Yalla yalla!

Syksy on ollut Etelä-Ranskassa kohtuullisen synkkä. Kolmeen-neljään otteeseen maakuntaan on julistettu oranssin tason hätätila sateiden vuoksi. Tuo on toiseksi korkein taso ja miltei joka kerta se tarkoittaa todella pahoja tulvia pienillä alueilla ja muuten vaan suuria sademääriä laajemmilla alueilla. Koska maaperä täällä on kova, hiekkainen ja kivinen, ei sadevesi imeydy kuten Suomessa, vaan se juoksee pintoja pitkin pilaamassa mm. jalkapallokenttiä.

Niinpä otteluita ja kokonaisia sarjakierroksiakin on peruttu ja siirrelty syksyn aikana useampaan kertaan. Sarjapelejä on saatu kasaa Luynesissä vain seitsemän, joten keväälle niitä on jäämässä yksitoista. Kaikenkaikkiaankin pelejä syksylle on kertynyt vain 15. Seitsemästä sarjapelista Kovanen on pelannut viisi, kun merkityksettömässä Provencen cupin ottelussa nilkka vääntyi huonosti rakennetulla tekoalustalla. Paluun kentille hän teki US Miramasia vastaan viime lauantaina, joten nyt jalka tuntuisi taas kestävän kuukauden tauon jälkeen.

Vastaan tullut Miramas oli lähes täysin arabi-taustainen joukkue. Katsomosta kiiri "Yalla yalla!"-kannustuksia ja arabiankielistä sättimistä tuomaristolle. Alueen murteella säestettynä tämä kuulostaa eräänlaiselta suhisevalta murinalta.

On aika tyypillistä tälle alueelle, että joukkueet muodostuvat etnisiksi kokonaisuuksiksi. Valmentajan tausta tai voimakkaiden pelaajien taustat usein houkuttelevat samantaustaisia poikia hakeutumaan juuri kyseiseen joukkueeseen. Miramasin tapauksessa tuo on hieman yllättävää, sillä kaupunki (24 000 as.) on hieman erossa muista kaupungeista.

Kovasen paluu kentälle alkoi penkiltä. Portti kentälle aukesi vasta reilun puolen tunnin pelin jälkeen, kun kotijoukkue oli ajautunut sekavaan tilaan ja 0-1 tappiolle. Kovasen tullessa kentälle, omalle paikalleen kympiksi, tapahtui "Litmaset" ja koko joukkueen peli rauhoittui. Pelin painopiste siirtyi Miramasin maalille ja vääjäämättömästi ote siirtyi Luynesille.

Lopputulos 2-1. Voitto Luynesille ja erittäin tasaisessa sarjatilanteessa joukkue nousi kakkosriville. Aluksi palloja sinne tänne huiskinut Kovanen sai loppua kohden pallotatsiaan takaisin ja ratkaisi ottelun aivan kertakaikkisen loistavalla yksilösuorituksellaan. Onpa todella suuri harmi isälle, ettei tuo hetki tallentunut valokuvaksi.

Loppuhetkillä tapahtunut ratkaisu otettiin villisti juhlien vastaan yleisön ja joukkueen parissa, mutta pitää sanoa, että kova joukkueen sisäinen kilpailu alkaa näkyä ulospäin. Kun noin 25-miehinen harjoitusrinki ja miesten joukkueessa pelaavat 19-vuotiaat muodostavat noin 30-35:n pelaajan ryhmän, josta valinnat tehdään, on kilpailu pelipaikoista edelleen veristä. Vain 14 valitaan peliin ja tuo ryhmä alkaa muodostua pikkuhiljaa. Mukana joukkueessa on kolme sellaista pelaajaa, jotka mielletään paikallisten silmissä ulkomaalaiseksi ( Suomi, Irlanti ja Meksiko). Pohjois-Afrikkalaisia ei  sujuvan ranskankielen vuoksi mielletä  tähän kategoriaan. Tämä tuo negatiivisia piirteitä kentälle ja katsomoon, sillä U19 on viimeinen mahdollisuus saada pojasta pelaaja ylempiin sarjoihin. Jos tässä sarjassa et lyö läpi, olet tuomittu keskitason joukkueisiin loppuiäksesi. Tämä on erittäin kova tuomio arabi-perheissä, joissa poikia jumaloidaan ja heidän vuokseen ollaan valmiita tekemään mitä vaan. Hyvä kun on kilpailua, mutta toivotaan sen pysyvän kuitenkin aisoissa, ettei ylilyöntejä nähtäisi.

