"HALTE A LA VIOLENCE"

Kun ajattelee, että Ranskassa on kaksi kovaa ja suurta futisaluetta, PACA (Provence-Alpes-Côte D'Azur)  ja Pariisi, niin on hämmästyttävää huomata kuinka paikallisella tasolla jalkapalloviranomainen pystyy Ranskassa toimimaan - huolimatta alueen koosta. Jopa PACA.n kaltaisella alueella, jossa pelataan kymmeniä sarjoja, muutaman tuhannen  ikäryhmäjoukkueen voimalla, voidaan tehdä hyvinkin radikaaleja ja nopeita ratkaisuja.

Alla oleva tiedotus ilmestyi aluesarjasta vastaavan liiton sivuille viime viikon aikana. Siinä sanotaan, että johtuen useista ja viikkojen ajan jatkuneista väärinkäytöksistä johtuen " PELIT SEIS VÄKIVALLAN VUOKSI" koko Provencen alueella tämän viikonlopun ajan. Maanantaina päätetään koska sarjoja jatketaan, mutta ensin annetaan hieman tunteiden jäähtyä.

Kyseessä olevat 'ansiot', jotka tau'on aiheuttivat, ovat:

·        Toimitsijoihin kohdistuneita aggressioita

·        Pelaajiin kohdistuvia aggressioita ennen ottelua

·        Pysyväis-luonteisia loukkauksia järjestäjien ja piirin parissa toimivia kohtaan

Viimeinen niitti lienee Septemen tappelu, jossa isojen juniorien sarjassa (U17?) olisi mätkitty huhujen mukaan muutama ihan sairaalakuntoon.

Vaikka pitääkin myöntää, että joskus sarjakauden päätöksen lähestyessä jännitys kasvaa itsellänikin suureksi, niin silti yllämainittuun listaan pitää suhtautua erittäin kriittisesti. Kaupungin lähiöissä, jossa viime aikoina on asioita ratkottu Kalashnikovilla ison ruumiskasan verran, on oikeasti ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään ääritekoja lastensa pallopelin vuoksi.

Ja lapset seuraavat mallia perässä: Viimeisin huumejengien uhri oli tällä viikolla 27 luotia vartalossaan kuollut 17-vuotias autoilija(?). Hän oli siis samaa ikäluokkaa niiden poikien kanssa, joiden mukana oma poikammekin palloilee. Saapa nähdä, kuinka Provencen piiri onnistuu pitämään ympäröivät levottomuudet poissa pallokentiltä. Työkaveriani lainaten "Ajat on huonot jopa huumekaupassa.".

Onneksemme pelimiehemme seura Lyunes on hyvämaineisesta lähiökylästä, eikä sitä silti mielletä eliitiksi. Kovin suurta ulkopuolista uhkaa siis tuskin Luynesin peleissä on mukana jatkossakaan. Näin saattaa kuitenkin olla mm. edellisen seuramme, ASA:n kanssa. Heillä nyrkkitappelut kentällä ovat ja varmaankin myös tulevat olemaan osa normaalia sarjapelaamista, kun turhatuneet Marseillen lähiöjoukkueet päättävät näyttää rikkaille Aixilaisille kaapin paikan.

Ilmoitus District de Provencen nettisivuilla:
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

mardi 07 mai 2013 - 14h25   Actualité

   "HALTE A LA VIOLENCE"

Faisant suite aux incidents très graves survenus depuis plusieurs semaines:

·    Agressions sur offciels

·    Agressions sur des joueurs avant la rencontre

·    Insultes permanentes sur les réseaux sociaux envers les instances du District.

Le Président et le Comité de Direction décident d'annuler toutes les rencontres de toutes les catégories du District de Provence du :

Vendredi 10, Samedi 11, Dimanche 12 Mai 2013

Une cellule de crise sera organisée à cet effet le Lundi 13 Mai 2013 à partir de 17H avec les membres de la Commission "REFLEXION - AVENIR" qui seront convoqués en urgence avec la présence du représentant des Arbitres et le représentant de l'UNAF
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Uusi pelaaja ykköseen

Perjantain treenit loppuivat istuskeluun ja pitkiin puheisiin. Tätä oli edeltänyt todella pitkät ja kovavauhtiset neljänneskentän 'karusellit', eli yhden tai kahden kosketuksen pyörivät pienpelit. Jos vauhti uhkasi hiipua, niin valmentaja piiskasi huudollaan lisää liikettä. Ykkösjoukkue treenasi omalla neljänneksellään ja kakkonen omallaan. Koska harjoitus oli ollut rankka ja ilma aika kylmä, tuntui odottelu isästä melko piinalliselta. Sellaisen hikoilun jälkeen istuttiin maassa ja kylmenevässä illassa liki puoli tuntia.

