Samana päivänä paikalla oli aiemmin parkissa muutama AS Monacon bussi, joten epäilen ukkelin myöhästyneen kyydistään. Tästäköhän oli niin kovasti harmistunut, että alkoi soittaa suutansa kentän reunalla? Siitä seurauksena koko kompleksin käynnissä olevat pelit keskeytyivät ja kaikki pelaajat yrittivät tosissaan saada vierailijan hiljaiseksi. Ilmanyrkkeilyä ja karatepotkuja hutiin viuhui niin, ettei tilanteesta välillä saanut mitään selkoa.
"Kukahan tässä oikein tappelee ja kenen kanssa ?", kysyimme toisiltamme.
Mukana oli varmastikin pari-kolmekymmentä hiljentäjää, kaikki heti valmiina survomaan äijänkuvatuksen lyttyyn. Lopulta tilanne äityi niin kuumaksi, että ykköskoutsi sai puolinelsonilla kantaa ukon niin kauas kentästä, ettei tämä enää ilmestynyt huutelemaan. Muutaman kerran piti kuitenkin yritää palata. Tietenkin.
Täällä pitää muistaa, että joka kenttä on jonkun seuran kotipesä. Niin täällä meilläkin. ASA:lla on alueella toimisto, jossa pitää kansliaa ihan palkatun oloinen neiti, seuranaan kourallinen eläkeikäisiä jalkapallon suurkuluttajia. Jos toimistolle on asiaa, siellä on aina joku klo 16-20, siis joka päivä. Toimisto hoitaa kaikki paperiasiat, kuten lisenssit, valokuvauksen, kenttävaraukset, urheiluvälineet, aikataulut ja lisäksi siellä voi vaikka näyttää videoita. Kun toimiston väki hoitaa kaikkien joukkueiden asioita, jää valmentajille vain valmennus ja joukkueenjohtajia ei tarvita.
Tässä voisi olla suomalaisille seuroille mallia. Puolipäiväisen työntekijän saisi 200-300:n pelaajan seuraan jo aika pienellä kustannuksella. Jos toimisto hoitaisi vielä keskitetysti mainoshankinnan ja paitatilan myynnin, voisi kustannus harrastajille pysyä pienenä.
U15 ikäluokassa on kolme joukkuetta ja niissä vain kolme valmentajaa. Heillä ei ole omia lapsia joukkueissa ja he valmentavat saman ikäisiä poikia joka vuosi. Heille siis tulee vuosittain yksi uusi ikäluokka ja toinen vanha poistuu. He harrastavat valmentamista, mikä on täällä yleisin valmentajatausta (työkaverini valmentaa rugbyä, tämä perustuu hänen mielipiteeseensä). Kunkin valmentajaporukan kanssa kasvetaan siis kaksi vuotta ja tehdään samoja asioita kuin edeltävä ikäluokka on aikanaan tehnyt.
Ikäluokkien taso aina määrää sen, miltä tasolta kukin seuraavan vuoden joukkue jatkaa. Kun joukkueessa on kolme eritasoista joukkuetta, tarkoittaa se, että kipeytynyttä polvea huilataan alemman joukkueen kanssa. Jos joku lusmuilee, putoaa hän alempaan joukkueeseen armotta.
Ylöspäin on pitkä matka ja sinne suuntaan mennään ilmeisesti aina johonkin rooliin, jonka täyttämisen monimutkaista filosofiaa emme ole vielä keksineet. Joka tapauksessa ykköseen nousseita yhdistää todella kova kunto ja kyky pelata nopeaa.
Harjoitukset ovat
1. kovaa rääkkiä, jos alla on tappio. Palloon ei välttämättä kosketa ollenkaan, vaan koko treeni saatetaan käyttää kentän ympäri juoksemiseen, aina joka toinen suora spurtaten.
2. yhtä hillumista, jos alla on voitto. Ja jos on pienikin syy nauttia elämästä, se tehdään.
3. perustekemistä, kuten kuntopiiriä, keskityksiä, syöttömyllyä tai jotain muuta tuttua. Voisin veikata, että paikallinen palloliitto antaa ohjekirjan kullekin ikäluokalle ja sitä noudatetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti