Vielä 90-luvun puolivälissä Martigues:n miehistö palloili Ligue 1:ssä, eli Ranskan futiksen huipulla. Kolmen liigakauden jälkeen joukkue kuitenkin pudotettiin CFA.han, eli tasolle 4. Mitähän lienee tapahtunut, mutta saattaa liittyä erään paikallisen liikemiehen kuuluisiin toilauksiin? Tuolla reissulla joukkue on vieläkin, vaikka ottelut soivatkin radiossa ja joukkueen 15 000:n hengen stadion on usein täynnä.
Joukkueen junnufutis kuuluu kiistattomasti alueen kärkitusinaan Etelä-Ranskan alueella. Joukkueen ykkönen pelaa liigaa ja kakkonenkin on tässä kovatasoisimmassa aluesarjassa.
Vastustaja tuli matsiin selkeästi kovalla joukkueella, jossa oli muutamia edukseen erottuvia yksilöitä. Tämä on erittäin harvinaista - varsinkin hiekkapelissä - joten lainoja oli selkeästi otettu ylhäältä. Ehkäpä Luynesin ensimmäisen kierroksen voitto Gemenoksesta oli herättänyt pelon ensimmäisen matsin hävinneessä kotijoukkueessa, eikä liian pitkää tappioputkea haluttu sarjan alkuun. Nousua Martigues 2 kuitenkaan tuskin tavoittelee, sillä kahden liigajoukkueen pitäminen tuskin on sallittua.
Ohessa kuvakirjontaa matsista, jossa Kaan ehti hääriä paikallaan vain muutaman minuutin, ennen kuin loukkaantumiset pakottivat taas paikkuuhommiin puolustukseen. Luynesin 4-2-1-3 on osoittautunut haavoittuvaksi ja on heti loukkaantumisten tapahtuessa paljolti riippuvainen Kovasen paikkamiskyvystä, kun suurin osa joukkuetovereista ei ole tarvittavalla tasolla käytettävissä monipuolisesti.Sen verran ehdittiin kuitenkin hyökkäystoimintaa nähdä, että revanssissa on kaikki mahdollisuudet ottaa suurseuran päänahka.
Kertomus 2011 alkaneesta, nyt jo neljättä kautta jatkuvasta futisurasta Etelä-Ranskassa, Marseillen alueen kovissa sarjoissa. Jalkapallon iloista ja suruista Ranskassa, sekä täkäläisen junnukasvatuksen ja -valmennuksen eroista Suomeen verrattuna.
Z5
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
sunnuntai 5. lokakuuta 2014
Liikaakin vastuuta
Viikon
takaisessa sarja-avauksessa kaatui Gemenos, joka oli yllättävän kova joukkue. Mukaansatempaavassa ottelussa aloitettiin ilman nivusvaivasta kärsinyttä suomalaista.
Kun puolen tunnin kohdalla oli jo käynyt selväksi, ettei kentällä ollut kokoonpano
saisi maalia aikaiseksi, kaivettiin viime kaudelta tutut kaverukset Suomesta ja
Meksikosta esiin ja peli alkoi kääntyä Luynesille. 30. minuutilla kentälle
tullut Kovanen aloitti ensin keskikentän pohjalla, mutta puolustajan
loukkaantumisen myötä painui alas puolustuslinjan vasemmalle laidalle. Näin
Ranskassa.
Kaverukset
värkkäsivätkin 2-1 osuman Gemenoksen puolustuksen avustuksella ja tärkeät
sarjapisteet jäivät Aixiin. Seuraavaksi matka jatkuu sitten ammattilaisjoukkue
Martiquen kakkosjoukkueen vieraaksi. Siellä on odotettavissa todennäköisesti
ensimmäisen vuoden (-97) pelaajista koostuva joukkue, jonka pelaajat kärkkyvät
mahdollisuutta päästä antamaan näytöt liigan huipulla pelaavaan
ykkösjoukkueeseen, joka taas varmasti on pääasiassa -96 syntyneitä.
tiistai 23. syyskuuta 2014
Uutiset on ...tättärää...hyviä
22 poikaa valittiin joukkueeseen ja loput passitettiin pois. C'est la vie.