Hyviä pyhiä Suomeen! Alla muutama kuva Luynes Sports - US Miramas ottelusta.

Sarjatilanne joulutauolle lähdettäessä

Hämmästys ja kummastus

Meni siihen taas muutama sarjakierros ennen kuin turisti ymmärsi, että mitä se gallianmies oikein puuhaa? Olemme näet viimeinkin oppineet ymmärtämään mistä U19-sarjassa on kyse. Sarjassa pelataan ilmeisesti siten, että penkillä saa olla vain kolme vaihtopelaajaa, mutta edestakaiset vaihdot sallitaan. Siis pelaajien määrä on rajoitettu 14:ään. Niinpä yhdelläkään joukkueella ei ole esim.varamaalivahtia mukana ja pelaajia vaihdetaan sisään ja ulos alusta lähtien, jotta vauhti säilyisi. Tuntuu kuin peluutuksen oppikirja sanoisi, että pelit voitetaan ylläpitämällä vauhtia alusta loppuun. Samalla sai selityksen se seikka, miksi erään vastustajajoukkueen hyökkääjän naama vaihtui erätauolla. Kaverit lienee keskenään riittävän samannäköiset, joten tauolla paidanvaihto ja lisää vauhtia peliin.

Olisi aika mielenkiintoinen ajatus, jos Suomessa, missä on vähemmän pelaajia, kokeiltaisiin kyseistä pelimallia vaikkapa A-junnuissa? Nopeutuisiko peli, kasvaisiko kilpailu?

Luynesissä kilpailu pelipaikoista on jokaviikkoista. Maanantaina ja tiistaina treenaavat kaikki. Tämä tarkoittaa noin 20-25 pelaajaa, sillä osa pojista on vaihtanut joukkueisiin, joissa peliaikaa on helpommin tarjolla. Torstain treeneihin valitaan tästä porukasta noin 17 poikaa ja aikuisten joukkueesta tulee 2-3 viikonloppuna pelaavaa poikaa. Näin torstaille saadaan keskittyneempi treeni ja kilpailu pelaavaan valittavasta 14:stä on kova. Pelipäivä on lauantaina ja joka viikonloppu on jonkinlainen matsi.

Luynes Sports aloitti sarjan voitolla, mutta sitä on seurannut kolmen ottelun tappioputki. Kovasen kannalta on positiivista, että hän on joukkueen runkoa ja on tullut valituksi pelaavaan joukkueeseen joka kerralla.  Negatiivista on vaihtuva pelipaikka, usein monta kertaa jopa saman pelin sisällä. Toinen negatiivinen seikka on valmennus. Harjoitusten aikana valmentaja Karim on suorastaan loistava. Harjoitteet ovat kovia, hauskaakin on joukossa, mutta ennen kaikkea töitä tehdään tosissaan ja ammattimaisella asenteella. Kaverilla on valmentajan työn lisäksi toinenkin duuni voimistelun opettajana, mutta täysipäiväisyys valmentajana on tavoite. Hänen heikkoudekseen on osoittautumassa huonot pelaajavalinnat, joita hän tekee joka matsiin sekä tulehtuneet välit seuran presidenttiin. Tuo jälkimmäinen tietää LS:ssä yleensä huonoa, mikäli tuloksia sarjassa ei välittömästi ole tulossa. Valmentajan vaihtoviikot saattavat taas olla edessä.

Sarjamatsissa Martiguesissa

Vielä 90-luvun puolivälissä Martigues:n miehistö palloili Ligue 1:ssä, eli Ranskan futiksen huipulla. Kolmen liigakauden jälkeen joukkue kuitenkin pudotettiin CFA.han, eli tasolle 4. Mitähän lienee tapahtunut, mutta saattaa liittyä erään paikallisen liikemiehen kuuluisiin toilauksiin? Tuolla reissulla joukkue on vieläkin, vaikka ottelut soivatkin radiossa ja joukkueen 15 000:n hengen stadion on usein täynnä.

Joukkueen junnufutis kuuluu kiistattomasti alueen kärkitusinaan Etelä-Ranskan alueella. Joukkueen ykkönen pelaa liigaa ja kakkonenkin on tässä kovatasoisimmassa aluesarjassa.