Puheen aikana valmentaja kertoi koko joukkueelle, että nyt ykkösjoukkueeseen on otettu uusi pelaaja. Kertaakaan ennen näin ei ole toimittu, vaan poikia on heitelty ylös sekä alas kummemmin selittelemättä. Nyt kyseessä kuitenkin on poika ulkomailta, joten vaatii kovasti politiikkaa ja erikoisia maneereita, jotta tuollainen pysyvänkaltainen siirto voidaan ranskalaisille pojille ja heidän vanhemmilleen esittää. Yksi entisistä ykkösen pojista joutuikin tekemään tilaa ja sai komennuksen kakkoseen. Valmentajan puheessa oli myös annettu perustelut kaikkien kuullen, miksi näin ja millä ansioilla. Lopulta ykkösjoukkueen valmentaja antoi pojallemme löysän lupauksen, että sarjamatsissa Vitrollesia vastaan hän saa tilaisuuden antaa näytöt.

Tuo näytön paikka tosiaan annettiin, kun sunnuntaina 30 minuutin pelin jälkeen pelimiehemme pääsi omimpaansa, eli kymppipaikalle pyörittämään peliä. Eikä olisi voinut paremmin mennä. Vaikka vastustaja olikin yksi kauden vaisuimmista, niin silti työvoittona tehty maali ja suvereeni keskikentän hallinta antoivat selvän kuvan siitä, että paikka joukkueessa on ansaittu.

Mitä siis oikein on tapahtunut tammi-helmikuun ja toukokuun alun välillä, jotta valmentajan vaihdossa menetetty pelipaikka on saatu valloitettua takaisin?  Vastaus on kovasti työtä kuntopiirissä (jota tehtiin aiempaa raskaammaksi), punttisalia, juoksuharjoituksia, nopeusharjoituksia ja ruokahalua. Ja paljon psyykkausta kovempiotteiseen pelaamiseen. Ja harjoituksissa yrittämistä loppuun asti - ilman kitinöitä. Näistä aineksista on pienet futarit tässä iässä tehty.

Toukokuussa on vielä kaksi sarjamatsia ja kesäkuun alussa viimeinen. Samalla pre-IB lukiossa alkavat koeputket, joten omatoimiharjotus pitänee suorittaa entistä tarkemmin valikoiden. Kun U17-matsin jälkeen alkaneen U15-liigamatsin pelaajat valuivat aiemman ottelun kuluessa katsomoon (U15 DHR Lyunes - Monaco), huomasimme, että he olivat kooltaan isompia kuin monikaan poikamme joukkueessa. Kävi siis selväksi, että pelikovuus ja fyysinen voimakkuus ovat edelleen tiukasti agendalla, kun kesäloman jälkeistä omatoimiharjoittelua aletaan suunnitella.

Kevätlomalla

Videolla pieni näyte harjotusten tyypillisestä pelinopeudesta U17-joukkueen toimesta. Aina ei mennä ihan näin lujaa, mutta toisaalta taas välillä mennään hullunkiilto silmissä pitkäänkin. Jos joku haluaa pongata omaa poikaamme, hänet löytää aloittamassa videon hyökkäystä ensimmäisenä syöttäjänä.

Futiskausi katkeaa usein koululomien rytmittämänä. Parhaillaan - kun kuluvalle kaudelle on kertynyt nyt noin 20 ottelua - on aika viettää kevätlomaa. Se onkin mennyt omatoimisesti harjoitellessa ja joukkueen toimesta on ollut vain harvakseen videon kaltaisia yhdessäoloja. Sarjakautta on enää neljä kierrosta jäljellä ja Lyunes Sportsin tilanne on hieman helpottanut parin voiton myötä. Loma-ajan harjoitusmatsit onkin voitu vetää läpi sillä porukalla, joka on sattunut olemaan paikalla. Ilman stressiä. Kun tähän kummallisen jouteliaaseen sarjan etenemiseen on tottunut, alkaa tuntua, josko rauhallinen pelirytmi olisikin yksi tae intensiteetin säilymisestä itse peleissä. Ainakin rauhallinen rytmi mahdollistaa jokaiselle pelaajalle omaa aikaa kehittää puutteitaan ja korjata harjoittelun suuntaa jokauden aikana.

Pelimiehemme kannalta omatoimiharjoittelu on keskittynyt fysiikan ja pelinopeuden rakentamiseen.
Nämä ominaisuudet punnitaan taas sitten sarjakauden jälkeen, kun alkaa detection-aika ja kilpailu ensi kauden edustusjoukkueen paikoista. Nuoremmasta ikäluokasta tulee tukku liigatason pelaajia U17:ään, joten odotukset ensi detectionin kovasta tasosta ovat perusteltuja. Sarjassa joukkueen tavoite on varmaankin jotain muuta kuin vain säilyä sarjatasollaan. Kun vielä  koko seuran johto on julkisuudessa linjannut, että LS on neljän vuoden sisällä johtava joukkue Paix D'Aixin alueella, tarkoittanee se ainakin panostusta valmennukseen. Muitakin kovia joukkueita alueella näet riittää.

