Kevätlomalla

Videolla pieni näyte harjotusten tyypillisestä pelinopeudesta U17-joukkueen toimesta. Aina ei mennä ihan näin lujaa, mutta toisaalta taas välillä mennään hullunkiilto silmissä pitkäänkin. Jos joku haluaa pongata omaa poikaamme, hänet löytää aloittamassa videon hyökkäystä ensimmäisenä syöttäjänä.

Futiskausi katkeaa usein koululomien rytmittämänä. Parhaillaan - kun kuluvalle kaudelle on kertynyt nyt noin 20 ottelua - on aika viettää kevätlomaa. Se onkin mennyt omatoimisesti harjoitellessa ja joukkueen toimesta on ollut vain harvakseen videon kaltaisia yhdessäoloja. Sarjakautta on enää neljä kierrosta jäljellä ja Lyunes Sportsin tilanne on hieman helpottanut parin voiton myötä. Loma-ajan harjoitusmatsit onkin voitu vetää läpi sillä porukalla, joka on sattunut olemaan paikalla. Ilman stressiä. Kun tähän kummallisen jouteliaaseen sarjan etenemiseen on tottunut, alkaa tuntua, josko rauhallinen pelirytmi olisikin yksi tae intensiteetin säilymisestä itse peleissä. Ainakin rauhallinen rytmi mahdollistaa jokaiselle pelaajalle omaa aikaa kehittää puutteitaan ja korjata harjoittelun suuntaa jokauden aikana.

Pelimiehemme kannalta omatoimiharjoittelu on keskittynyt fysiikan ja pelinopeuden rakentamiseen.
Nämä ominaisuudet punnitaan taas sitten sarjakauden jälkeen, kun alkaa detection-aika ja kilpailu ensi kauden edustusjoukkueen paikoista. Nuoremmasta ikäluokasta tulee tukku liigatason pelaajia U17:ään, joten odotukset ensi detectionin kovasta tasosta ovat perusteltuja. Sarjassa joukkueen tavoite on varmaankin jotain muuta kuin vain säilyä sarjatasollaan. Kun vielä  koko seuran johto on julkisuudessa linjannut, että LS on neljän vuoden sisällä johtava joukkue Paix D'Aixin alueella, tarkoittanee se ainakin panostusta valmennukseen. Muitakin kovia joukkueita alueella näet riittää.

Kokeilulla U19:ssä

Uuden ykkösvalmentajan kanssa luottamus tuntuu olevan kortilla. Edellisen valmentajan suosikkipelaajat, oma poikamme heidän joukossaan, tuntuvat olevan jonkinlaisella mustalla listalla. Heitä peluutetaan ykkösessä vain pakon edessä, säännöllisen epäsäännöllisesti. Niinpä taustalla onkin tapahtunut mielenkiintoisia juonikäänteitä. Kakkosvalmentaja nimittäin - salaa kolleegaltaan - otti pelimiehemme kokeiluun kolme vuotta vanhempien sarjamatsiin. "Ette sitten kerro kenellekään. Tämä on salaisuus." kuului evästys. Valmentajilla tuntuisi olevan selkeästi eri näkemys peluutuksesta ja kakkoskoutsi haluaa näin ilmaista tukensa KK:n ponnisteluille ottaa vakituinen pelipaikka 17-vuotiaiden edustuksessa.

Tuo U19 matsi St.Cannattia vastaan meni niin hyvin, että yhdeksäntoista vuotiaiden valmentaja esitti pelurillemme kutsun tulla jatkossa tuon ikäluokan harjoituksiin. Onpa tosissaan nyt soppa muhimassa! Pelillisesti meillä ei ole valintaongelmaa, sillä ei täällä pelatessa ole muuta väliä kuin ajatella mahdollisimman hyvin kehityskaareen soveltuvaa pelaamista. Tuo 19-vuotiaiden sarja on nopeampi ja fyysisempi kuin kaksi vuotta nuorempien. Kuitenkaan mainittavaa ongelmaa pärjäämisessä ei ollut, vaikka vauhti olikin aika kovaa. Painoerokaan muihin nähden ei ole enää liian suuri. Pienehkö ja teknisesti taitava poikamme olikin alun jälkeen kuin kala vedessä ja nautti vauhdista. Myös tolpat kolisivat, kun pelipaikka hyökkäävässä oikean laitalinkin roolissa oli mahdollinen. Maali jäi kuitenkin saamatta ja peli päättyi tasan 1-1. Todella hyvä näyttö kovassa pelissä ja täydet peliminuutit.

