...aikaa analysoida

Alkuvuosi on täällä Etelä-Ranskan jalkapallosarjoissa sujunut jouten. Välillä tuntuu, ettei pitkien lomien välillä juurikaan ole ehditty pelamaan, saati harjoittelemaankaan tarvittavalla rytmillä. Otteluita onkin kertynyt tälle vuodelle vasta kuusi, vaikka ollaan jo maaliskuun puolivälissä. Tämä kuvastaa hyvin paikallista harjoittelumentaliteettiä, sillä 17-vuotiaana pääosa harjoittelusta pitää olla omalla vastuulla ja jo takanapäin, nuoruuden vuosina tehtynä varastoon. Kun ollaan iässä, jossa kasvu on voimakasta, painetaan seurojen harjoittelussa jarrua ja koitetaan välttää ylikuormitusta. Tästä seuraa myös, että pelien arvo kasvaa ja yritys kentällä säilyy kovana.

Jostakin suomalaisesta netin futiskeskustelusta seurailin mielipiteitä, joissa puntaroitiin miksi suomalaiset junnujoukkueet putoavat ulkomaisten kilpakumppaniensa kärryiltä viimeistään mopo-iän kynnyksellä. Uskoisin että asia ei ole ihan näin. Tosiasia taitaa olla niin, ettemme missään vaiheessa ole päässeet samalle viivalle, vaikka kansainvälisissä turnauksissa ehkä onkin tullut hyviä tuloksia. Kun sattumalta näimme 11-vuotiaita poikia kahden pohjoisen ammattijoukkueen detectionissa, voin sanoa, ettei tuon tasoista teknistä futisosaamista Suomesta löydy edes pari vuotta vanhemmista.

Uskoisinkin että suomalaisten pärjääminen nuoremmissa ikäluokissa on enemmänkin sitä, että meillä lapset ovat aiemmin itsenäisiä. Ulkomaalaispoikien reviiri ei ole vielä laajentunut ihan yhtä kauas mammasta kuin suomalaispojilla. On todella harvinaista, että täällä lähdettäisiin kovinkaan kauas pelimatkoille, eikä varsinkaan ranskankielisen alueen ulkopuolelle. Kansainväliset tapahtumat ovat siis varmasti hyvin jännittäviä ranskalaispojille.(Esimerkiksi KäPa:lle pitää kuitenkin nostaa hattua oikean suuntaisesta toiminnasta nuorella iällä, joka osoittaa, että aikaisella harjoittelulla hyvien valmentajien ohjaamana myös suomalaisen joukkueen on mahdollista pärjätä.)

Ranskalainen systeemi iskee oppia poikiin jo varhaisella iällä. Tarha- ja alakouluikäisten valmennukseen laitetaan hyviä valmentajia ja harjoittelussa vaaditaan paljon. Kilpailu on mukana jo alusta asti ja parhaat yksilöt saavat mahdollisuuksia ja huomiota. Kaikki pienet pojat pelaavat palloa ja kaikki haluavat ammattilaisiksi. Vuosien myötä etsitään oikeanlaisia valmentajia ja seuroja sekä etsitään mahdollisuutta pelata halujen mukaisessa seurassa. Kiihkeästi mukana kulkevat vanhemmat arvioivat kriittisesti seuran toimintaa ja niinpä pojat vaihtavat paljon seurasta toiseen.

Kun ikää alkaa tulla yli mopoiän, harrastus siirtyy omatoimisemmaksi. Tarjolla on paikallinen specialiteetti, sillä 5v5-kenttiä on joka puolella ja ne ovat täynnä eri-ikäisiä pelimiehiä. Mukaan pääsee kuka vaan (tyypillisesti 5€/h) ja pelien taso on aina korkeaa, sillä kaikilla pysyy pallo jalassa. Peli on nopeaa, kontaktirikasta ja yhtä sumppua. Kenttä on pieni , noin 10 x 20 m ja niitä on tarjolla valtava määrä pitkin Marseillea. Näistä ammennetaan treeniä ja elämyksiä joukkueharjoitusten ulkopuolella ja itsekin käyn pelaamassa työporukan kanssa vastaavassa.

Kaikki pelaa tarkoittaa täällä, että kaikki pelaa, ikään ja tasoon katsomatta. Seurajoukkueessa - siis siinä ykköskentällisessä - ei kaikkien tarvitse saada pelata, kun jokaiselle kerran jostain löytyy oman tasoisensa peli, jossa mahtuu mukaan pelaamaan. Pitää vain etsiä ja löytää se oma paikkansa. Ehkäpä tässä suhteessa voisi olla suomalaisessa järjestelmässä mietinnän paikka? Voisimmeko mekin ohjata aktiivisemmin pojat oman tasoisiinsa ryhmiin? Kokemus täältä on, ettei siitä kukaan mieltään pahoita pysyvästi, kun se tehdään ajoissa ja pidetään ovi auki kehittyä hitaammin. 