Kokeilulla U19:ssä

Uuden ykkösvalmentajan kanssa luottamus tuntuu olevan kortilla. Edellisen valmentajan suosikkipelaajat, oma poikamme heidän joukossaan, tuntuvat olevan jonkinlaisella mustalla listalla. Heitä peluutetaan ykkösessä vain pakon edessä, säännöllisen epäsäännöllisesti. Niinpä taustalla onkin tapahtunut mielenkiintoisia juonikäänteitä. Kakkosvalmentaja nimittäin - salaa kolleegaltaan - otti pelimiehemme kokeiluun kolme vuotta vanhempien sarjamatsiin. "Ette sitten kerro kenellekään. Tämä on salaisuus." kuului evästys. Valmentajilla tuntuisi olevan selkeästi eri näkemys peluutuksesta ja kakkoskoutsi haluaa näin ilmaista tukensa KK:n ponnisteluille ottaa vakituinen pelipaikka 17-vuotiaiden edustuksessa.

Tuo U19 matsi St.Cannattia vastaan meni niin hyvin, että yhdeksäntoista vuotiaiden valmentaja esitti pelurillemme kutsun tulla jatkossa tuon ikäluokan harjoituksiin. Onpa tosissaan nyt soppa muhimassa! Pelillisesti meillä ei ole valintaongelmaa, sillä ei täällä pelatessa ole muuta väliä kuin ajatella mahdollisimman hyvin kehityskaareen soveltuvaa pelaamista. Tuo 19-vuotiaiden sarja on nopeampi ja fyysisempi kuin kaksi vuotta nuorempien. Kuitenkaan mainittavaa ongelmaa pärjäämisessä ei ollut, vaikka vauhti olikin aika kovaa. Painoerokaan muihin nähden ei ole enää liian suuri. Pienehkö ja teknisesti taitava poikamme olikin alun jälkeen kuin kala vedessä ja nautti vauhdista. Myös tolpat kolisivat, kun pelipaikka hyökkäävässä oikean laitalinkin roolissa oli mahdollinen. Maali jäi kuitenkin saamatta ja peli päättyi tasan 1-1. Todella hyvä näyttö kovassa pelissä ja täydet peliminuutit.

Oman joukkueen kanssa työ jatkui kakkosessa. Matka kulki lentokentän taakse Rognaciin,  jossa vastaan tuli keskikastissa majaileva kotijoukkue. Mikäs tätä kirjoitellessa, kun 2-3 voitossa liberon paikalta tuli metsien miehelle tehot 2+1 ja henkilökohtaisesti kauden paras peli. Kerrassaan hieno ja jännittävä viikonloppu!

Valitettavasti täällä on sadellut ja perheemme tytöt ovat joutuneet jättämään matseja väliin. Toivottavasti talvi loppuu pian ja saadaan kaikki kannustusjoukot taas mukaan.

U17 Gignac DHR - Luynes Sports 1

Kun Ligue Mediterranéen joukkueita vastaan ei pelimiehemme ole kovin usein päässyt kokeilemaan, niin on syytä tallentaa yksi kuvakavalkadi pelistä historiankirjoihin.

Vastustaja ja isäntä joukkue Gignac on Marseillen lentokentän lähistöllä sijaitseva pienehkö lähiö, joka ammentaa poikia Vitrollesista, Penne Mirabeausta ja Martiguesin alueelta. Yhteensä noin 120 000 - 150 000 asukkaan lähiöalueet siis ympäröivät Gignacia, vaikka paikanpäällä sitä ei voikaan uskoa todeksi. Tuntuu kuin olisi eksynyt johonkin pikkukylään, kauaksi muusta maailmasta. Esimerkiksi joukkueen taitava kymppi, oli vastassa jo aiemmin samalla kaudella ES Vitrollesin paidassa sarjatasoa alempana. 

KK:n pelipaikkana oli jälleen kakkonen (oikea laitapakki). Vastustaja Gignac oli kookkaampi ja nopeampi. Tämä onkin suurin ero näiden kahden sarjatason välillä. Liigan tasolla ei ole joukkueessa enää vuotta nuorempia poikia, kuten on Luynesin ja oman poikamme kohdalla tilanne.

 Pallo omissa. Aika katsella hieman ympäröivää vuoristoa ja laskea mielessä kymmeneen.