Oman joukkueen kanssa työ jatkui kakkosessa. Matka kulki lentokentän taakse Rognaciin,  jossa vastaan tuli keskikastissa majaileva kotijoukkue. Mikäs tätä kirjoitellessa, kun 2-3 voitossa liberon paikalta tuli metsien miehelle tehot 2+1 ja henkilökohtaisesti kauden paras peli. Kerrassaan hieno ja jännittävä viikonloppu!

Valitettavasti täällä on sadellut ja perheemme tytöt ovat joutuneet jättämään matseja väliin. Toivottavasti talvi loppuu pian ja saadaan kaikki kannustusjoukot taas mukaan.

U17 Gignac DHR - Luynes Sports 1

Kun Ligue Mediterranéen joukkueita vastaan ei pelimiehemme ole kovin usein päässyt kokeilemaan, niin on syytä tallentaa yksi kuvakavalkadi pelistä historiankirjoihin.

Vastustaja ja isäntä joukkue Gignac on Marseillen lentokentän lähistöllä sijaitseva pienehkö lähiö, joka ammentaa poikia Vitrollesista, Penne Mirabeausta ja Martiguesin alueelta. Yhteensä noin 120 000 - 150 000 asukkaan lähiöalueet siis ympäröivät Gignacia, vaikka paikanpäällä sitä ei voikaan uskoa todeksi. Tuntuu kuin olisi eksynyt johonkin pikkukylään, kauaksi muusta maailmasta. Esimerkiksi joukkueen taitava kymppi, oli vastassa jo aiemmin samalla kaudella ES Vitrollesin paidassa sarjatasoa alempana. 

KK:n pelipaikkana oli jälleen kakkonen (oikea laitapakki). Vastustaja Gignac oli kookkaampi ja nopeampi. Tämä onkin suurin ero näiden kahden sarjatason välillä. Liigan tasolla ei ole joukkueessa enää vuotta nuorempia poikia, kuten on Luynesin ja oman poikamme kohdalla tilanne.

 Pallo omissa. Aika katsella hieman ympäröivää vuoristoa ja laskea mielessä kymmeneen.

Kun kyseessä on ystävyysottelu, on tuomari yleensä toisen joukkueen valmentaja. Pelikenttä saattaa olla hyvinkin vaatimaton (kuten tässäkin matsissa), sillä varsinaisia kenttiä säästellään tärkeisiin otteluihin. Nurmelle ei siis ole asiaan, jos ennen peliä on satanut viimeisten päivien aikana.

Täydet minuutit - kuitenkin

Kuinka ollakkaan, myös uusi seura on onnistunut sotkemaan asiansa pahemman päiväisesti. Kun joukkueen sisäinen kilpailutilanne luotiin takaisin (vanhan valmentajan saatua potkut), alkoi osalla pojista ja vanhemmista hermo pettää. Vanha ykkösjoukkueen maalivahtikin vaihtoi seuraa, kun ei kestänyt häpeää kakkosjoukkueessa pelaamisesta.  Samoja merkkejä on osassa kenttäpelaajista. Asiaa ei helpota suurestikaan se, ettei tehdyissä valinnoissa ole juurikaan loogisuutta.

Viisi viimeisintä sarjaottelua eivät ole juuri muuttaneet tilannetta sarjataulukossa, joten paine säilyä ylhäällä on edelleenkin kova.  Joukkue pelaa hyvin, mutta voitot kääntyvät tasureiksi. Se on täkäläisessä sarjasysteemissä myrkkyä, eikä ero häviäviin joukkueisiin kapene kovinkaan nopeasti. Huolen aihetta lisää edelleen se seikka, että sarjan viimeisenä majailee yksi alueen suurseuroista, joka ei taatusti anna joukkueensa pudota. Onhan heillä nyt yksi joukkue jokaisella tasolla.