Vielä viimeisessä treenissä ennen valintaa ilmestyi pari uutta poikaa, joista ainakin toisen tunnistimme eräästä liiga-joukkueesta. Liekö saapuivat valmentajan kutsumana, sillä pääsivät molemmat joukkueeseen?
Niin selvisi joukkuesseen myös yksi suomalainen, joten nyt vaan taistelu peliajasta alkakoon.
Koossa on erittäin hyvä joukkue, jossa kova kilpailu. Toivottavasti peli sujuu ja ylilyönneiltä vältytään mahdollisimman pitkään.
Lauantain iltapäivämatsissa kausi alkaa. Ensimmäisenä vastaan tulee Gemenos, jonka tasosta ei ole mitään tietoa. Gemenos on pieni kylä Aubagnen kaupungin laitamilla, mutta jotenkin sekin on onnistunut saamaan joukkueen ylös excellenttiin. Ei siis voi odottaa mitään heittopussia, vaikka mieli tekisikin.
Sarjassa on vain18 peliä, joten voiton arvo on suuri, mutta tasapelin vielä suurempi. Pisteitä voitosta saa 4, tasapelistä 2 ja tappiostakin yhden. Tasapeli on siis melkein kuin häviäisi...Voittaja nousee liigaan, eli Ligue Mediterraneen, alhaalta vaihtuu enemmän joukkueita alaspäin. Yleensä kaksi joukkuetta putoaa, joskus jopa neljä. Riippuu alueen menestyksestä maan sarjoissa. Täällä vain voittajilla on hyvä olla.
Vielä viimeisessä treenissä ennen valintaa ilmestyi pari uutta poikaa, joista ainakin toisen tunnistimme eräästä liiga-joukkueesta. Liekö saapuivat valmentajan kutsumana, sillä pääsivät molemmat joukkueeseen?
Niin selvisi joukkuesseen myös yksi suomalainen, joten nyt vaan taistelu peliajasta alkakoon.
Koossa on erittäin hyvä joukkue, jossa kova kilpailu. Toivottavasti peli sujuu ja ylilyönneiltä vältytään mahdollisimman pitkään.
Lauantain iltapäivämatsissa kausi alkaa. Ensimmäisenä vastaan tulee Gemenos, jonka tasosta ei ole mitään tietoa. Gemenos on pieni kylä Aubagnen kaupungin laitamilla, mutta jotenkin sekin on onnistunut saamaan joukkueen ylös excellenttiin. Ei siis voi odottaa mitään heittopussia, vaikka mieli tekisikin.
Sarjassa on vain18 peliä, joten voiton arvo on suuri, mutta tasapelin vielä suurempi. Pisteitä voitosta saa 4, tasapelistä 2 ja tappiostakin yhden. Tasapeli on siis melkein kuin häviäisi...Voittaja nousee liigaan, eli Ligue Mediterraneen, alhaalta vaihtuu enemmän joukkueita alaspäin. Yleensä kaksi joukkuetta putoaa, joskus jopa neljä. Riippuu alueen menestyksestä maan sarjoissa. Täällä vain voittajilla on hyvä olla.
lauantai 20. syyskuuta 2014
Valintojen maanantai
Juoksuharjoitukset
vaihtuivat vauhdilla harjoitusottelu-rumbaan ja pariin kolmeen viime viikkoon
mahtui jopa viisi matsia. Näistä huipennuksena mainitsen joukkueen nimeltään
Marignane, joka on aikuisten tasolla ammattilaisjoukkue. Muutenkin kaikki
vastustajat ovat tulleet vähintäänkin samalta sarjatasolta, joten tulevan
kauden vaatimustaso alkaa hahmottua. Sarja tulee oleman erittäin kova
fyysisesti, se vaatii tasaisen ja tasokkaan kymmenikön ja armottomasti työtä.
Esimerkiksi viimeisen harjoitusvastustajan puolustuslinjan olisi varmasti
voinut heittämällä laittaa Suomessa Ykkösen tasoiseen joukkueeseen. Kentän
reunalta katsellen, parhaiden U19-joukkueiden erottaminen aikuisten joukkueesta
saattaa fyysisessä mielessä ollakin haastavaa paljain silmin. Tarvittaisiin
henkilöpaperit nähtäväksi, jotta selviää onko kyseessä junnujoukkue vai
aikuiset miehet.
