Ammattina huutelija

Ranskalaisen jalkapallokulttuurin kyseenalainen 'alajaosto' on kovaääninen katsomon osa. Sen tehtävänä on varmistaa, etteivät keskinkertaiset tai huonot pelaajat ole enää ensi kaudella viemässä pelipaikkaa mahdollisesti hankittavilta huippuvahvistuksilta.

Tälläisten ammattiherjaajien ajattelussa joukkueajattelu on lyönyt yli. Tärkeintä ei ole tukea pelaajia, vaan varmistaa, että joukkue on paras mahdollinen. Niinpä kotijoukkueenkin katsomo on omilleen todella vaikea, jos peli ei kulje tai suusta on tullut sammakoita.

Herjan kohteena olevalle pelaajalle tämä tarkoittaa äärimmäisen kovaa stressiä, sillä katsomo on erittäin armoton. L'OM - Caen pelin aikana Olympiquen vaihtopenkki kävi lämmittelemässä kentän reunalla. Kun katsomo tämän huomasi, alkoi ammattihuutelijoiden kuoro pommittaa:
"Hei Gignac, loukkaannu pian! Palaa takaisin Toulouseen! Sä oot tosi huono, surkea."
"Morel, sä oot pa**a! Äitisi häpee sua!"

Tätä huutelua ja provosointia jatkui koko pelin ajan, sillä vaihtopenkki lämmiteli lähes koko ajan. Yhdessä vaiheessa osa pelaajista lähti mukaan ja koitti vastata huuteluun, mutta kokeneet joukkuetoverit onneksi työnsivät hermostuneet takaisin ruotuun. Ammattihuutajalle tämä oli kuin piristysruiske ja huutelu sen kuin kiihtyi.

Lopulta parjatut pelaajat vaihdettiin kentälle. Ulos tuleva pelaaja sai suosionosoitukset, joskaan niihin ei ehkä ollut aihetta. Sen sijaan kentälle juoksevalle buuattiin nyt koko katsomon voimalla. On melko varmaa, ettei kumpikaan mainituista pelaajista enää ensi kaudella potki Marseillessa. Pystyi näet hyvin näkemään, että tunne oli molemminpuolinen katsomon ja kyseisten pelaajien välillä.

Oma pelimiehemme on ilmoittanut jo monen vuoden ajan tavoitteekseen pelata ammatikseen. Kun koitin tuon matsin jälkeen kysellä, josko hän olisi tullut toisiin ajatuksiin, niin vastaus oli." Entistä varmemmin, tuli vaan lisäenergiaa kun näki taas läheltä mikä on tavoite." Mitään negatiivista ei hänen muistoihinsa ollut tallentunut.

Jotakin huippu-urheilijoissa varmaan on, mikä saa kaiken pahan ja epäolennaisen peittymään heidän ajatuksistaan ja pelkkä rakkaus lajiin saa muodostamaan päätöksen jatkaa urheilulajiaan. Kaipa se on yksi  vaatimus huipulle pääsemiseksikin, joten suotakoon moinen kirkassilmäisyys heille.

Seura on kerho

Ranskalainen jalkapalloseura on monella tapaa sisäpiirin kerho. Parhaiten tämän huomaa, kun käy kentällä sunnuntaisin, jolloin seuran ihmiset ja sen valmentajat ovat kokoontuneet uloskannetun pitkän pöydän ääreen. Tämän ääressä istutaan koko päivä pelien jälkeen ja syödään, jutellaan, kiistellään ja ryypiskellään korttia pelaten. Auringon laskiessa sitten lopetellaan ja kuljetaan kaulakkain kohti auringonlaskua, kaikki päät täynnä "seurahenkeä ja yhteenkuuluvuutta".

 Tälläiseen joukkuehenkeen on vaikea päästä nopeasti sisälle. Se on oikeastaan mahdotonta, kun valmentajasysteemin mukaisesti lapsesi valmentaja vaihtuu kahden vuoden välein. Seuraan ja sisäpiiriin olisi parasta kuulua jo siis alusta lähtien.