Vastustaja tuli matsiin selkeästi kovalla joukkueella, jossa oli muutamia edukseen erottuvia yksilöitä. Tämä on erittäin harvinaista - varsinkin hiekkapelissä - joten lainoja oli selkeästi otettu ylhäältä. Ehkäpä Luynesin ensimmäisen kierroksen voitto Gemenoksesta oli herättänyt pelon ensimmäisen matsin hävinneessä kotijoukkueessa, eikä liian pitkää tappioputkea haluttu sarjan alkuun. Nousua Martigues 2 kuitenkaan tuskin tavoittelee, sillä kahden liigajoukkueen pitäminen tuskin on sallittua.

Ohessa kuvakirjontaa matsista, jossa Kaan ehti hääriä paikallaan vain muutaman minuutin, ennen kuin loukkaantumiset pakottivat taas paikkuuhommiin puolustukseen. Luynesin 4-2-1-3 on osoittautunut haavoittuvaksi ja on heti loukkaantumisten tapahtuessa paljolti riippuvainen Kovasen paikkamiskyvystä, kun suurin osa joukkuetovereista ei ole tarvittavalla tasolla käytettävissä monipuolisesti.Sen verran ehdittiin kuitenkin hyökkäystoimintaa nähdä, että revanssissa on kaikki mahdollisuudet ottaa suurseuran päänahka.

Liikaakin vastuuta

Viikon takaisessa sarja-avauksessa kaatui Gemenos, joka oli yllättävän kova joukkue. Mukaansatempaavassa ottelussa aloitettiin ilman nivusvaivasta kärsinyttä suomalaista. Kun puolen tunnin kohdalla oli jo käynyt selväksi, ettei kentällä ollut kokoonpano saisi maalia aikaiseksi, kaivettiin viime kaudelta tutut kaverukset Suomesta ja Meksikosta esiin ja peli alkoi kääntyä Luynesille. 30. minuutilla kentälle tullut Kovanen aloitti ensin keskikentän pohjalla, mutta puolustajan loukkaantumisen myötä painui alas puolustuslinjan vasemmalle laidalle. Näin Ranskassa.

Kaverukset värkkäsivätkin 2-1 osuman Gemenoksen puolustuksen avustuksella ja tärkeät sarjapisteet jäivät Aixiin. Seuraavaksi matka jatkuu sitten ammattilaisjoukkue Martiquen kakkosjoukkueen vieraaksi. Siellä on odotettavissa todennäköisesti ensimmäisen vuoden (-97) pelaajista koostuva joukkue, jonka pelaajat kärkkyvät mahdollisuutta päästä antamaan näytöt liigan huipulla pelaavaan ykkösjoukkueeseen, joka taas varmasti on pääasiassa -96 syntyneitä.

Näyttäisi, että valmentajan täysi luotto on ansaittu. Kovanen laitetaan kentälle puolikuntoisenakin ja kovassa kilpailussa keskikentällä, ei muita kanditaatteja voi käyttää yhtä vapaasti kuin Kaania. Pelimies itse oli hieman ärtyneen oloinen löytäessään itsensä taas puolustuksesta FC Etoile De Houveaunea vastaan, mutta tosiasia oli, ettei Luynes panostanut cupiin ollenkaan ja puolustuslinjaan oli unohtunut valita riittävästi pelaajia tai he olivat kiinni miehissä. Samapa se, kauden alussa kaikki peliaika on tärkeää ja kiitollisena pitää ottaa kaikki vastaan, mitä saa.

Uutiset on ...tättärää...hyviä

22 poikaa valittiin joukkueeseen ja loput passitettiin pois. C'est la vie.

Vielä viimeisessä treenissä ennen valintaa ilmestyi pari uutta poikaa, joista ainakin toisen tunnistimme eräästä liiga-joukkueesta. Liekö saapuivat valmentajan kutsumana, sillä pääsivät molemmat joukkueeseen?

Niin selvisi joukkuesseen myös yksi suomalainen, joten nyt vaan taistelu peliajasta alkakoon.
Koossa on erittäin hyvä joukkue, jossa kova kilpailu. Toivottavasti peli sujuu ja ylilyönneiltä vältytään mahdollisimman pitkään.

