalle hyvänsä. Mutta turha luulla, että uhraus joukkueen puolesta palkitaan selkään taputuksella, jos pelaat huonosti oudolla pelipaikalla. Ehei, olet juuri niin hyvä kuin viimeinen pelisi. Jos vastustajan hyökkääjä vie sinut kebabille, on varma, että löydät itsesi kakkosjoukkueesta miettimästä syntyjä syviä. Olit sitten puolustaja tai et.

Tärkeintä uudessa seurassa on kuitenkin se, että peliminuutteja tuntuisi tulevan täydet joka pelissä ja otteluissa taso on kova. Kehityskaaren jatkuminen on siis taattu ja se jos mikä on omiaan luomaan motivaatiota harjoitteluun. Valmentajilta tulleen palautteen myötä omaehtoinen harjoitusohjelma on nyt käännetty entistä enemmän tähtäämään fyysisyyden ja nopeuden kehittämiseen. Kovuutta pitää saada lisää, sillä sarjan vuotta vanhemmat pojat ovat ajoittain todella kookkaita. Jopa aikuisiin verrattuna. Kuuntelinkin erään pelin alla US Venellesin joukkueen vanhempia, joiden mukaan kookkaan joukkueen pelaajien tavoitepainoksi oli valmentajan toimesta annettu 85-90kg. Tuohon verrattuna meidän perheemme pelimies on vielä neuvolakokoa.

Talviloman alettua sarja jää nyt kuukauden lomalle ja sinä aikana pelataan vain ystävyysotteluja. Pelimiehemme pääsee käymään pikaisesti koti-Suomessa ja mikä tärkeää, koettamaan taas hieman kuinka pallo pomppii vanhojen kavereiden kanssa.

Neuvoja Ranskaan muuttavalle junnufutaajalle

Otsikon mukainen pieni ohjevihkonen on nyt valmistunut - ihan juuri niin kuin uudenvuoden lupauksessa tuli luvattua. Jos haluat kopion vihkosta, niin laita viesti minulle.

Ohessa pieni katkelma ohjekirjasta herättämään mielenkiintoa:

...

Pitää kuitenkin muistaa, että Ranskassa on yli 2,1 miljoonaa lisensoitua pelaajaa 18 000:ssa joukkueessa. (Suomessa jalkapallon lisenssejä on n. 120 000.)

Erotuksena Suomeen, sarjatasoja on kahden ikäluokan välein, siis U-7, U-9, U-11, U-13, U-15, U-17 ja U-19. Joka toinen vuosi on siis kovaa taistelua vuotta vanhempia vastaan ja joka toinen vuosi pelataan pääosin omaa ikäluokkaa vastaan.

...

Valmentajan vaihtoviikot

Nopeammin kuin ehdin lausua oikein sanan "Bouygues", alkoivat toimet seurassa kriisiytyneen sarjatilanteen vuoksi. Suuresti tykkäämämme ykkösjoukkueen koutsi sai potkut ja ykkös-ja kakkosjoukkueet yhdistettiin. Valmentajan synti oli, ettei hän laittanut poikia tarpeeksi koville, vaan yritti ratkoa kriisiä kertomalla jokaiselle pelaajalle, mitä osa-alueita parantaa. Tuollaiset henkilökohtaiset keskustelut olivat liikaa vanhemmille ja joukkueen presidentille, joten maanantain treeneissä oli sitten jo uudet valmentajat ja uusi kuri. Nyt focus on täysillä yrittämisessä ja itsensä likoon laittamisessa.

On totta, että vanha valmentaja ei ollut kovin suuri taktikko, mutta enää taktiikan ei ole niin väliä. Nyt juostaan ja totellaan. Kun joukkueet yhdistettiin, tehtiin myös selväksi ettei kukaan ole pelipaikkaansa automaattisesti ansainnut ja ykkösjoukkueen peliä tekevät pojat passitettiin auttamaan kakkosjoukkuetta. Kakkosesta taas nostettiin ykkösen peliin useampi poika.