Kun kyseessä on ystävyysottelu, on tuomari yleensä toisen joukkueen valmentaja. Pelikenttä saattaa olla hyvinkin vaatimaton (kuten tässäkin matsissa), sillä varsinaisia kenttiä säästellään tärkeisiin otteluihin. Nurmelle ei siis ole asiaan, jos ennen peliä on satanut viimeisten päivien aikana.

Täydet minuutit - kuitenkin

Kuinka ollakkaan, myös uusi seura on onnistunut sotkemaan asiansa pahemman päiväisesti. Kun joukkueen sisäinen kilpailutilanne luotiin takaisin (vanhan valmentajan saatua potkut), alkoi osalla pojista ja vanhemmista hermo pettää. Vanha ykkösjoukkueen maalivahtikin vaihtoi seuraa, kun ei kestänyt häpeää kakkosjoukkueessa pelaamisesta.  Samoja merkkejä on osassa kenttäpelaajista. Asiaa ei helpota suurestikaan se, ettei tehdyissä valinnoissa ole juurikaan loogisuutta.

Viisi viimeisintä sarjaottelua eivät ole juuri muuttaneet tilannetta sarjataulukossa, joten paine säilyä ylhäällä on edelleenkin kova.  Joukkue pelaa hyvin, mutta voitot kääntyvät tasureiksi. Se on täkäläisessä sarjasysteemissä myrkkyä, eikä ero häviäviin joukkueisiin kapene kovinkaan nopeasti. Huolen aihetta lisää edelleen se seikka, että sarjan viimeisenä majailee yksi alueen suurseuroista, joka ei taatusti anna joukkueensa pudota. Onhan heillä nyt yksi joukkue jokaisella tasolla.

Omalla pelurimme on pelannut sekä ykkös- että kakkosjoukkueessa. Jostain kumman syystä pelipaikka on kuitenkin löytynyt aina puolustuksesta. Kaikki kenttäpelipaikat on nyt siis Ranskassa koluttu. Uskoakseni tämä johtunee vain siitä, että joukkueen etu ajaa täällä yksilön kehittämisen edelle kun seuralla on tarve menestyä. Koska poikamme on pallovarma ja molempijalkainen, hänet voi laittaa lähes mille pelipaikalle hyvänsä. Mutta turha luulla, että uhraus joukkueen puolesta palkitaan selkään taputuksella, jos pelaat huonosti oudolla pelipaikalla. Ehei, olet juuri niin hyvä kuin viimeinen pelisi. Jos vastustajan hyökkääjä vie sinut kebabille, on varma, että löydät itsesi kakkosjoukkueesta miettimästä syntyjä syviä. Olit sitten puolustaja tai et.

Tärkeintä uudessa seurassa on kuitenkin se, että peliminuutteja tuntuisi tulevan täydet joka pelissä ja otteluissa taso on kova. Kehityskaaren jatkuminen on siis taattu ja se jos mikä on omiaan luomaan motivaatiota harjoitteluun. Valmentajilta tulleen palautteen myötä omaehtoinen harjoitusohjelma on nyt käännetty entistä enemmän tähtäämään fyysisyyden ja nopeuden kehittämiseen. Kovuutta pitää saada lisää, sillä sarjan vuotta vanhemmat pojat ovat ajoittain todella kookkaita. Jopa aikuisiin verrattuna. Kuuntelinkin erään pelin alla US Venellesin joukkueen vanhempia, joiden mukaan kookkaan joukkueen pelaajien tavoitepainoksi oli valmentajan toimesta annettu 85-90kg. Tuohon verrattuna meidän perheemme pelimies on vielä neuvolakokoa.

Talviloman alettua sarja jää nyt kuukauden lomalle ja sinä aikana pelataan vain ystävyysotteluja. Pelimiehemme pääsee käymään pikaisesti koti-Suomessa ja mikä tärkeää, koettamaan taas hieman kuinka pallo pomppii vanhojen kavereiden kanssa.

Neuvoja Ranskaan muuttavalle junnufutaajalle

Otsikon mukainen pieni ohjevihkonen on nyt valmistunut - ihan juuri niin kuin uudenvuoden lupauksessa tuli luvattua. Jos haluat kopion vihkosta, niin laita viesti minulle.

Ohessa pieni katkelma ohjekirjasta herättämään mielenkiintoa:

...

Pitää kuitenkin muistaa, että Ranskassa on yli 2,1 miljoonaa lisensoitua pelaajaa 18 000:ssa joukkueessa. (Suomessa jalkapallon lisenssejä on n. 120 000.)

Erotuksena Suomeen, sarjatasoja on kahden ikäluokan välein, siis U-7, U-9, U-11, U-13, U-15, U-17 ja U-19. Joka toinen vuosi on siis kovaa taistelua vuotta vanhempia vastaan ja joka toinen vuosi pelataan pääosin omaa ikäluokkaa vastaan.

...