 Olemmenkin jo tunnistaneet kaksi muuta  samanlaista tapausta kuin itse olemme. Irlantilais-ranskalainen todella lahjakas ja ahkera poika, oman pelimiehemme ikätoveri, pelaa kolmosjoukkueessa, vaikka lahjat riittäisivät varmasti ylemmäs. Samoin on laita todella lahjakkaan amerikkalais-suomalaisen 11-vuotiaan pojan, joka kotiseurassaan oli kapteeni. Todella lahjakas poika pomputtaa hänkin kolmosjoukkueessa.

 Ranskaan saapuessa pitää siis olla valmis tekemään useamman vuoden edestä työtä ja antaa rauhallisesti tasaisia näyttöjä. Valmentajat pitää pystyä kohtaamaan ranskaksi ja missään nimessä ei kertoa olevansa paikkakunnalla vain väliaikaisesti. Siltä pohjalta ei ohiteta yhtään sisäpiirin poikaa, ei varsinkaan, jos joukkueen peli kulkee riittävällä tasolla ilman mahdollisia vahvistuksia.

 Kausi alkaa kääntyä lopuilleen ja kaksi sarjamatsia on jäljellä verkkaiseen tahtiin. Kun sarjataso vaihtuu kesällä U15:sta U17:ään, on edessä uuden ikäluokan try-out ja uudet valmentajat. Pelaaminen 15/16-vuotiaana U17-sarjassa on varmasti uusi haaste. Tulee olemaan jännittävää nähdä mikä  vaikutus on valintoihin sillä, että pelimies puheleekin jo sujuvaa ranskaa muiden mukana?

Tunnelma tiivistyy

Linnut laulaa ja aurinko paistaa, mutta katsomossa on odottava ja synkkä tunnelma. On pakkovoiton paikka ja vastustajaksi on saapunut Montredon Bonn, joka edellisessä kohtaamisessa oli tiukka vastustaja.

Sarja alkaa lähestyä ratkaisuaan ja joukkueet hilaavat ykkösen pelaajia alas tukemaan nousukamppailussa mukana taistelevia kakkosia. Sarjatasot sulautuvat lähemmäs toisiaan ja katsomoissa alkaa olla ylimääräistä väkeä. Seuraihmisiä kiinnostaa, voisiko mahdoton tulla mahdolliseksi ja vanhemmat alkavat käydä kierroksilla. Tarvitaan voittoja. Kaikki on vielä mahdollista.

Peli alkaa ja pelimiehemme on avauksessa kärjessä. ASA:n avauksessa on kolme vahvistusta ykkösjoukkueesta ja kovaa lyö vastaan vastustajakin. Nyt on kaikki pelissä.

 Kohtuullisen tasainen vääntö taukoaa, kun puolustuksen yli nostetuun pomppuun viilettää ensimmäisenä suomalainen kärkimies ja lataa ensikosketuksella pallon takanurkkaan ohi hölmistyneen maalivahdin. Sarjakauden kuudes ja kädet kohti kattoa.

Vastustaja sisuuntuu ja saa otteen. Tauolle lähdetään tasoista, kun onnenkantamoinen pomppaa muurin päästä omaan maaliin. Nyt näyttää vaikealta ja valmentaja on haljeta raivosta. Pukukopissa pojat saavat kuulla kunniansa. Nyt on pelattava voitto kotiin.

Toinen puoliaika alkaa. ASA painostaa, mutta tilanteita ei juurikaan saada luotua. Vaihtojen myötä pelimiehemme on siirtynyt vasempaan laitaan ja lopulta oikeaan. Se ei kuitenkaan sotke peliä, vaan ASA painaa päälle. Läpisyöttö ja ASA.n pelaaja kaadetaan rankkarialueella. Luottomies laitetaan antamaan pilkku, mutta maalimahti torjuu. Ripari suomalaisen jalkaan, pallo byyriin ja kädet kohti kattoa. Kauden seitsemäs. Yskä alkaa hellittää.

 Vastustaja iskee harppuunalla pelin tasoihin, kun puolustus vielä nukkuu. Tästä on vaikea nousta, kun jalat alkavat olla loppu. 80. minuutti ja pelimiehemme tulee vaihtoon. Edes tasapeli on turvattava, joten puolustukseen on saatava voimia.