Oma poikammekin löysi itsensä St.Cannatista kakkosen pelistä. Hienon pelin hän pelasikin, joskin sarjatasojen välinen ero oli aika selkeä ja yllättäen topparina pelaaminenkaan ei haitannut.

Toimet tuntuivat auttavan koko joukkuetta, sillä ykkönen pelasi sarjajohtajaa vastaan vieraissa tasan ja kakkonen kävi (pelkästään kolmen ykkösjoukkueen pojan esityksellä) hakemassa helpon vierasvoiton pahimmasta kilpailijastaan St.Cannatista.

Nyt onkin edessä mielenkiintoiset viikot, kun kilpailu pelipaikoista avattiin täysin levälleen ja noin kolmestakymmenestä pojasta valitaan joka viikko uudet joukkueet.

Kikkaa pukkaa

Paikallisen valmennuksen salat aukeavat tuskallisen hitaasti. Välillä ajattelen, että josko niitä onkaan, mutta silloin tällöin jokin pieni aihe aukeaa. Talven mittaan on käynyt selväksi, että  poikamme joukkueen pitää todella taistella sarjapaikastaan kaikin voimin.

Kun Suomessa tehdään valmennusohjelma kauteen ja siihen valmistautumiseen, niin ranskalaisessa valmennusmallissa ohjelma taidetaan tehdä joka viikko. Alkuviikosta valmistellaan pelaavaa kokoonpanoa ja yritetään saada aikaan paras mahdollinen tulos taas seuraavana viikonloppuna. Kun Suomessa ollaan kärsivällisiä ja koitetaan saada joukkuepeli kulkemaan, Ranskassa heitellään pelaajia tasolta toiselle ja ollaan hyvin kärsimättömiä. Tämä on mahdollista, koska pelaajia on joukkueissa paljon ja taso laaja.

Täällä pelaajana olet yhtä hyvä kuin viimeisin pelisi. Harjoituksissa riittää poikia, joiden pitää antaa näytöt seuraavaa viikonloppua varten. Tämä saa aikaan sen, että mikäli joku ottaa hieman rennommin, erottuu hän heti porukasta. On siis parempi laittaa kaikki peliin joka harjoituksessa. (Joskus rötväily saattaa tarttua koko joukkueeseen ihan niin kuin Suomessakin, kyllä teinit ovat laiskoja täälläkin.)

Kuluneella viikolla on tullut seurattua harjoituksia pitkästä aikaa hieman tiiviimmin. Pelimiehemme joukkueella on alla 3-4 tappio sarjajumbolle. Tältä Air Bel-joukkueelta tosin peliin saapui Ligue mediterranean tason joukkue, joka kävi korjaamassa kakkosreservin asetelmia sarjataulukossa. Tämä oli odotettua, kun peli oli normaalin sarja-aikataulun ulkopuolella peruutuksen vuoksi. Air Bel oli ehkäpä kovin pelimiehemme kohtaama joukkue toistaiseksi, heillä puolustuksen keskipituus taisi olla noin 190 cm.

Tuosta matsista saisi oman juttunsa (meinasin itsekin saada katsomossa turpiin yhdeltä paksulta ukkelilta, joka oli minulle hyvin vihainen), mutta jääköön sikseen. Sanotaan sen verran - ennen kuin lopullisesti unohdamme tuon näytöksen - että sarjassa ei aina pärjätä pelkälla peliesityksellä. Tarvitaan myös kikkailua kulisseissa. Se kuuluu jalkapalloon, ainakin Ranskassa.

Annulée, peruttu

Samalla kun juhlimme joululoman alkua, jäi futiskausikin lomalle. Viimeiset joukkueen harjoitukset pidettiin perjantaina ennen joulua ja paluu arkeen on tammikuun alussa. Pitkä loma kolme kertaa kauden aikana ei enää hätkäytä, kun olemme jo oppineet ettei harjoittelu joukkueen kanssa ole täällä samalla tavoin totista puurtamista kuin se ehkä joskus Suomessa on. Työtä täälläkin tehdään, mutta jokainen tekee pääosan työstään itse - omalla ajallaan. Kun sitten ollaan joukkueen kanssa yhdessä, on joukkuehengen luominen osa jokaista harjoitusta. Tämä ilo ja hymy, yhdistyneenä täyden vauhdin yrittämiseen pitäisi saada tuotua Suomeen:

·        Kun harjoitellaan, on lupa olla iloinen.