Omalla pelurimme on pelannut sekä ykkös- että kakkosjoukkueessa. Jostain kumman syystä pelipaikka on kuitenkin löytynyt aina puolustuksesta. Kaikki kenttäpelipaikat on nyt siis Ranskassa koluttu. Uskoakseni tämä johtunee vain siitä, että joukkueen etu ajaa täällä yksilön kehittämisen edelle kun seuralla on tarve menestyä. Koska poikamme on pallovarma ja molempijalkainen, hänet voi laittaa lähes mille pelipaikalle hyvänsä. Mutta turha luulla, että uhraus joukkueen puolesta palkitaan selkään taputuksella, jos pelaat huonosti oudolla pelipaikalla. Ehei, olet juuri niin hyvä kuin viimeinen pelisi. Jos vastustajan hyökkääjä vie sinut kebabille, on varma, että löydät itsesi kakkosjoukkueesta miettimästä syntyjä syviä. Olit sitten puolustaja tai et.

Tärkeintä uudessa seurassa on kuitenkin se, että peliminuutteja tuntuisi tulevan täydet joka pelissä ja otteluissa taso on kova. Kehityskaaren jatkuminen on siis taattu ja se jos mikä on omiaan luomaan motivaatiota harjoitteluun. Valmentajilta tulleen palautteen myötä omaehtoinen harjoitusohjelma on nyt käännetty entistä enemmän tähtäämään fyysisyyden ja nopeuden kehittämiseen. Kovuutta pitää saada lisää, sillä sarjan vuotta vanhemmat pojat ovat ajoittain todella kookkaita. Jopa aikuisiin verrattuna. Kuuntelinkin erään pelin alla US Venellesin joukkueen vanhempia, joiden mukaan kookkaan joukkueen pelaajien tavoitepainoksi oli valmentajan toimesta annettu 85-90kg. Tuohon verrattuna meidän perheemme pelimies on vielä neuvolakokoa.

Talviloman alettua sarja jää nyt kuukauden lomalle ja sinä aikana pelataan vain ystävyysotteluja. Pelimiehemme pääsee käymään pikaisesti koti-Suomessa ja mikä tärkeää, koettamaan taas hieman kuinka pallo pomppii vanhojen kavereiden kanssa.

Neuvoja Ranskaan muuttavalle junnufutaajalle

Otsikon mukainen pieni ohjevihkonen on nyt valmistunut - ihan juuri niin kuin uudenvuoden lupauksessa tuli luvattua. Jos haluat kopion vihkosta, niin laita viesti minulle.

Ohessa pieni katkelma ohjekirjasta herättämään mielenkiintoa:

...

Pitää kuitenkin muistaa, että Ranskassa on yli 2,1 miljoonaa lisensoitua pelaajaa 18 000:ssa joukkueessa. (Suomessa jalkapallon lisenssejä on n. 120 000.)

Erotuksena Suomeen, sarjatasoja on kahden ikäluokan välein, siis U-7, U-9, U-11, U-13, U-15, U-17 ja U-19. Joka toinen vuosi on siis kovaa taistelua vuotta vanhempia vastaan ja joka toinen vuosi pelataan pääosin omaa ikäluokkaa vastaan.

...

Valmentajan vaihtoviikot

Nopeammin kuin ehdin lausua oikein sanan "Bouygues", alkoivat toimet seurassa kriisiytyneen sarjatilanteen vuoksi. Suuresti tykkäämämme ykkösjoukkueen koutsi sai potkut ja ykkös-ja kakkosjoukkueet yhdistettiin. Valmentajan synti oli, ettei hän laittanut poikia tarpeeksi koville, vaan yritti ratkoa kriisiä kertomalla jokaiselle pelaajalle, mitä osa-alueita parantaa. Tuollaiset henkilökohtaiset keskustelut olivat liikaa vanhemmille ja joukkueen presidentille, joten maanantain treeneissä oli sitten jo uudet valmentajat ja uusi kuri. Nyt focus on täysillä yrittämisessä ja itsensä likoon laittamisessa.