Ihme kuitenkin tapahtuu ja ASA iskee maalin hetkeä ennen loppua. Katsomo ja vaihtopenkki pomppii ja juhlii. Vastustaja on lyöty. Voitto 3-2 ja sarjakärki on edelleen lähellä. ASA tulee 39.ään pisteeseen, eli vain kaksi pistettä kärkeä perässä.

 Sarjataulukko ennen peliä, kun kärki on pelannut 13 matsia.

Top of Form 1

Classement au : Mercredi 21 mars 2012

Bottom of Form 1

Club                                                      Pts J  G N P     F             Bp  Bc Pé Dif

1 Ohs Camp Leveque                           41 13 9 1  3     0             43  17  0   26

2 Club De Beaumont                           40 13 8 3  2     0              40  23  0   17

3 As Aixoise 2                                   35 12 7 2  3     0              29  14  0   15

4 Us Venelles                                      35 12 7 2  3     0              29  23  0   6

5 Luynes Sports 2                               28 13 4 3  6     0              19  27  0   -8

6 Sc Montredon Bonn                          27 12 5 0  7     0              17  21  0   -4

7 Us Puyricard                                   26 12 4 2  6     0              24  29  0   -5

8 Biver Sports                                     20 12 2 2  8     0             21  40  0   -19

9Asmj Blancarde 2                             14 11 0 3  8     0             11  39  0   -28

Tuhlaajapojan paluu

Hyytävä talvi ja sen vaatima raskas kahden viikon sarjan peruutus, sekä koulun talviloma, joka ei ajoittunut samalle ajalle talven kanssa, tekivät alkuvuoden sarjasta kovin hajanaisen. Pelimies ei oikein päässyt vauhtiin, kun tapahtumia oli harvakseltaan ja tuloksena olikin kuiva kausi. Tammi-helmikuun aikana pelatuissa sarjamatseissa (joita oli siis yhteensä vain 4 kpl) tuloksena oli laihat 0+0, vaikka joukkue pelasikin hyvin.

 Vasta vuoden viides matsi toi mukanaan sarjabyyrin numero 5 (nyt tehot sarjassa 5+7). Maali syntyi muutaman yksinläpitilanteen ja hutikudin jälkeen maalivahdin jalkojen välistä, joten kyseessä on varsinainen tuhlaajapojan paluu. Toivottavasti nyt putosi muutama apina reppuselästä ja peli kulkee taas kesäisemmin jatkossa.

Kuivaan kauteen voi olla monta syytä, mutta yksi pitää tunnistaa ja tunnustaa. Vieraassa ympäristössä on kaikkien asioiden oltava kunnossa, jotta keskittyminen peliin on mahdollista. On muistettava, että pelisuoritusten pitää antaa joustaa, jotta muut asiat saadaan järjestettyä kuntoon ja jalkapallo tulee sitten kuitenkin vasta perustarpeiden jälkeen. Jos vanhemmat tai pelaaja itse asettaa jatkuvan menestyksen tavoitteekseen, on uudessa ympäristössä lähestulkoon ihme, jollei jokin ulkoinen tekijä häiritse onnistumista.

 Meidän tapauksessamme ulkoisen häiriön aiheutti väärä kouluvalinta, joka meidän vanhempien olisi pitänyt tunnistaa nopeammin. Kun nuori pelimies koulussa turhautuu ja opetukset tuntuvat vaikeilta, on vaikea kantaa sellaista itsetuntoa kentällä, kuin kovassa taistossa olisi tarpeen. Vanhempien pitääkin olla aistit valppaina tukemaan ja - joskus radikaalisti - reagoimaan, mikäli pelin ja muun elämän yhdistelmä käy raskaaksi.

 Onneksi oma työnantajani ymmärsi tilanteemme ja saimme pelimiehen pika pikaa uuteen parempaan kouluun, joten nyt elämä näyttää valoisammalta. Läksyjä on luvassa entiseen verrattuna 100% lisää, mutta toisaalta liikuntaa on koulussa 4 tuntia viikossa. Lajiksi sai jopa valita futiksen koulun omalla street-futiskentällä. Hieman toista kuin kajahtaneen sotainvalidin kuntopiirit 70- ja 80-luvulla hikisessä jumppasalissa.
 