·        Kun pelataan, pitää yrittää kaikkensa joukkueen puolesta.

Oma pelurimme on jo vuoden päivät koittanut noudattaa 20 tunnin (aluksi 15 tuntisena) harjoitusviikkoa, josta 6 tuntia viikossa tulee joukkueen ohjatuista harjoituksista ja 2 tuntia pelistä lämpöineen. Jäljelle jäävät 12 tuntia ovat aika haastavia saada täyteen, kun koulupäiväkin on tosi pitkä. Toistaiseksi intoa on riittänyt ja kehittymistä on jatkuvasti tapahtunut ja niitä molempiahan tarvitaan. Kasva Urheilijaksi-sivuston rooli on noussut suureksi ja tuonut tarpeellisen kontrollin yksinäiseen urheilijan arkeen.

Isolta osin täällä mennään säiden ehdoilla. Jos sataa vettä, treenit on todennäköisesti peruttu. Jos sataa lunta, niin kaikki mahdollinen on peruttu ainakin yli seuraavan viikonlopun. Lunta ei ole vielä sadellut, mutta vettä on tänä syksynä tullut aika tavalla enemmän kuin normaalisti. Harjoituksista onkin tämän syksyn aikana peruttu noin viidet.

Kauden viimeinen sarjapelikin peruttiin tuomarin tarkastaessa kentän. Vaikka oli jo ollut muutama päivä aurinkoista, kenttä oli vielä kurainen ja huonokuntoinen. Siitä tuli siis tuomioksi:"Annulée!" ja eikun takaisin kotiin sunnuntain viettoon. Pelin vähemmän pelanneena Luynes Sports on nyt pudonnut toiseksi viimeiseksi, mutta tasaisessa sarjassa on hyvät mahdollisuudet vielä nousta, varsinkin kun molemmat pelit sarjajumboa vastaan on vielä pelaamatta. Sarja jatkuu tammikuun lopussa ja molemmat sarjakärjet tulevat heti seuraavaksi vastaan, joten joukkuehenkeä ja yritystä tarvitaan jatkossakin.

On mahtavaa huomata, että jokainen peli tällä sarjatasolla on tasainen ja kovatasoinen, joten yksilön kehitys on tällä tasolla taattu. Pitää muistaa, että sarja on vuotta vanhempien tasollakin kova, yläpuolella on muutama kymmenen joukkuetta ja alapuolella se puolitoista sataa. Toistaiseksi suomalainen on porukassa pärjännyt ja saanut valmentajalta tukea. Pikku hiljaa tulostakin alkaa tulla, sillä harjoitusottelussa tuli ensimmäinen voitto Gignacia vastaan. Tuossa pelissä pelipaikat loksahtivat kohdalleen ja poikamme pelitoverin mukaan pelurimme antoi "52 läpisyöttöä" hyökkäykseen, heh.

Kyllä se siitä!

Terveisiä Suomeen ja Joyeuses fêtes!

Excellent!

Onnistunut seuran vaihto on tehty ja kausi jatkuu nyt porrasta ylempänä. Sarjataso on nimeltään excellent. Pelurimme KK oli heti ensimmäisessä matsissaan avauksessa ja saikin pelata koko 90 minuuttisen sateen liukastamalla kentällä. Uusi pelipaikka löytyy seurasta nimeltään Luynes Sports, U17-vuotiaiden ykkösjoukkueesta ja keskikentän vasemmalta laidalta. Kaikki on siis tällä hetkellä niin kuin pitääkin, joten nyt on aika keskittyä pelipaikan varmistamiseen ja oman pelisuorituksen kehittämiseen sarjan vaatimalle tasolle.