Aix Ucf - Luynes Sports 9.2.2014

Tälläinen henkilökuva-video syntyi viimeisestä sarjamatsista Aixia vastaan. Oheisesta linkistä pitäisi päästä Youtubeen katsomaan miltä näyttää kun aurinko paistaa ja peli kulkee:

 http://www.youtube.com/watch?v=WH8FDlRxQjQ

Pelimiehemme on punainen "10".

2013 pakettiin ja 2014 käyntiin

Ranskalainen sarja kestää kauan. Se alkaa syyskuussa ja päättyy kesäkuussa. Kesken kauden on useampi lomatauko ja näistä pisin on joululoma. Tänä vuonna joulutauko venyikin erityisen pitkäksi, sillä ensimmäinen sarjakierros joulun jälkeen peruttiin kokonaan. Sääennuste uhkasi tuoda huonoa keliä etelään ja kun kentät olivat vetiset jo ennestään, niin koko Ranskan eteläosan futis pidettiin pari viikkoa lisää tauolla. Kun pelejä on paljon, on helpompi siirtää kaikki, kuin alkaa tekemään paljon muutoksia. Näin täällä.

 Vuodesta 2013 jäi hyvä maku. Varsinkin alkanut kausi on tuonut vastuuta ja peliaikaa 10-paikalla, mikä on ollut tärkeää repaleisten alkuvuosien jälkeen. Ensimmäistä kertaa kohta kolmen vuoden aikana voidaan sanoa, että pelimiehemme saa taitojensa mukaista kohtelua. Se vaati pysymistä samassa seurassa yli kauden ajan ja pyyteetöntä työntekoa, pakin tontilta aloittaen. Tänne joskus siirtyvien pelaajien onkin hyvä muistaa, että taidot eivät välttämättä paina vaakakupissa, kun joukkueita kasataan ja pelipaikkoja mietitään. Tärkeintä on tehdä työtä kuten valmentaja vaatii ja toivoa, että luottamus rakentuu mahdollisimman pian.

 Vuodelle 2013 kertyi 31 virallista matsia, mikä on vähemmän kuin Suomessa tuli vuosittain plakkariin. Näistä kuitenkin laskeskelin noin 15-20 olevan kovatasoista tai todella kovatasoista, joten haastettakin on riittänyt. Näistä peleistä saadun kokemuksen arvo on suuri, kun ajatellaan paluuta Suomeen. Uskoakseni täältä palattaessa ei vastustajan väri tai koko juurikaan enää punttia tutista.

 Pelaajan henkilökohtaisen kehittymisen kannalta on ollut hyvä, että täällä on ollut riittävästi taitavia vastustajia, joiden kanssa voi mitata omaa kehittymistään. Tämä seikka on Marseillessa eri tasolla kuin Suomessa oli. Kun PKKU:n kanssa oli tahkonnut pari kierrosta etelä-länttä, niin vastustajien parhaimmisto tunnettiin jo ja valmentajat pystyivät ottamaan tämän huomioon taktiikoissaan. Täällä vastustaja on lähes poikkeuksetta tuntematon. Joka pelissä on siis kyseessä uudet haasteet ja uudet mittarit.

 Alkaneella kaudella on nyt pelattu yhteensä 18 peliä, joissa pelimiehellemme on kertynyt 11 maalia. Tätä voidaan pitää oikein hyvänä tuloksena. Uskoakseni sarjassa ei ole kovinkaan montaa pelaajaa, joka olisi pystynyt samaan.

 Tänään sarja viimeinkin saatiin taas käyntiin. Vastaan asteli legendaarisen Zidanen vanha junnujoukkue, SO Septeme. Tämä on aivan Quartier Nordin (pahamaineisen Pohjois-Marseillen kaupunginosan) laitamilla sijaitseva kaupunginosa, jossa suuret kerrostalot alkavat jo häämöttää lähistöllä. Koska molemmat joukkueet ovat vielä tasapisteissä taistelemassa noususta takaisin Excellenttiin ( keväällä molemmat joukkueet pudotettiin sieltä alas ei-pelillisin perustein), oli odotettavissa tasainen ja kiihkeä taistelu.