Kun futarille vielä sallitaan aikaa sopeutua muutokseen rauhassa, niin eiköhän ne verkot syssymällä taas ole tötteröllä.

Stade Velodrome

“OO-LYYM-PII-KEE-DÖÖ-MAA-SEIJ ! ” eli kotoisammin L’OM (äännetään loo-em) pesi kotiistadionillaan Inter Milanin ja me onnistuimme saamaan matsiin liput. Itse peli ja sen ympärillä pyörivä kulttuuri huutoineen, pommeineen ja vastustajan herjaamisineen oli erittäin värikäs tapahtuma. Hauskimpana paikallisena piirteenä voisin mainita katsomoiden välisen “keskustelun”, joita virage nord ja virage sud käyvät pikittäin kentän yli. Molemmissa katsomoissa on 10000-15000 katsojaa ja ne huutelevat kotoisasti toisilleen kommentteja kuorohuutona. Aika hauskaa. Joskus jopa itse peli pääsi unohtumaan tuon leikin lomassa.

Meillä kuitenkin päälimmäinen mieleenjäänyt seikka oli nähdä pelaajat luonnossa. Katsomosta nähtynä kaikki pelaajat olivat hyvin rotevia. Tätä ei TV:n kuvaruudulta ymmärrä, kun ei ole vertailukohtia joihin nähden havainnoida. Jos ei olisi tiennyt kyseessä olevan huippu-urheilijoiden, niin olisi voinut kaukaa katsoen luulla pelaajia jopa lihaviksi. Niin silmiinpistävän lihaksikkaita olivat.

Pelimaakarimmekin toivottavasti koki herätyksen ja alkaa nyt ymmärtää paremmin vanhempien ruokailukehotuksia. Samalla aukeni oma ymmärrykseni sille, miksi ykkösjoukkueissa pelaa tässä maassa vain suurikokoisia palaajia. Huipulle pääsyn edellytyksenä on erittäin vahva fysiikka. Se voisi tuon nähdyn perusteella olla kovan yrityksen lisäksi tärkein ominaisuus, millä Ranskassa edetään huipulle. Juniorien pelisysteemi on pienpelin kaltaista ja opettaa nopeuteen, kun taas roolimallit ovat usein nähtävillä ja kertovat ulkonäöllään viestiä fyysisyydestâ. Kun noihin elementteihin lisätään ylitsevuotava into peliin, ei  ihme, että huippupelaajia syntyy liukuhihnalta.

Kiinnostaako muuten, mitä vastustajalle huudeltiin?  Toivotettiin vain – reippaasti ja iloisesti -mammanpoikien äidille terveisiä  ja menestystä mitä perinteisimmässä palveluammatissaan – tietysti Italian kielellä.

Pakkanen

Kauhea talvi, Siberia, on kohdannut Provencea. TV:n meteo on seurannut jo viikkoja, kuinka ilmamassa Siberiasta vyöryy yli Euroopan ja väistämätön, eli kaikkien aikojen kamalin talvi uhkaa toteutua.

Kun lunta on vuoristossa paljon, on hyvä varautua myös siellä, missä noin 99% ihmisistä asuu eli muualla. Niinpä on parasta sulkea koulut ja jättää menemättä töihin. Jos matkalla on yksikin alamäki, missä on vaarana ajautua nelipyöräluisulla rotkoon, silloin on parasta pysyä sisätiloissa. Viimeiset kaksi viikkoa jatkunut pakkaskeli ja kaksi lumisadetta ovatkin kerryttäneet tiet valkoisiksi. Ei tosin lumesta (jota ei ole), vaan hysteerisestä suolauksesta, joka on muodostanut paikoin puolen sentin vahvuisen valkean kerroksen tielle. Paikoin suolaus on jopa vaarallisen liukas. Aika ironista, eikös vaan?

Kaksi viimeistä sarjakierrosta lasten ja nuorten amatöörifutiksessa on peruttu. Samoin on tehty rugbyssa. Kaikki urheilukentät koko provinssin alueella on aluehallinnon toimesta suljettu. Perustelut ovat vankkaa pro-tasoa, eli ensinnäkin kenttä on jäässä ja toisaalta lasten lihakset eivät kestä liikuntaa alle nollan lämpötiloissa. Ei siis mikään ihme, ettei Suomesta nousta kansainväliselle tasolle. Lapsiemme lihakset ovat näet luultavasti täysin pilalla, kun treenikaudesta valtaosa harjoitellaan pakkasessa.