Luynes
Sports on saanut todella suuren määrän poikia mukaan karsintoihinsa. Vieläkin
harjoituksiin saapuu tasaista tahtia poikia muualta, vaikka kauden alkuun on
enää vain kaksi viikkoa. Niinpä valmentaja onkin pyörittänyt suurta
pelaajarinkiä harjoitusotteluissa. Kussakin matsissa on aina yksi ryhmä
pelannut puoliajan ja toinen porukka toisen. Lisäksi joitakuita on vaihdettu
vielä kesken erän. Mitään käsitystä parhaan kymmenikön iskukyvystä ei siis
vielä ole. Oma pelimiehemme on saanut joka matsissa peliaikansa, joten siinä
mielessä näyttää hyvältä. Maalitilikin on jo avattu. Kilpailu on kuitenkin
erittäin kovaa, varsinkin 10-paikalla, sillä samalle pelipaikalle on 3-4 oikein
hyvää kanditaattia.
Kauden
alun shokki oli, että tällä kaudella Luynesin U19-joukkueita on vain yksi.
Kakkosjoukkuetta ei tule, vaan kaikki huomio ja panostus laitetaan
ykkösjoukkueeseen. Kun miesten joukkueen tavoite on nousta Ligue Mediterraneen,
niin samaa odotetaan vanhimmilta junioreilta. Samalla selvisi syy, miksi
valmentaja ei tehnyt ennen kesää liikettäkään valintojen aloittamiseksi. Piti
odottaa syksyn tulokkaita muualta ja katsoa josko omat pojat kehittyvät kesän
aikana. Onneksi olimme kaukonäköisiä ja satsasimme kesän harjoittelun tasoon.
Nyt tuolle tulee takaisinmaksun aika, jos valinta kohdistuu Kaaniin.
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Vielä on kesää jäljellä
Takana
on hieno ja helteinen Suomen loma. Pelimiehemme sai mahtavan tilaisuuden päästä
kotinurmille preppaamaan voimaansa ja nopeuttaan Futuran miesten joukkoon. Nyt
pitäisi siis kaiken olla valmiina tulevan kauden peruskunnon rakentamisessa.
Kesän
tärkein oppi taisi olla, että oikella tiellä ollaan. Kaikki on
jalkapalloilijallemme vielä mahdollista. Myös Futuran valmentaja vaikutti
oikein tyytyväiseltä näkemäänsä ja paluu kotimaahan tuntuisi oikein
luonnolliselta tehdä sitten aikanaan vaikka juuri Futuraan. Kiitos vielä
Jukalle ja joukkueelle hienosta avusta, neuvoista ja kannustamisesta.
Tuollaiselle porukalle voi toivottaa vain mitä parhainta onnea loppukaudelle.
Toinen
oppi oli se, että Ranska on erittäin hyvä tausta ponnistaa futis-maailmassa.
Ensinnäkin kielen takia (Futurassakin oli jopa kolme ranskankielistä pelaajaa),
mutta ensisijaisesti pienessä tilassa ja lyhyenä kulkeva pelityyli valmistaa
oikeantyyppiseen liikkumiseen ja pallonhallintaan pienessä tilassa. Kun treenitilanne
harjoituksissa salli pelimiehemme pelata keskellä, ei suurta hätää tuntunut
olevan edes miesten seurassa. Sen sijaan laidalla dominoivat liikenopeus ja
fyysisyys, jossa 17-vuotiaalla on vielä tulevalle kaudelle kasvateltavaa. Tätä
vaatii myös alkava sarja.
Oppi
on otettu nöyränä ja kiitollisena vastaan ja nyt on aika alkaa ottaa saadusta
tehot ulos. Alkavan kauden harjoitukset on jo aloitettu elokuun puolivälissä ja
pikkuhiljaa koko joukkue alkaa palailla kesälomilta mukaan. Ranskalaiseen
tapaan palloon ei juuri kosketa peruskuntokauden aikana, vaan valtaosan
harjoituksesta täyttää, neljä kertaa viikossa, lenkkeily ja juoksu. Palloa
potkitaan vasta harjoituksen lopussa, jos yritys on valmentajan mielestä ollut
riittävää.