 Torjuttu rankkari toi vierasjoukkueelle kaksi pinnaa tasapelistä. Äänekkään paikallisyleisön edessä lähimmäs maalintekoa pääsi suomalaisvahvistus, jonka maanuoliainen osui viistosti takatolpan sisäreunaan. Jostain kumman syystä pallo harmittavasti kimposikin takaisin kentälle ja pelin lopputulokseksi kirjattiin 0-0. Mitään ei hävitty, jos ei voitetukkaan. Härdelli/tappelussakin tuli tasapeli.

Joulutervehdys Olympique Marseillen tyylillä

Moi,

 

Sen sijaan, että olisimme koittaneet runoilla hauskoja joulutervehdyksiä, niin päätimme ennemmin jakaa yhden syksyn aikana puhelimella kuvatun yleisötervehdyksen Ranskan liigan klassikosta, jota pääsimme todistamaan ihan lähietäisyydeltä. Tässä videotervehdyksessä Marseillen yleisö toivottaa omalla tavallaan tervetulleeksi sekä tuomariston, että PSG:n maailmantähdet, mukanaan Zlatan, Cavani, Diego Silva jne.

Marseillen Stade Velodrome on hitaasti läpikäymässä suurta remonttia tulevaisuudessa pelattavia EM-kisoja varten. Stadionia on suunniteltu siten, että sen kuuluisa ilmapiiri säilyisi. Tämä oli fanien ehdoton vaatimus ja siinä onkin onnistuttu täydellisesti. Vaikka VIP-katsomon suora ja katos vielä puuttuvatkin, niin jo nyt on koettavissa, että yleisön melu pysyy sisällä stadionilla. PSG:tä vastaan vihellyskonsertti alkoikin aika ajoin "resonoida" niin, ettei puhuminen katsomossa ollut mahdollista edes vieruskaverin kanssa.

Tämän 'tervehdyksen' myötä hyviä keskityksiä koti-Suomeen ja pomppikoon pallo suotuisasti myös ensi vuoden aikana.

Terveisin,
Junnufutaajan kanssa Ranskassa

Pitkä peli

U17 joukkueen syksy ja kauden alku on ollut ailahtelevainen. Aika ajoin joukkue on pelannut erinomaisesti, kuten esimerkiksi cupin ottelussa suurempaa FC Aubagnea (n. 50 000 asukkaan kaupunki Marseillen itäpuolella) vastaan, jossa se venyi aina rankkareille asti. Tuolloin muuten joukkueen ainokaisen peliajalla teki suomalaiskymppi kaukolaukauksella. Todella äänekkään ja ison katsomon edessä hänkin kuitenkin tuhri rankkarinsa yhdessä muiden poikien kanssa. Vain yksi viidestä pojasta onnistui maalin takana ärjyvän ja uhkailevan taustakuoron edessä.

Huonompaa puolta taas on saatu nähdä useammin ja sen vuoksi lopulta kolme poikaa erotettiin joukkueesta. Suunsoitto ja väkivaltainen käytös sekä harjoituksissa, että peleissä johtivat tähän Ranskassa usein käytettävään rangaistukseen, joka käytännössä lopettaa kyseisten poikien harrastuksen kilpatasolla kokonaan. Erottamisesta seuraa nimittäin se, ettei mikään toinen seura  huoli erotettuja. Pojille langetettiin kymmenen pelin kilpailukielto, joten loppukauden ajaksi heistä ei olisi uudelle joukkueelle mitään iloakaan. Käytännössä he voivat yrittää paluuta pelikentille vasta seuraavan kauden detectioneiden kautta... ja uudessa seurassa.

Kauden ensimmäinen kutsu kahta vuotta vanhempien joukkueeseen tuli viime viikolla. Niinpä tänään poikamme löysikin itsensä taas puolustajan paikalta U19-sarjan matsissa aina kovaa Biveriä vastaan.  

Ensimmäisellä puoliajalla eräs kotijoukkue Luynesin pojista katkaisi kätensä luun ihan irti-poikki. Epäonnista pelimiestä noutamaan kutsuttiin ambulanssi. Tämän onnettoman tapahtuman johdosta peli venyi yli kaksi ja puoli tuntiseksi ja lopulta keskeytyi pimeän tuloon 5-10 minuuttia ennen loppuvihellystä.

 Kun pelin loppupuolella naapuruston roskanpoltosta leijaili kentän ylle pieniä savukiehkuroita, vihellettiin peli ensimmäisen kerran poikki. Tuomari meni yhdessä kapteeneiden kanssa kulmalipulle tiirailemaan ja tarkkailemaan, josko ristikkäisen kulman lippu näkyy vai ei. Hänelle oli myös annettu selvät ohjeet siitä, mihin kellon aikaan kentän valojen pitää syttyä. Kun Luynesissä ei nyt ollut ketään sytyttämässä valoja klo.17:00, niin tuomari viehelsi peli keskeytyneeksi 25 minuutin ajaksi. Tauon jälkeen peli joko pelattaisiin valaistuna loppuun tai lopetettaisiin ja alueen komissio päättäisi pelin kohtalosta. Hassua koko jutussa oli tietenkin se, että näkyvyys oli kaikkien muiden kuin tuomarin mielestä ihan normaali. Kun valojen sytyttäjän tiedettiin olevan Martiguesissa tuomaroimassa peliä, niin koko farssin lopputulos tiedettiin jo sen alussa.

Provence Cup avattu 4-0 voitolla

Ohessa muutama kuva matsista St. Victoret:a vastaan.

    Ilmapallon voitto korkealta ei tuonut tällä kertaa maalia...

 

 
    .. mutta tulihan se kauden kuudes sieltä sitten hieman myöhemmin. Vieläpä ihan filmille tallentuneena. Komea maali, 2-0.

Pikku uutisia

Luynesin pallokenttä taas kunnossa

Joku aika sitten paikallislehti uutisoi, että jalkapallokenttä on taas kesäisten vieraiden jäljiltä kunnossa. Kauden alussa joukkueet joutuivat odottelemaan kentälle pääsyä, sillä nurmi oli tauon aikana pahasti vaurioitunut.

Ranskassa kaikenlainen futis lomailee keskikesän, joten kukaan ei kiinnittänyt huomiota kentälle leiriytyneisiin karavaanareihin muutamaan viikkoon. Ihmettelyä herättää tuon laulavan ja

kiertävän kansanosan nokkeluus ja röyhkeys hyökätä korkein aidoin ympäröidyn ja lukitun jalkapallokentän nurmikolle asustelemaan. Liekö viereisellä parkkipaikalla säännöllisesti viihtyvä sirkuksen väki twiitannut vihjeen somessa?

                      "#OMG&LOL aidan takana nurmikko vihertää siististi EVVK rulet GDI!!!#"

 Esimerkillinen tapaus: FC Cote Bleue

Jos joku suomalaisista joukkueista suunnittelee sarjatason nostoa kautta koko junnuasteikon, niin suosittelen tekemään tutustumismatkan FC Cote Bleuen vieraaksi. Joukkue on kahden eri pikkukaupungin yhdistelmä, jonka tavoite on nousta districtistä Ligue Mediterraneaan. Tätä voisi ehkä panostuksena verrata siihen jos junnujoukkue Suomessa tähtäisi jokaisen ikäluokan Suomen mestaruuteen (sarjassa kuitenkin olisi useita HJK:ita ja KäPa:ja mukana). Lisäksi tavoite tarkoittaa tuon tason luomista pysyväksi olotilaksi vuodesta toiseen.

FC Cote Bleue on yhdistänyt Carry-Le-Rouet'n ja Sausset-Les-Pinsin joukkueet (molemmat ovat vain noin 7000 asukkaan merenrantakyliä Marseillen lähellä, mutta erittäin rikkaita asuinalueita) ja aktiivisesti kutsunut mukaan poikia myös Marseillesta. Kunkin ikäluokan edustusjoukkue pelaa noin 30- 40:n pojan ringillä ja akatemiaperiaatteella. Vielä 17-vuotiaiden sarjassakin pojat käyvät lukiota kentän viereisessä oppilaitoksessa, joka tukee joukkueen toimintaa. DHR-tasoinen kenttä on uudistettu Saussetiin (yksityisrahoilla), jossa ykkösjoukkue harjoittelee isolla ringillään. Kakkonen ja kolmonen harjoittelevat Carryssä, jonne myös ykkösjoukkueesta lähettään poikia vahvistukseksi ja hakemaan motivaatiota.

Axterixin hengessä taivas putosi niskaan sarja-avauksessa

Kauden ensimmäinen sarjamatsi ei kestänyt kuin 11 minuuttia, kun peli ukkosen vuoksi keskeytettiin ja joukkueet komennettiin pukukoppeihin. Kun Provencessa on kesällä kuuma, niin paikalliset sanovat, että "aurinko putoaa". Kun taas sataa kuin saavista, niin silloin "taivas putoaa".

Tuomari yritti vielä kerran palauttaa joukkueet kentälle, mutta samanaikainen salamanisku katkaisi sähköt, eikä kentälle enää uudelleen palattu.

Toinen sarjamatsi saatiin pelattua

 
Ensimmäiset suorituspisteet saatiin plakkariin 1-4 vierasvoitolla Aix Univerciten joukkueesta. Suomalaiskympille 2+0 ja yli pisteen keskiarvolla mennään edelleen, vaikka koko joukkue näyttääkin ehkä vielä hieman vajaakuntoiselta.