Kaikki ranskalaiset urheiluseurat tuntuvat noudattavan annettuja keskushallinnon komentoja erityisellä hartaudella. Kentillä ei näy harjoittelemassa ketään. Se on jotenkin outoa suomalaiselle, kun meillä ei taida tälläistä auktoriteettia urheilun saralla olla. En myöskään usko, että meillä maltettaisiin noudattaa vaikkapa palloliiton nettisivujen kehotusta olla harjoittelematta kunnes vallitsee taas kiva urkkakeli.

Vaikka urheilu on täällä monelaisen kiivauden kohde, ei mikään kuitenkaan aja ranskalaista pakkaseen. Jos on olemassa pienikin tekosyy välttää kylmyys, niin tuntuu kuin koko kansa huokaisisi helpotuksesta ja jäisi tyytyväisenä nauttimaan kodin lämmöstä. Herkimmät reagoivat jo pelkästä aavistuksesta, mutta karskeimmatkin taipuvat lopulta pakon edessä -nimittäin sen palloliiton tekstiviestin edessä.

Kummalliset liberot ja kaaripallotaktiikat

Kivenkova Club De Beaumont oli loistava esimerkki siitä, kuinka monenkirjavaa taktiikkaa täällä näkee. Jo joukkueen alkulämmöissä kiinnitimme huomion valmentajaan, joka keskellä kenttää juoksutti parijuoksuja tupakki huulessa roikkuen. Hieman nauratti, kun muistelimme suomalaista futiskulttuuria, missä katsojienkin tupakointi herättää intohimoja. Tuo "Sikari-Sakari"-tyyppinen valmentaja peluutti ryhmittymäänsä niin, että kolmen-neljän puolustajan alakerta pysyi koko ajan alhaalla. Heistä yksi oli hyökkääjän iholla roikkuva 'breaker', jonka tehtävänä oli varmistaa, ettei hyökkääminen maita liian hyvin. Perheemme pelaava jäsen kertoi puolustuslinjan olleen myös loukkauksia suoltava katupoikajengi. Ilmeisesti riittävä määrä arki-ranskan kurssista on jo siis opittu.

Toinen piristävä erikoisuus ja aika tyypillinen peluutus on libero, joka roikuu usein kaukana muun puolustuslinjan alla. Tätä taktiikkaa käyttää parikin joukkuetta, ilmeisesti ottaakseen tilaa pelinrakennukselle. Liberon on oltava pelinlukutaitoinen kaveri, joka osaa paitsioansan, muutoin saattaa tulla rumaa jälkeä. Aika erikoista peluutusta ja Suomessa ei menisikään ehkä sellaisenaan läpi. Täällä sen sijaan peli on piensyöttöpeliä ja kovinkaan montaa pitkää avausta tai keskitystä ei yleensä nähdä. Hyökkäyssuunnassa liberolla on kuitenkin näin enemmän tilaa ja hän voi tiiviin ryppään alapuolella heitellä palloja omalle hyökkäykselle yli pelaajalauman.  Tämä on myrkkyä, mikäli puolustus on hitaampi kuin hyökkäys.

Muuten, tuon tupakointiasian lisäksi myös toinen suomalainen futiskampanja hymyilyttää täällä hieman. 'Rasisti on reppana', on sanonut Palloliiton kasvatuskamppanja jo vuosia. Se on hyvä kampanja, eikä siinä moitteen sijaa. Täällä porukka kentällä on kuitenkin niin monenkirjavaa ja värikästä, etten ainakaan minä keksi ketä kohtaan voisi olla rasistinen. Jos vaikka otetaan tuo Beaumontin joukkue, niin siinä oli mukana vain kaksi vaaleaa poikaa. Muut joukkueen pojat olivat sen verran suurikokoisia ja voimakkaan näköisiä, että rasistinen reppana olisi saanut todellakin äkkilähdöt siinä porukassa.