Jos surffailu kiinnostaa, niin uuden seuran sivuilta löytyy tietoa mm. U15 vuotiaiden poikien joukkueessa pelaavasta tytöstä, joka voitti juuri muutama viikko sitten tyttöjen maailmanmestaruuden Ranskan paidassa. Samoin seurasta on lähtenyt naisten euroopanmestari ja miesten puolella ammattilaisia mm. Monacon riveihin. Ensihavainnot valmennuksesta ovatkin suorastaan hämmentyneitä, sillä uusi valmentajakaksikko on aivan loistava! Emme olleet uskoa todeksi, kun päävalmentaja piti pelimiehellemme puhuttelun parin ensiviikon aikana näkemäänsä perustuen ja kertoi olevansa iloinen uuden pelimiehen saapumisesta joukkueeseensa.

Ennen tämän aamun kierrosta tilanne sarjassa U17 Excellent, joka on Provencen alueen ylin sarjataso, oli seuraava:

Pl	Equipe	Pts	Jo	G	N	P	F	Bp	Bc	Pé	Dif
1	Ohs Camp Leveque	14	4	3	1	0	0	11	2	0	9
2	Es Vitrolles	13	4	3	0	1	0	9	7	0	2
3	Es La Ciotat	13	4	3	0	1	0	9	4	0	5
4	As Mazargues	11	4	2	1	1	0	8	6	0	2
5	Usc Baille Floralia	11	4	2	1	1	0	7	3	0	4
6	Es Pennoise	8	4	1	1	2	0	8	9	0	-1
7	So Septemes	8	4	1	1	2	0	6	9	0	-3
8	Luynes Sports	6	4	0	2	2	0	4	7	0	-3
9	So Caillols	4	3	0	1	2	0	4	10	0	-6
10	Sc Air Bel 3	3	3	0	0	3	0	2	11	0	-9

Voitosta palkitaan neljällä pisteellä, tasapelistä kahdella ja tappiostakin saa yhden pisteen.

Lyunes on aloittanut aika vaisusti ja jopa seuran predentti kävi pitämässä motivointipuheen pojille. Se kantoi tänään tasapeliin Marseillen As Mazarguesia vastaan. Tuota Mazargues-tasapeliä voi pitää hyvänä suorituksena, sillä joukkue on viime aikoina kokenut muutoksia ja vastustajakin oli kovatasoinen joukkue.

Sarjan joukkueista sen verran, että OHS Campagne Leveque, Mazargues, Baille, Caillols ja SC Bel Air 3 ovat Marseillelais-joukkueita, kun taas Vitrolles, Pennoise, Septemes ja Lyunes ovat Marseillen lähikaupunkeja kiinnikasvaneena suurkaupunkiin. La Ciotat on sarjan ainoa oma kaupunkinsa rannikolla noin 40 km Marseillesta  Italian suuntaan.  Sporting Club Bel Air on muuten yksi Ranskan parhaista junnujoukkueista ja se pelaakin U17-sarjaa vielä neljällä joukkueella, jotka kaikki ovat eri tasoilla. Ei voi kuin hämmästellä tätä pelaajien määrää verrattuna Suomeen, missä joukkueiden määrä kituu pikkuhiljaa alemmas ikäluokan vanhetessa.

Tein seuran vaihdon tuomien ikävien tilanteiden siivittämänä päätöksen kirjoittaa pienen, muutaman sivun "muuttajan oppaan". Yritän laittaa sen Palloliittoon tiedoksi sille loistavalle tiimille, joka ulkomaalaisia siirtoja järjestelee. Oppimme seuran vaihdon yhteydessä oli, että tänne muuttava ja futista harrastava voi tosiaankin onnistua laittamaan itsensä tukalaan tilanteeseen. Mitään tukimalliahan ei ole olemassa, vaan jokainen on omillaan, joten olisi tarpeellista antaa kaikki mahdollinen tuki ja neuvot jo heti läksiäisiksi.