On totta, että vanha valmentaja ei ollut kovin suuri taktikko, mutta enää taktiikan ei ole niin väliä. Nyt juostaan ja totellaan. Kun joukkueet yhdistettiin, tehtiin myös selväksi ettei kukaan ole pelipaikkaansa automaattisesti ansainnut ja ykkösjoukkueen peliä tekevät pojat passitettiin auttamaan kakkosjoukkuetta. Kakkosesta taas nostettiin ykkösen peliin useampi poika.

Oma poikammekin löysi itsensä St.Cannatista kakkosen pelistä. Hienon pelin hän pelasikin, joskin sarjatasojen välinen ero oli aika selkeä ja yllättäen topparina pelaaminenkaan ei haitannut.

Toimet tuntuivat auttavan koko joukkuetta, sillä ykkönen pelasi sarjajohtajaa vastaan vieraissa tasan ja kakkonen kävi (pelkästään kolmen ykkösjoukkueen pojan esityksellä) hakemassa helpon vierasvoiton pahimmasta kilpailijastaan St.Cannatista.

Nyt onkin edessä mielenkiintoiset viikot, kun kilpailu pelipaikoista avattiin täysin levälleen ja noin kolmestakymmenestä pojasta valitaan joka viikko uudet joukkueet.

Kikkaa pukkaa

Paikallisen valmennuksen salat aukeavat tuskallisen hitaasti. Välillä ajattelen, että josko niitä onkaan, mutta silloin tällöin jokin pieni aihe aukeaa. Talven mittaan on käynyt selväksi, että  poikamme joukkueen pitää todella taistella sarjapaikastaan kaikin voimin.

Kun Suomessa tehdään valmennusohjelma kauteen ja siihen valmistautumiseen, niin ranskalaisessa valmennusmallissa ohjelma taidetaan tehdä joka viikko. Alkuviikosta valmistellaan pelaavaa kokoonpanoa ja yritetään saada aikaan paras mahdollinen tulos taas seuraavana viikonloppuna. Kun Suomessa ollaan kärsivällisiä ja koitetaan saada joukkuepeli kulkemaan, Ranskassa heitellään pelaajia tasolta toiselle ja ollaan hyvin kärsimättömiä. Tämä on mahdollista, koska pelaajia on joukkueissa paljon ja taso laaja.

Täällä pelaajana olet yhtä hyvä kuin viimeisin pelisi. Harjoituksissa riittää poikia, joiden pitää antaa näytöt seuraavaa viikonloppua varten. Tämä saa aikaan sen, että mikäli joku ottaa hieman rennommin, erottuu hän heti porukasta. On siis parempi laittaa kaikki peliin joka harjoituksessa. (Joskus rötväily saattaa tarttua koko joukkueeseen ihan niin kuin Suomessakin, kyllä teinit ovat laiskoja täälläkin.)

Kuluneella viikolla on tullut seurattua harjoituksia pitkästä aikaa hieman tiiviimmin. Pelimiehemme joukkueella on alla 3-4 tappio sarjajumbolle. Tältä Air Bel-joukkueelta tosin peliin saapui Ligue mediterranean tason joukkue, joka kävi korjaamassa kakkosreservin asetelmia sarjataulukossa. Tämä oli odotettua, kun peli oli normaalin sarja-aikataulun ulkopuolella peruutuksen vuoksi. Air Bel oli ehkäpä kovin pelimiehemme kohtaama joukkue toistaiseksi, heillä puolustuksen keskipituus taisi olla noin 190 cm.

Tuosta matsista saisi oman juttunsa (meinasin itsekin saada katsomossa turpiin yhdeltä paksulta ukkelilta, joka oli minulle hyvin vihainen), mutta jääköön sikseen. Sanotaan sen verran - ennen kuin lopullisesti unohdamme tuon näytöksen - että sarjassa ei aina pärjätä pelkälla peliesityksellä. Tarvitaan myös kikkailua kulisseissa. Se kuuluu jalkapalloon, ainakin Ranskassa.