Tilanne
on tarkoituksellisesti ongelmallinen pelaajille. Valmentaja vaatii
peruskuntokaudella paljon, mutta minkäänlaisia valintoja joukkueesta ei ole sen
aikana odotettavissa. Vasta kun kauden alku alkaa lähestyä ja harjoitusmatsien
tahti kiihtyy, tullaan valintojen pariin. Tuolloin ei enää ole mahdollista
vaihtaa seuraa (kuin huonompaan), joten kunkin pelaajan on tyytyminen osaansa
ja yritettävä näytöillään sitten nousta ykkösjoukkueeseen.
sunnuntai 29. kesäkuuta 2014
Kesänurmet kutsuvat
Kausi ja detectionit ovat täällä Ranskanmaalla laitettu kesälomille. Minkäänlaisia joukkuevalintoja ei ole tehty, vaan uusi valmentaja jatkaa valintaprosessiaan elokuun loppupuolella, kun harjoittelukausi seurassa taas jatkuu. Näin valmentaja yrittää pitää mahdollisimman monta pelaajaa kiinnostuneena Luynesista, kunnes seuran vaihto muuttuu niin vaikeaksi, että on pakko jäädä seuraan. Tämä siksi, että useimmissa joukkueissa kokoonpano suljetaan jo kevään päätteeksi, eikä syksyllä enää oteta kuin vain niitä parhaimpia siirtolaisia. Näin toimii suuri osa huipputason joukkueista, mikä on yksittäiselle pelaajalle todella harmillista. Surullisia tapauksia on paljon - olemmehan itsekin saaneet jo aiemmin tämän kokea.
Kun pelaaja alkukaudesta (syksyllä) parhaansa mukaan taistelee pelipaikasta, tulee hän huomanneeksi, että hänen on pelattava sarjaa seuran väreissä, ennenkuin saa varmuuden oman pelipaikkansa kohtalosta. Esiinnyttyään championatissa jonkun seuran väreissä, ei joukkueen vaihto enää ole mahdollinen samalla sarjatasolla. Tämä on ranskalaisen systeemin suurin heikkous. Pelaaja on pakkoliitossa seuran kanssa. Tällä tasolla ylöspäin, League Mediterraneen ei ole asiaa kuin erityisillä näytöillä ja kukapa haluaisi vaihtaa alemman tasoiseen seuraan?
Ranskalainen junnufutis pitää siis noin puolentoista-kahden kuukauden taon. Meidän perheemme futarin osalta kausi jatkuu kotimaassa hienon mahdollisuuden myötä. Syksyn sarjaa ja detectionia varten kovuutta ja vauhtia on tarjolla, kun eräs kakkosen joukkueista antoi mahdollisuuden pelurillemme tulla treenaamaan joukkueensa kanssa. Suuri kiitos tästä Itä-Uusimaan suuntaan ja erityisesti Timolle.
Kesän ratoksi linkkaan tähän huhtikuussa tehdyn koostevideon siihen asti kuluneesta kaudesta, josta tulikin "kolmenkymmenen maalin kausi":
Linkki Youtubeen: Kaan Foot 2014 Highlights
Kun pelaaja alkukaudesta (syksyllä) parhaansa mukaan taistelee pelipaikasta, tulee hän huomanneeksi, että hänen on pelattava sarjaa seuran väreissä, ennenkuin saa varmuuden oman pelipaikkansa kohtalosta. Esiinnyttyään championatissa jonkun seuran väreissä, ei joukkueen vaihto enää ole mahdollinen samalla sarjatasolla. Tämä on ranskalaisen systeemin suurin heikkous. Pelaaja on pakkoliitossa seuran kanssa. Tällä tasolla ylöspäin, League Mediterraneen ei ole asiaa kuin erityisillä näytöillä ja kukapa haluaisi vaihtaa alemman tasoiseen seuraan?
Ranskalainen junnufutis pitää siis noin puolentoista-kahden kuukauden taon. Meidän perheemme futarin osalta kausi jatkuu kotimaassa hienon mahdollisuuden myötä. Syksyn sarjaa ja detectionia varten kovuutta ja vauhtia on tarjolla, kun eräs kakkosen joukkueista antoi mahdollisuuden pelurillemme tulla treenaamaan joukkueensa kanssa. Suuri kiitos tästä Itä-Uusimaan suuntaan ja erityisesti Timolle.
