Meni
siihen taas muutama sarjakierros ennen kuin turisti ymmärsi, että mitä se
gallianmies oikein puuhaa? Olemme näet viimeinkin oppineet ymmärtämään mistä
U19-sarjassa on kyse. Sarjassa pelataan ilmeisesti siten, että penkillä saa olla
vain kolme vaihtopelaajaa, mutta edestakaiset vaihdot sallitaan. Siis pelaajien
määrä on rajoitettu 14:ään. Niinpä yhdelläkään joukkueella ei ole
esim.varamaalivahtia mukana ja pelaajia vaihdetaan sisään ja ulos alusta
lähtien, jotta vauhti säilyisi. Tuntuu kuin peluutuksen oppikirja sanoisi, että
pelit voitetaan ylläpitämällä vauhtia alusta loppuun. Samalla sai selityksen se
seikka, miksi erään vastustajajoukkueen hyökkääjän naama vaihtui erätauolla.
Kaverit lienee keskenään riittävän samannäköiset, joten tauolla paidanvaihto ja
lisää vauhtia peliin.
Olisi
aika mielenkiintoinen ajatus, jos Suomessa, missä on vähemmän pelaajia,
kokeiltaisiin kyseistä pelimallia vaikkapa A-junnuissa? Nopeutuisiko peli,
kasvaisiko kilpailu?
Luynesissä
kilpailu pelipaikoista on jokaviikkoista. Maanantaina ja tiistaina treenaavat
kaikki. Tämä tarkoittaa noin 20-25 pelaajaa, sillä osa pojista on vaihtanut
joukkueisiin, joissa peliaikaa on helpommin tarjolla. Torstain treeneihin
valitaan tästä porukasta noin 17 poikaa ja aikuisten joukkueesta tulee 2-3
viikonloppuna pelaavaa poikaa. Näin torstaille saadaan keskittyneempi treeni ja
kilpailu pelaavaan valittavasta 14:stä on kova. Pelipäivä on lauantaina ja joka
viikonloppu on jonkinlainen matsi.