Lauantain iltapäivämatsissa kausi alkaa. Ensimmäisenä vastaan tulee Gemenos, jonka tasosta ei ole mitään tietoa. Gemenos on pieni kylä Aubagnen kaupungin laitamilla, mutta jotenkin sekin on onnistunut saamaan joukkueen ylös excellenttiin. Ei siis voi odottaa mitään heittopussia, vaikka mieli tekisikin.

Sarjassa on vain18 peliä, joten voiton arvo on suuri, mutta tasapelin vielä suurempi. Pisteitä voitosta saa 4, tasapelistä 2 ja tappiostakin yhden. Tasapeli on siis melkein kuin häviäisi...Voittaja nousee liigaan, eli Ligue Mediterraneen, alhaalta vaihtuu enemmän joukkueita alaspäin. Yleensä kaksi joukkuetta putoaa, joskus jopa neljä. Riippuu alueen menestyksestä maan sarjoissa. Täällä vain voittajilla on hyvä olla.

Valintojen maanantai

Juoksuharjoitukset vaihtuivat vauhdilla harjoitusottelu-rumbaan ja pariin kolmeen viime viikkoon mahtui jopa viisi matsia. Näistä huipennuksena mainitsen joukkueen nimeltään Marignane, joka on aikuisten tasolla ammattilaisjoukkue. Muutenkin kaikki vastustajat ovat tulleet vähintäänkin samalta sarjatasolta, joten tulevan kauden vaatimustaso alkaa hahmottua. Sarja tulee oleman erittäin kova fyysisesti, se vaatii tasaisen ja tasokkaan kymmenikön ja armottomasti työtä. Esimerkiksi viimeisen harjoitusvastustajan puolustuslinjan olisi varmasti voinut heittämällä laittaa Suomessa Ykkösen tasoiseen joukkueeseen. Kentän reunalta katsellen, parhaiden U19-joukkueiden erottaminen aikuisten joukkueesta saattaa fyysisessä mielessä ollakin haastavaa paljain silmin. Tarvittaisiin henkilöpaperit nähtäväksi, jotta selviää onko kyseessä junnujoukkue vai aikuiset miehet.

Luynes Sports on saanut todella suuren määrän poikia mukaan karsintoihinsa. Vieläkin harjoituksiin saapuu tasaista tahtia poikia muualta, vaikka kauden alkuun on enää vain kaksi viikkoa. Niinpä valmentaja onkin pyörittänyt suurta pelaajarinkiä harjoitusotteluissa. Kussakin matsissa on aina yksi ryhmä pelannut puoliajan ja toinen porukka toisen. Lisäksi joitakuita on vaihdettu vielä kesken erän. Mitään käsitystä parhaan kymmenikön iskukyvystä ei siis vielä ole. Oma pelimiehemme on saanut joka matsissa peliaikansa, joten siinä mielessä näyttää hyvältä. Maalitilikin on jo avattu. Kilpailu on kuitenkin erittäin kovaa, varsinkin 10-paikalla, sillä samalle pelipaikalle on 3-4 oikein hyvää kanditaattia.

Kauden alun shokki oli, että tällä kaudella Luynesin U19-joukkueita on vain yksi. Kakkosjoukkuetta ei tule, vaan kaikki huomio ja panostus laitetaan ykkösjoukkueeseen. Kun miesten joukkueen tavoite on nousta Ligue Mediterraneen, niin samaa odotetaan vanhimmilta junioreilta. Samalla selvisi syy, miksi valmentaja ei tehnyt ennen kesää liikettäkään valintojen aloittamiseksi. Piti odottaa syksyn tulokkaita muualta ja katsoa josko omat pojat kehittyvät kesän aikana. Onneksi olimme kaukonäköisiä ja satsasimme kesän harjoittelun tasoon. Nyt tuolle tulee takaisinmaksun aika, jos valinta kohdistuu Kaaniin.

Tulevan kauden joukkue valitaan ensi maanantaina (ylihuomenna 22.9.). Tuolloin 20 parasta jatkaa ringissä ja saa seuran lisenssin. Muille koittaa suru ja alkaa uuden joukkueen etsintä kiireesti ennen kauden alkua. Kovin on traaginen tilanne, mutta näin pojatkin ovat tienneet käyvän. Mitä ylemmäs mennään, sitä kovempaa on kilpailu. Ja vaikka ei tulisikaan valituksi, se ei aina tarkoita, etteikö taidot riitä. Valmentajat tekevät valintansa ja joskus on pelaajan onni vaihtaa valmentajaa, jotta tulee huomatuksi.