Kesän ratoksi linkkaan tähän huhtikuussa tehdyn koostevideon siihen asti kuluneesta kaudesta, josta tulikin "kolmenkymmenen maalin kausi":
Linkki Youtubeen: Kaan Foot 2014 Highlights
maanantai 9. kesäkuuta 2014
U19 detectionit käyntiin
Laitetaan
aluksi kauden päätös pikapakettiin:
Saluunatappelun
tuomiona valmentaja ja yksi pelaaja kummastakin joukkueesta saivat potkut.
Joukkue meni tukilakkoon valmentajan puolesta ja niinpä taistelu noususta
katkesi kesken kauden kuin kanan lento. Kakkosjoukkue pelasi viimeisen pelin
alta pois. Se siitä teoreettisesta nousumahdollisuudesta. Mitään piirin
tuomioita ei maltettu odotella, vaan hanskat lyötiin naulaan ihan saman tien.
Ehkäpä tämä oli hyvä, sillä edessä on kuitenkin jo nyt alkanut detection-kausi,
joka vaatii kaikilta osallistujiltaan täyden huomion ja valmistautumisen.
Ajankohtaisempaa
ja siis mielenkiintoisempaa on se, että U19-vuotiaisiin saatiin uusi
valmentaja. Hän on taustoiltaan Gignac- ja ASA-taustaa omaava, joten seuran
kannalta voidaan ajatella, että Luynes Sports on päättänyt ottaa kurssin kohti
ylempää sarjatasoa ja satsata hieman valmentajaan. Tämä voi kuitenkin olla
käytännössä useamman vuoden projekti, vaikka League Mediterranee onkin jo
asetettu tämän kauden tavoitteeksi. Sinne nousu on (kuten jo jokus aiemminkin
on tullut sanottua) varmastikin peräkkäisiin Suomen mestaruuksiin verrattava
pitkän linjan satsaus. Eli ei ihan välttämättä onnistu ensi yrittämällä.
Ensimmäinen
detection-peli pelattiin alkuperäistä seuraamme, eli l'ASAa vastaan. Vastassa
oli paljon tuttujakin poikia, jotka erittäin armeijamaisessa otteessa pelaavat
League Mediterraneeta, tahkoten sen keskivaiheilla. Kun Luynesin karsinnoissa
oli mukana kolmen joukkueen verran poikia, niin ottelu pelattiin kolmessa
reilun puolen tunnin osiossa. Kokonaistuloksena ASA oli vahvempi 6-4, mutta
oman puolituntisensa pelimiehemme ryhmä voitti 2-1. Toinen maaleista merkattiin
hänelle ja muutenkin mitään häpeämistä ei esityksessä ollut, päinvastoin. Liigapakit
olivat aika ajoin pinteessä. Koska pelaajamateriaalia on taas paljon, voimme
vain toivoa, että uusi valkku käyttää valintoja tehdessään muitakin kriteerejä
kuin mittanauhaa.
Näemme
jo nyt, että edessä on pitkät detectionit, sillä näyttöjä on vain 1-2
tapahtumaa viikossa ja ulkopuolelta tuntuu olevan kovasti tulijoita. Liekö sana
uudesta valmentajasta ja tavoitteista kiirinyt? Urheilijoilta tämä vaatii
paljon, sillä jokaisen näyttöminuuttin aikana pitää laittaa kaikki peliin.
Kuntoa pitää siis yrittää ylläpitää omatoimisesti ja vielä parantaa nousevasti,
sillä loppua kohden avoimien paikkojen määrä pienenee.
Nyt kun kolme kautta on jo takana, on suomalaista käynyt valmentamassa
yhteensä neljä-viisi eri valmentajaa. Voimme siis alkaa ehkä hieman jo
vaarallisesti vertamaan valmentajien tasoa Suomen ja Ranskan välillä. Tässä
voidaan yleisenä linjauksena sanoa, että Suomi voittaa älykkyydessä, mutta
häviää brutaalisuudessa ja yksinkertaisuuden tavoittelussa. Jätämme lukijan
päätettäväksi kumpi on se osa-alue, joka tuo tuloksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)